Niin tavallista, niin hyvää

Pehmeän samettiset sosekeitot sopivat talviaikaan kuin nenä päähän, eikös? Mainio sapuska syntyy hetkessä, ja pakastetut vihannekset käyvät loistavasti sopan raaka-aineeksi. Toisen tyyppisessä ruoanlaitossahan pakasteet eivät välttämättä ole parhaimmillaan, eivät ainakaan verrattavissa tuoreisiin vihanneksiin.

Sosekeittoon saa helposti lisäpontta lisäämällä esimerkiksi ruokaisan proteiinilisän. Tai jonkun kivan lisukkeen mausteeksi. Tähän juustoiseen kukkakaalikeittoon lisämakua toi savupaprikan makuiset kikherneet, tuore timjami sekä oliiviöljyloraus.

 

SULATEJUUSTO-KUKKAKAALIKEITTO

 

2 pss (à 450 g) pakastettua kukkakaalia

1 sipuli

suolaa

mustapippuria

valkosipulijauhetta

1/2 pkt sulatejuustoa (Koskenlaskija/voimakas)

nokare voita

höysteeksi esimerkiksi tuoretta timjamia, paahdettuja kikherneitä, oliiviöljyä

Keitä kukkakaalit ja sipulilohkot pehmeiksi pienessä määrässä vettä ja soseuta.

Lohko sulatejuusto keiton sekaan. Sekoittele niin, että juusto sulaa. Lisää mausteet ja tarkista maku.

Viimeisen silauksen keittoon saa lisäämällä sekaan voinokareen.

Valkosipuliöverit nestemäisessä muodossa

Nyt on vuorossa todellista mielipiteidenjakaja-soppaa!

Keitto, joka on valmistettu neljästä kokonaisesta valkosipulista (eli noin 44 kynnestä), vaatii syöjältään erittäin positiivista suhtautumista valkosipuliin. Näin asian ollessa se sitten todennäköisesti maistuukin aivan mahtavalta. Ja jos on sitä mieltä, että valkosipuli on ihan ok, silloinkin tätä voi luultavasti syödä. Ainakin maistaa. Mutta jos valkosipulia ei voi sietää, varsinkaan sen tuoksua (myönnettäköön sen olevan melko voimakasta), tällöin tuskin edes pystyy olemaan samojen seinien sisäpuolella.

Jos suurehko valkosipulin määrä kuitenkin hieman mietityttää, niin se on turhaa, koska lopputulos ei ole ollenkaan niin ärhäkkä kuin luulisi. Syynä tähän on valkosipulien paahtaminen uunissa, se nimenomaan pehmentää lopullisen keiton makua ja paljon. Ja luultavasti juuri siksi siitä tulee niin hyvää.

Arkiruoaksi tästä ei tosin ole, sen verran aikaa vievää näpertelyä valmistus vaatii. Oikein juhlava alkukeitto se on senkin edestä, ja joka tapauksessa kokeilunarvoinen.

Jälleen kerran ohje on napattu Syötävän hyvä -blogista.

 

 44 KYNNEN VALKOSIPULIKEITTO

 

26 kuorimatonta valkosipulinkynttä

öljyä+suolaa+pippuria

pari rkl voita/öljyä

1-2 pilkottua tavallista sipulia

reilu kasa silputtua tuoretta timjamia

18 kuorittua valkosipulinkynttä

noin 6 dl kasvislientä 

pieni loraus kermaa/kookosmaitoa 

pieni kasa raastettua parmesania

limeä/sitruunaa

Pyöritä kuorimattomat valkosipulinkynnet öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda niitä 180 asteisessa uunissa noin 45 minuutin ajan. Hyvin paahtuneet kynnet on hieman jäähdyttyään helppo puristaa ulos kuorestaan.

Kuullota pilkottua tavallista sipulia ja timjamia hetken aikaa kattilassa voin kera. Lisää paahdetut sekä kuoritut raa'at valkosipulit sekaan ja sekoittele tovi. Kaada joukkoon kasvisliemi ja anna kiehahtaa noin parinkymmenen minuutin ajan.

Tämän jälkeen soseuta keitto. Keittoon voi lopuksi halutessaan lisätä kermaa/kookosmaitoa/parmesanjuustoa. Purista keiton joukkoon hieman sitruunan/limen mehua ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla.

Ärhäkkä flunssakarkote: chili-avokadokeitto ja pistaasipähkinätahna

Nyt se iski, flunssa nimittäin. En liene ainoa, ainakin kuuleman mukaan näin voisi päätellä. Pärskähtelyä, nuhanenäistä puhetta ja niistelyä kuulee ympärillä koko ajan.

Jokaisella on varmasti omat täsmäaseensa taudin iskiessä. Itselläni sellainen on luontaistuotteista auringonhattu-uute, joka tepsii ainakin kurkkukipuun. Onko se sitten lumevaikutusta vai oikeaa tehoa, ken tietää. Sen käytön omaksuminen on peräisin mummoltani ja muistankin pienen rohtopullon löytyneen jo lapsuudenkodista.

Flunssaisena myös kaipaan erilaista ruokaa kuin yleensä. Siitä pitää silloin löytyä ytyä ja mausteita. Ja valkosipulia. Ja ainakin valkosipulin olen ymmärtänyt auttavan flunssanoireisiin, joten jo senkin takia sitä kannattaa pilkkoa reilulla kädellä.

Ei kai sitä makuaistin romahtaessa aromeiltaan hennompaa sapuskaa maistaisikaan. Nuhanenillä on oivallisen ihana tilaisuus lotrata chilillä ja mausteilla keittiössä.

 

LÄMMIN AVOKADOKEITTO

1 pss (450 g) pakasteparsakaalia

3 kypsää avokadoa

vettä

1-2 punaista chilipaprikaa (tulisuuden mukaan)

2 valkosipulinkynttä

1 sipuli

suolaa

mustapippuria

3 dl kookosmaitoa

loraus limen- tai sitruunanmehua

(tuoretta minttua)

Lisää parsakaalit ja loraus vettä kattilaan ja höyrytä niitä hetken aikaa. Kuori avokadot ja pilko ne parsakaalien sekaan.

Lisää myös pilkotut sipulit ja chilit.

Parsakaalien ollessa pehmeitä soseuta keitto. Vähennä lieden tehoa ja lisää sekaan hämmennellen kookosmaito sekä limen- tai sitruunanmehua.

Mausta keitto lopuksi suolalla ja pippurilla ja jos mahdollista, muutamalla revityllä mintun lehdellä.

PISTAASIPÄHKINÄTAHNA

1 dl pistaasipähkinöitä

2-3 rkl oliiviöljyä

1/2 punainen chilipaprika

1 valkosipulinkynsi

suolaa

Liota pistaasipähkinöitä muutama tunti vedessä.

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja aja rouheaksi massaksi. Oliiviöljyllä voi säätää tahnan paksuuden mieleisekseen.

Ylikypsien tomaattien keitto pekonivahvistuksella

Suosittelen kokeilemaan tomaattikeiton tekoa tuoreista tomaateista, edes kerran testiksi. Niinkin nopea ja edullinen vaihtoehto kuin purkkitomaattisose on, kannatti silti kokeilla tuoreiden, jopa nahistumisvaarassa olevien mollukoiden käyttöä.

Ja jos en tällä kertaa oikonut tomaattien kohdalla, niin muissa jutuissa kyllä. Tämä keitto ei vastaa mitään olemassaolevia keitonvalmistuksen sääntöjä, päinvastoin se on ainekset kattilaan ja kiehautus -tyylillä tehty. Eli todella sukkelaan valmistuva arkiruoka.

Mutta suoristetuista mutkista huolimatta niin hyvää.

TOMAATTIKEITTO PEKONILLA HÖYSTETTYNÄ

kilo tuoreita, jopa ylikypsiä tomaatteja

1 iso kesäkurpitsa

2-3 valkosipulinkynttä

200 g lämminsavustettua pekonia

2 rkl voita

tuoretta timjamia

mustapippuria

suolaa

Pilko kesäkurpitsa ja valkosipulit kattilan pohjalle. Lisää myös tomaatit kokonaisena. Kaada kattilaan tarpeellinen määrä vettä (mahdollisimman vähän kuitenkin, sillä tomaatit vetistävät hyvin keittoa pehmetessään) ja kypsennä kasviksia miedolla lämmöllä.

Kun kesäkurpitsalohkot ovat tarpeeksi pehmenneet, soseuta ainekset sileäksi. Tämän jälkeen lisää keittoon kuutioitu pekoni ja vähennä lieden lämpoä.

Huom! Pekonin tilalle käy aivan hyvin esimerkiksi kinkkusuikaleet.

Mausta keitto timjamilla, pippurilla ja suolalla. Vaihtoehtoisesti voi käyttää muitakin kuivattuja tai tuoreita yrttejä. Aivan lopuksi kannattaa lisätä pari voinokaretta tuomaan makua ja täyteläisyyttä keittoon.

Keiton ei-niin-salaiset ainesosat: tuoreet tomaatit, valkosipuli ja timjami. Varsin toimiva yhdistelmä. Toki myös pekonilla ja voilisällä oli oma "pienehkö" osuutensa keiton maukkaudessa.

Hävikkiherkku-makkarasoppa

Varmasti jokaikiselle grillivastaavalle tulee välillä ylilyöntejä kypsennettävän ruokamenekin arvioinnissa. Varsinkin grillimakkaroiden osalta. Perinteisin, muttei se suositeltavin tapa ylijäämän "hävittämiselle" lienee antaa ne perheen nelijalkaisille karvakavereille. Pikku Leijona pursuisi muodottomaksi, mikäli tämä tapa olisi meillä jatkuvassa käytössä, joten itse ne on hyödynnettävä.

Soppa on hyvin usein luonteva ratkaisu käyttää ruokatähteitä. On vain plussaa, että jo valmiiksi kypsennetty raaka-aine nopeuttaa kivasti valmistusta. Toinen maukas käyttökohde on munakas, sekin on tullut testattua.

Keittoon kasvisliemen voi tehdä itse, kuten minä lomailijan ekstra-ajasta ja -innostuksesta johtuen. Se toki onnistuu myös liemikuutiolla tai fondilla. Makkaraksi valitaan tietenkin omaa suosikkia, itsellä sattui olemaan Pajuniemen Helsinkiwurstia (tomaatti-mozzarella). Se sopi oikein hyvin juuri näiden kasviksien joukkoon.

 

MAKKARAKEITTO KESÄKAUDEN KASVIKSILLA

tarvitset:

grillimakkaraa/wurstia

kasvislientä

palan kukkakaalia

voinokareen

pienen purjon

kesäkurpitsaa

erilaisia yrttejä (joko tuoreena tai kuivattuina)

mustapippuria

(suolaa)

Tein keiton näin:

Ensimmäisenä leikkasin kukkakaalista pieniä nuppuja kypsymään kasvisliemeen. Annoin kattilan porista pienellä lämmöllä sen aikaa, kun valmistin muut kasvikset.

Leikkasin nokareen voita pannulle. Kuullotin purjosipulille ja kesäkurpitsakolikoille kevyesti väriä pintaan. Lisäsin ne sitten keiton joukkoon.

Pilkoin jo aiemmin grillatut makkarat paloiksi ja lisäsin nekin kasvisliemeen. Huom! Jos käytät kypsentämätöntä makkaraa, kannattaa ne lisätä keittoon jo alkuvaiheessa tai paistaa kypsiksi pannulla.

Lopuksi vaan sekoittelin ja annoin ainesten lämmetä hetken aikaa. Lisäsin sitten yrtit kevyesti rouhittuina ja maustoin mustapippurilla. Kasvisliemen ja makkaran suolaisuudesta riippuen voi keittoon lisätä myös suolaa.

"Tarjoilija, keitossani on hometta.."

"..Ja sitä on juuri sopivan paljon!."

Äkillinen homejuustohimo. Pakko tehdä jotain sinihomeista. Sosekeittoa. Eräänä päivänä tämän korkealentoisen ajatuksenjuoksun pohjalta päädyin tekemään keittoa. Se on nopeaa, helppotekoista ja onnistuu aina. Oikeasti, monta ruokaa sössineenä voin vannoa, että sosesoppaa ei pysty pilaamaan. Ei ainakaan helposti.

Melko tuoreena homejuustodiggarina jouduin maistelemaan ja murustelemaan aurajuustoa sopan sekaan varovasti vähän kerrallaan, sillä pelkäsin siitä muutoin tulevan liian tujua. Siinä taisikin yksi keittoannos huveta särpiessä ja makua tarkkaillessa. Ei hassumpaa "ruoanlaittoruokaa".

 SAMETTINEN SINIHOMEJUUSTO-KUKKAKAALIKEITTO

1 kukkakaali

1 purjosipuli

voita/öljyä kuullottamiseen

2 dl kermaa

sinihomejuustoa

mustapippuria

suolaa

ruohosipulia

Kuullota purjosilppu pehmeäksi öljytilkassa.

Lisää kukkakaali pieninä lohkoina ja sopiva määrä vettä joukkoon ja anna kiehahtaa. Soseuta ainekset kukkakaalin kypsyttyä. Lieden tehoa voi tässä vaiheessa pienentää.

Lisää keiton sekaan kerma sekä mieluinen määrä sinihomejuustoa. Mausta mustapippurilla, tarvittaessa suolalla sekä tuoreella ruohosipulilla.

Tacomausteinen jauheliha-kurpitsakeitto

En sitten millään pääse yli enkä ympäri myskikurpitsasta. Sitä on edelleen hyvin saatavilla kaupoissa niin melkein viikottain teen jotain kurpitsahässäkkää joko pannulla/uunissa paistoksena tai sitten soseutettuna keitossa. Eikä kyllästymisestä tietoakaan. Tämä taitaakin olla yksi niistä monista omien talviruokien lemppariraaka-aineista.

Keittoon käytetty jauheliha oli laadukasta pihvikarjalihaa (limousin), jonka sain vanhempieni kautta (kiitokset vaan sinne). Alkujaan liha oli peräisin Mikkelin seudulta, joten ehkä voisi puhua lähiruoasta tässä yhteydessä. Maukasta ja hyvälaatuista lihaa se jokatapauksessa oli.

JAUHELIHA-KURPITSAKEITTO

1 iso myskikurpitsa

1 purjosipuli

1-2 valkosipulinkynttä

1-2 punaista chilipaprikaa

500 g naudan jauhelihaa

1 sipuli

2 rkl tai maun mukaan tacomausteseosta

2 dl kermaa

(suolaa)

Kuori ja lohko kurpitsa kattilaan. Silppua sekaan purjo, valkosipulinkynnet sekä chilipaprikat. Lisää vettä niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Anna kiehua kannen alle, kunnes ainekset ovat sopivasti pehmenneet.

Paista jauheliha silputtujen sipulien kera pannulla. Mausta tacomausteella.

Soseuta kasvikset kattilassa sileäksi keitoksi. Lisää sekaan kerma sekä paistettu liha. Mausta vielä tarvittaessa suolalla.

Nopea arkikeitto ja sananen ruokavaliorempasta

Laitan nyt arkisopan ohjeen, joka toimii loistavana esimerkkinä siitä, kuinka helposti omatekoisen ruoan loppujen lopuksi saa nenänsä eteen.

Viime aikoina tekemieni ruokien koostumus on noussut entistäkin tärkeämmäksi kriteeriksi. Ja se miten pienellä vaivannäöllä voi jättää einekset kaupan hyllylle. Niin kuin tämä keitto. Sen valmistaminen vie maksimissaan puoli tuntia ja siitä saa useamman annoksen kerralla. Samalla myös kukkaro kiittää.

"Maun ohella keiton ulkonäkö on ehtaa kotiruokaa muhkuroineen ja sattumineen."

TÄYTELÄINEN KINKKU-KUKKAKAALI-SOSEKEITTO

1 iso kukkakaali

1 purjo tai muutama lehtisellerin varsi

1/2 pkt voimakasta Koskenlaskija -sulatejuustoa

(kermaa tai ranskankermaa)

mustapippuria

(suolaa)

kinkkua/ilmakuivattua kinkkua

Lohko kukkakaali ja suikaloi purjo ja pistä ne pieneen määrään vettä kiehumaan kattilaan. Lohkot höyrystyvät pehmeiksi melko nopeasti, varsinkin jos kukkakaalin pilkkoo pienehköiksi paloiksi. Kukkakaalista kannattaa silputa mukaan myös varsiosa ja siistimmät lehdet, näin hävikin saa todella vähäiseksi.

Vaihtoehtoisesti purjoa voi kuullottaa ensin öljytilkassa kattilanpohjalla ja lisätä vasta sitten kukkakaali ja keitinvesi. Itse hyvin usein varsinkin kiireisinä päivinä oion tämän vaiheen yli.

Kun kukkakaali on sopivasti kypsynyt, surauta keitto sileäksi sauvasekoittimella. Lisää tämän jälkeen sulatejuusto paloina sulamaan keiton sekaan. Mikäli koostumuksesta tulee liian paksua, voi sitä notkistaa kermatilkalla tai muutamalla ruokalusikallisella ranskankermaa.

Lisää tässä vaiheessa kinkkusuikaleet keiton sekaan lämpenemään.

Lopuksi mausta keitto mustapippurilla ja jos on tarpeellista, suolalla.

---------------------------------------------------------------

Alkuhöpötyksestä saan kätevän aasinsillan kertoa lyhykäisesti yhdestä tärkeästä asiasta. Olen nimittäin viimein oivaltanut, miten minun oikeasti kannattaa syödä.

Luulin aina ennen syöväni hyvin ja tietoisesti. Ruokavalioni oli melko vähärasvaista (rivien välistä luettuna jokaikinen käyttämäni tuote oli kevyintä mahdollista) ja sallin itselleni terveellä tavalla herkutteluhetkiä (just joo, kohtuuton määrä kaikkea makeaa jokaikinen viikonloppu). Asenteeni ruokaan oli siis tyystin vinksallaan.

Tällä tasapainottelulla paino kyllä pysyi kohdillaan, mutta olotila oli kaikkea muuta. Ainoastaan runsas kasvisten käyttö, rasvaisen kalan hyväksyminen ja tasainen ateriarytmi ovat entisistä ruokailutottumuksistani asioita, jotka allekirjoitan edelleen.

Pari kuukautta sitten muutin on-off -tyyppisesti ruokavalioni täysin pyllylleen. Muutin ajatusmaailmaani ja unohdin ruokien sisältämät kalorit tyystin. Ryntäsin kauppaan ostamaan rasvaisimmat mahdolliset vaihtoehdot jättäen kaikki kevyttuotteet hyllyyn. Samalla jäivät einekset ja oikea ruoka astui kuvioihin. Mikä makumaailma tämän myötä on avautunutkaan!

Mikäs nyt sitten on muuttunut?

Tämän pienimuotoisen ihmiskokeen ehkä paras asia on ollut alati piinaavan makeanhimon tainnutus. En todellakaan uskonut tätä päivää näkeväni, mutta niin vain sisäinen herkuttelijani on saatu kuriin ja ilman minkäänlaisia kärvistelyjä.

Tai oikeastaan suuri ruoalla nautiskelija olen edelleen, herkut vain ovat muuttuneet. Täyteläisen ja ravinnerikkaan kotiruoan ansiosta tuntuu siltä kuin joka päivä olisi juhlat. Hah, no ei mikään ihmekään sen kituuttelu-ruokavalion jälkeen.

Jatkossa lupaan rustailla tänne blogiin sitä maukasta perussafkaa, mitä on tullut viime aikoina tehtyä. Minkään sortin terveysterroristiksi ei ole aikomus ryhtyä, siihen hommaan löytyy pätevämpiä tyyppejä (ja oikeammat kanavat). Halusin nyt vain lyhyesti kertoa muutoksesta, minkä olen kokenut, kun se hehkulamppu viimein syttyi pääni päällä.

Jännä yhteensattuma, että myös Thetken Teemulla on samankaltaisia suuntauksia omassa ruokavaliossaan. Eli jos aihe kiinnostaa, käy ihmeessä lukemassa täältä. Teemu selventää asiat paljon yksityiskohtaisemmin. Mielenkiintoisia juttuja nämä, ja ei todellakaan mitään rakettitiedettä!

Paatoksen jälkeen loppukevennyksenä kuva blogin nimikkokoirasta ja uudesta nutusta, mikä oli Pikku Leijonan 7-vuotissynttärilahja. Söpö villapaita on tilaustyö käsistään kätevältä naapurilta.

Juuripersiljakeittoa - toinen kerta toden sanoi

Ihme keittofriikki olen minä. Aina päästessäni maistelemaan oikein hyvää keittoa, varsinkin kasvissosekeittoja, iskee kauhea halu tehdä samanlaista itsekin. Tämäkin juuripersiljasosekeitto on matkimisyritys Figarossa syödystä alkukeitosta.

Niin tosiaan, Figarosta sen verran, että kävimme siellä blogityttöporukalla nauttimassa ravintolapäivän palkkaamme. Eli piirakoista saadut tulot hyödynsimme parhaalla mahdollisella tavalla syömällä pitkän kaavan mukaan illallista. Se oli hauska ja nautinnollinen reissu se!

Sitten takaisin tähän keittoon. Itseasiassa sopan apinointi onnistui lähelle vasta toisella yrittämällä. Keitto numero yksi oli hyvää, tein sen samalla kaavalla kuin mustajuurikeiton, mutta sillä tavoin tehtynä juuripersilja ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Sen maku puski keitosta liian voimakkaasti ja ei ainakaan minun makunystyröitä niin kutkutellut.

Sen takia ajattelin tällä kertaa pyöristää makua lisäämällä muutaman perunan sekaan. Täyteläisyyttä ja myös tasaisuutta keitolle antoivat sulatejuusto ja ranskankerma. Nyt keitto onnistui jopa yli odotusten, joten kannatti sinnikkäästi antaa juuripersiljalle toinen mahdollisuus.

JUURIPERSILJAKEITTO

1 pienehkö purjo
1 iso valkosipulinkynsi
öljyä
noin 400 g juuripersiljaa
4 keskikokoista perunaa
1/2 luomukasvisliemikuutio
1/2 pkt Koskenlaskija -sulatejuustoa (voimakas)
200 g ranskankermaa
mustapippuria
(suolaa)

Kuori ja pilko juuripersiljat ja perunat. Perunat jätin huomattavasti isommiksi kuin juuripersiljat niiden kypsymisajan huomioon ottaen. Pilko sipulit ja kuullota niitä pehmeämmäksi öljytilkassa kattilassa.

Lisää sitten juurekset kattilaan sekä vettä tarvittava määrä ja puolikas liemikuutio. Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes juuripersiljat ja perunat ovat kypsiä. Soseuta keitto.

Lisää sulatejuusto keiton sekaan, lieden tehoa voi tässä vaiheessa kääntää pienemmällä. Hämmennä niin, että juusto sulaa joukkoon. Lisää myös ranskankerma ja mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Tarjoile keitto esimerkiksi tuoreen timjamin ja oliiviöljyn kera.

Mustajuurikeitto ja chorizo-pähkinärouhe

Mustajuuri oli minulle uusi tuttavuus ja mieluinen sellainen. Maultaan se muistuttaa valkoista parsaa. En lähtisi yhdistelemään sitä muiden juuresten kanssa, jotta sen oma hentoinen maku pääsee oikeuksiinsa.

Sen vuoksi tällainen yksinkertainen kolmen raaka-aineen resepti oli omiaan juuri tähän keittoon. Resepti löytyy Glorian ruoka&viini -lehdestä (07/2011). Puolitin ohjeen ja tällä määrällä tulee 3-4 pienempää annosta tai kahdelle kunnon lounas. Loistava valinta esimerkiksi alkuruoaksi.

Suosittelen mustajuuria pestäessä ja kuorittaessa käyttämään muovisia suojakäsineitä. Mustajuuret kuulemma tahmaavat voikukan varsien tavoin, joten näin näpit saa pysymään puhtaina.

KOLMEN RAAKA-AINEEN MUSTAJUURIKEITTO

500 g mustajuuria
3 dl voimakasta kasvislientä
2 dl ruokakermaa
mustapippuria
(suolaa)

Kuori ja pilko mustajuuret kattilaan, jossa on valmiiksi vähän vettä ja loraus sitruunamehua tai etikkaa. Se estää juurten tummumisen. Kypsennä mustajuuret kattilassa kiehauttamalla ja soseuta ne tasaiseksi massaksi.

Lisää kattilaan kasvisliemi. Valmistin sen kuumentamalla kolme desiä vettä ja sekoittamalla joukkoon yhden kasvisliemikuution. Sekoita tasaiseksi mustajuurisoseen kanssa ja anna vielä hetken kiehahtaa. Lopuksi lisää ruokakerma sekä mustapippuria, tarvittaessa myös suolaa. Kasvisliemi tuo suolaisuutta hyvin, joten kannattaa maistaa keittoa ennen lisäämistä.

Keiton ohella tein myös nopean lisukkeen, joka osoittautui kuin pisteeksi iin päälle. Tämänkin ohje löytyy Glorian r&v:stä, eri numerosta tosin (07/2007). Muutin ohjetta vähän itselle helpommaksi, muun muassa kokonaiset pähkinät vaihdoin valmiiseen rouheeseen, sekä salviaa en laittanut niin runsaasti kuin ohjeessa.

CHORIZO-PÄHKINÄROUHE

1 dl hasselpähkinärouhetta
70 g chorizomakkaraa
1 1/2-2 rkl silputtua salviaa

Paahda hasselpähkinärouhe kuivalla pannulla. Paahtamisen jälkeen siirrä rouhe johonkin astiaan sivummalle odottelemaan. Paista seuraavaksi chorizoviipaleet/kuutiot rapsakaksi. Yhdistä lopuksi pähkinärouhe, makkarat ja tuore salvia.

Ripottele seosta keiton pinnalle.

Piti olla keitto, tulikin kakku

Reilunkokoisesta kurpitsalohkosta oli tarkoitus tehdä keittoa. Viime syksynä tykäistyin tähän kurpitsakeittoon ja sitä pitikin silloin tehdä useamman kerran. Nyt halusin etsiä uuden, toisenlaisen reseptin ja päädyin selaamaan sivuja, joissa oli 100 erilaista kurpitsaohjetta.

Äkkisilmäyksellä suurin osa resepteistä oli makeille herkuille. Taisin jo siinä vaiheessa unohtaa keiton. Silmäni jumittuivat herkullisen näköisen marmoroidun suklaa-kurpitsakakun kohdalle. Raaka-aineiden pikaisen tarkastuksen (löytyivät, ei tarvinnut kauppareissua) ja ohjeen kääntämisen jälkeen olinkin jo mittailemassa jauhoja kuppiin.

Huomautuksena noista mitoista todettakoon, että käytin US cup -mittalusikoita, joten kirjasin ne tänne samaan tapaan kuin alkuperäisessä ohjeessakin. 1 US cup vastaa 2,4 desiä, eli se ei ole sama mitä me ollaan totuttu kuppina käyttämään (vertailun vuoksi 1 kpp=1,5 dl). Näyttää vaan vähän hassulta tuossa ohjeessa, kun on sekaisin "cupit" ja suomen kieli.

Anissetelta löysin kätevän muuntotaulukon. Sitä käyttämällä muutin ohjeen yksiköt grammoihin/deseihin (näkyvät suluissa). Se helpottaa aineiden mittaamista, jos US cup -mittalusikoita ei ole käytettävissä.

SUKLAINEN KURPITSAMARMORIKAKKU

(Huom. ohjeessa käytetty US cup=2,4 dl)

1 1/4 cup kurpitsasosetta valutettuna (3 dl)
1 cup sokeria (200 g tai 2,4 dl)
1 cup fariinisokeria (220 g tai 2,4 dl)
1 1/2 cup margariinia (350 g)
5 kananmunaa

1. kulhoon:
1 3/4 cup vehnäjauhoja (220 g tai 4,2 dl)
3 tl kurpitsapiirakkamaustetta (kts. ohje alla)
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl soodaa
ripaus suolaa

2. kulhoon:
1 cup vehnäjauhoja (125 g tai 2,4 dl)
3/4 cup kaakaojauhoa, sokeroimaton (125 g tai 1,8 dl)
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl soodaa

1 1/3 cup maustamatonta jogurttia (320 g tai reilu 3 dl)

vuoan voiteluun rasvaa ja korppujauhoa
koristeluun valkosuklaata

Keitä/höyrytä kurpitsan palaset pehmeiksi ja soseuta. Valuta sosetta siivilässä, ettei se jää turhan vetiseksi.

Voitele ja jauhota kakkuvuoka.

Jaa jauhomäärät valmiiksi kahteen eri kulhoon.

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ensin kuohkeaksi, lisää joukkoon molemmat sokerit ja jatka vaahdottamista. Vatkaa lopuksi kananmunat sekaan yksitellen. Ota seoksesta puolet toiseen kulhoon. Tämän jälkeen ei enää tarvitse käyttää vatkainta.

Lisää ensimmäiseen puolikkaaseen kurpitsasose, 1. kulhon jauhoseos (kannattaa lisätä erissä) ja 1/3 cup jogurttia. Sekoita ainekset tasaiseksi.

Lisää toiseen taikinakulhoon 2. kulhon jauhot sekä 1 cup jogurttia. Sekoita tämäkin hyvin.

Laita kerros (noin kolmasosa) vaaleampaa taikinaa kakkuvuoan pohjalle. Lisää sen päälle suklaista taikinaa köntteinä. Voit varovasti tehdä marmorikuviointia veitsen kärjellä. Toista kerrokset kunnes kaikki taikinat ovat vuoassa.

Paista 175 asteessa 45-55 minuuttia.

Koristelin lopuksi jäähtyneen kakun sulalla valkosuklaalla.

Luulen, että kurpitsapiirakkamausteen tilalla voisi aivan hyvin käyttää piparkakkumaustetta jos ei halua alkaa mausteita mittailemaan. Piparkakkumauste sisältää pomeranssia, kanelia, neilikkaa ja inkivääriä.

Itse mittasin alla olevan ohjeen mausteet, kerran niitä jokaista sattui kotoa löytymään. Tein tuosta ohjeesta puolikkaan annoksen ja se riitti tähän kakkuun hyvin.

KURPITSAPIIRAKKAMAUSTE

2 rkl jauhettua kanelia
1 rkl jauhettua inkivääriä
2 tl jauhettua muskottipähkinää
1 tl jauhettua neilikkaa

Mittaa kaikki mausteet johonkin kannelliseen astiaan (pienet muoviset kipot ovat käteviä) ja sekoita hyvin suljettuna.

Kurpitsasoseesta sen verran, että en edes tiedä, saako sitä valmiina kaupasta. Ohjeessa nimittäin käytettiin tölkissä myytävää sosetta, mutta kakku onnistui aivan hyvin myös itse kurpitsan soseuttamalla. Valutus auttoi varmaan paljon, ainakin soseesta tuli näin huomattavasti kiinteämpää.

Kakku oli todella täyteläisen makuista, suklaaosio varsinkin. Olen aina tykännyt maustekakuista, mitä tuo kurpitsaosio hyvin paljon muistuttaa, joten kaiken kaikkiaan varsin herkullinen kahvikakku. Toki makunsa puolesta se kävisi ehkä paremmin vuoden loppupuoliskolle kuin näin alkusyksyyn.

Sosetta jäi melkoisen paljon ylimääräistä, eihän ohjeeseen sitä kaivattu kuin reilu kupillinen. Lykkäsin loput soseesta kattilaan, lisäsin joukkoon vähän kasvislientä ja maustoin tutulla kaavalla suolaa, mustapippuria, muskottipähkinää ja cayennepippuria käyttäen. Sipulijauhetta laitoin myös. Annoin keiton kiehahtaa ja lisäsin lopuksi vielä lorauksen ruokakermaa. Pari pikkuannosta keittoakin siis saatiin.

Kahden sopan taktiikka

Anoppilasta saatu hirvenliha on odotellut pakastimessa ruoanlaittajan ideaa ja intoa. Inspiraatio lihan käsittelyyn tulikin sitten viikon vaihteessa ja jo edellisenä päivänä sulamaan otettu lihapala päätyi hirvenlihakeitoksi.

Tarkoituksena oli samoihin aikoihin (seuraavana tai ehkä sitä seuraavana päivänä) tehdä myös kasvissosekeittoa ja kesken lihan keittelyn sain lisäidean. Miksen tekisi sitä kasvissoppaakin samoilla kokkailuilla ja samaten hyödyntäisi lihalientä myös siihen?

HIRVIKEITTO

noin 1 kg hirven lihaa (toisessa palassa oli luu mukana)
vettä (2-2 1/2 l)
2 isoa porkkanaa
pala lanttua
pieni pala juuriselleriä
1 sipuli
2 laakerinlehteä
merisuolaa
kokonaisia mustia pippureita
persiljaa

Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Puhdista se kalvoista ja pyyhi kuivaksi ennen kattilaan laittoa. Laita kattilaan kylmää vettä sen verran, että liha peittyy kokonaan. Siirrä kattila kuumalle levylle.

Veden alettua kiehumaan liemen pintaan muodostuu vaahtoa. Kaavi vaahtoa pinnalta pois sitä mukaan kun sitä syntyy, näin liemestä saa kirkkaan. Kypsennä lihaa riittävä aika painosta riippuen, itse annoin kattilan porista noin puolitoista tuntia. Lisää vettä tarvittaessa.

Kun kaikki vaahdot on poistettu, lisää mausteet liemen sekaan. Lihan ollessa sopivan kypsä, nosta se kattilasta ja suikaloi. Laita se takaisin kattilaan, samalla myös pilkotut juurekset voi lisätä kypsymään.

Keitto on tässä vaiheessa melkein valmis, juuresten kypsyminen ei kestä kauan. Varsinkin jos on pilkkonut ne melko pieniksi ja haluaa niihin jäävän purutuntumaa. Tarkista lopuksi liemen maku ja lisää tarvittaessa mausteita ja kuivattua persiljaa tai muita yrttejä.

Tosiaan, lihan kypsyessä valmistelin kasvissosekeittoon tulevat ainekset ja siinä vaiheessa, kun otin lihan pois paloiteltavaksi, ryöväsin lihakeiton liemestä osan toiseen kattilaan. Siihen lisäsin sitten kaikki ne pilkotut kasvissopan ainekset ja jatkoin sen keiton valmistamista normaaliin tyyliin.

Kasvissosesopan tein kutakuinkin kuin tämänkertaisen keiton, mutta nyt pääraaka-aineet olivat kesäkurpitsa, kukkakaali, muutama lehtisellerin varsi ja erilaisia sipuleita. Ja sinihomejuuston tilalla oli tavallista ruokakermaa.

Samettisen pehmeä parsakeitto

Ei hetkeen ole tullut näin yksinkertaisella ohjeella kokkailtua. Hieman jo kerkesin miettiä mitä kaikkea parsan kanssa soppaan laittaisinkaan, mutta sitten päädyin "keep it simple" -taktiikkaan. Ei paha ratkaisu ollenkaan, mitä sitä aina lotraamaan hurjalla määrällä mausteita, varsinkin kun kyseessä on viehkon makuinen tuore parsa.

Itse asiassa tätä oli tarkoitus tehdä jo vappupäivänä, mutta koko Suomi oli putsattu parsoista. Tai ainakin ne kolme kauppaa, mitkä jaksoin vappuaattona kiertää vain nähdäkseni tyhjän kohdan parsojen kohdalla. Monessa kodissa on ihan selvästi vappuna grillattu tai muutoin valmistettu parsaruokia.

PARSAKEITTO

500 g tuoretta parsaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
mustapippuria
suolaa

Poista parsoista nuput ja puumainen kohta varsista. Leikkaa jäljelle jääneet varret muutamaan osaan ja kiehauta suolatussa vedessä pehmeiksi. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.

Lisää tuorejuusto keittoon ja anna olla lämpimällä liedellä vielä sen verran, että juusto sulaa. Lopuksi mausta.

Nuput paistoin pannulla miedolla lämmöllä oliiviöljyn kera. Ropsautin vähän suolaa ja pippuria nuppustenkin päälle. Paistetut parsanuput voi tarjota keiton lisänä.

Vihreä soppa

Possun rimpsuluiden keittelystä "lisäbonuksena" saatu liemi päätyi tähän keittoon. En olekaan aikaisemmin kesäkurpitsasta tehnyt keittoa, toinen mitä harkitsin tähän oli tuore kurkku. Ehkä kurkusta innostun tekemään keittoa joskus toiste, ja sehän voikin sitten olla joko lämpimänä tai kylmänä tarjottava.

KESÄKURPITSAKEITTO

2 kesäkurpitsaa
1 sipuli
noin 6 dl lihalientä
mustapippuria
timjamia
valkosipulijauhetta
yrttisuolaa
noin 50 g Aura pehmeää sinihomejuustoa

Kuumensin lihaliemen kattilassa ja lisäsin pilkotut kesäkurpitsat ja sipulin sekaan. Annoin kiehua miedolla lämmöllä niin että kesäkurpitsat pehmenivät. Siihen ei mennyt kovin kauan. Sen jälkeen soseutin keiton.

Tämän jälkeen katkaisin virran liedeltä ja lisäsin mausteita ja sinihomejuustoa. Arkailin tuon sinihomejuuston suhteen ja näin ollen melko vähän laitoin sitä. En ole vielä täysin tullut "sinuiksi" homejuustojen kanssa. Häivähdys sinihomejuuston makua sopi tähän kuitenkin hyvin. Lisäsin suolaa varovasti myös, sitäkään ei varmaan olisi tarvinnut jos olisi reilummin lisännyt juustoa.

Tuo omatekoinen liemi teki keitosta supermaukkaan.

Toimistotyöläisen purkkimuonaa

Murden murkinoista luin tästä arjen pelastuksesta ekan kerran, ja sittemmin olen törmännyt useassakin blogissa samaiseen alkuperäisesti Hesarissa olleeseen keittoreseptiin. Kovasti tätä on kehuttu, joten testattavahan se oli.

Kyseessä on siis tomaattinen papukeitto, joka valmistuu kätevästi säilykkeistä. Syön töissä omia ruokia ja tapanani on kerralla tehdä usean päivän sapuskat. Tämä ohje olikin mukavaa vaihtelua työevääksi.

Kuten moni muukin on maininnut ruoan olevan maistuvaa, mutta sen lisäksi nopea-/helppotekoinen. Ja sen verran täyttävää, että toimistotyöläinen nyt ainakin jaksaa loppupäivän naputella ruudun äärellä.

Tässä vielä ohje, tämä on nyt suoraan copy-pastena HS:n sivuilta. Kerrankin kun ohjeen mukaan etenin.

TOMAATTI-PAPUKEITTO

2 tlk tomaattimurskaa
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 sipuli
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
chiliä
1 rkl oliiviöljyä
2 dl kermaa

Silppua sipuli. Lämmitä oliiviöljy kattilassa. Kuullota sipulia ja mausteita miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Lisää tomaattimurska ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Sekoita keittoon pavut ja anna kiehahtaa. Lisää vielä lopuksi kerma ja kuumenna.
2 dl kermaa

Bataatti-kookoskeitto

Kevät keikkuen tulevi ja päivät pitenevät. Kaikesta valoisuudesta huolimatta tein täyteläisen mausteista sosesoppaa, niin talvista evästä kuin olla ja osaa. Toisaalta, olihan tänäkin aamuna rapsakka pikku pakkanen ja luntakin vielä reilusti maassa, mutta kyllähän se on jo ainakin varhaiskevät nyt. Eikös?

Järkeenkäypää tai ei, mutta hyvää soppaa oli tälläkin kertaa. Ensimaistelut keitosta meni alkuruokana. Arvelen kuitenkin, että tästä eteenpäin keitotkin tulevat olemaan kevyempiä ja muutenkin ruokailutottumukset muuttavat huomaamatta muotoaan. Ajatukset alkavat jo ihan selvästi suuntailemaan kesäjuttuja.

BATAATTI-KOOKOSKEITTO

1 bataatti (noin 450g)
1 kukkakaali (noin 400g)
puolikas purjosipuli
1 punainen chilipaprika
1 (pieni) tlk kookosmaitoa
sipuli- ja valkosipulijauhetta
mustapippuria
cayennepippuria
juustokuminaa
suolaa

Laita bataattikuutiot kattilaan kiehuvaan veteen. Lisää joukkoon lohkottu kukkakaali, purjosipuli ja chilipaprika. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes bataatit ja kukkakaalit ovat kypsyneet. Lisää vettä kiehumisen aikana tarpeen mukaan.

Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella. Lopuksi lisää kookosmaito ja mausteet. Alkuvaiheessa unohtui silputa oikeita sipuleita keiton joukkoon, joten korvasin ne maustamisen yhteydessä valkosipuli- ja sipulijauheella.

"Kuva kattauksesta. Huomionarvoista on seinällä oleva kuvakollaasi Pikku Leijonasta. Kuvat on peräisin Koiramme-lehden kuvauksista. Tuolloin parivuotias Pikku Leijona on toiminut siis valokuvamallinakin."

Vaniljainen palsternakkakeitto

VANILJA-PALSTERNAKKAKEITTO

puolikas purjosipuli
1 sipuli
öljyä
600 g palsternakkaa
1 vaniljatanko
mustapippuria
suolaa
2 dl ruokakermaa

Kuullota pilkotut sipuli ja purjo öljytilkassa pehmeiksi. Lisää kattilaan vettä, kuoritut ja pilkotut palsternakat sekä vaniljatanko. Anna keiton kiehua miedolla lämmöllä. Kun palsternakat ovat kypsyneet, soseuta keitto. Tämän jälkeen lisää kerma ja mausteet.

Vaniljan lempeä maku sopi palsternakkojen pariksi tosi hyvin. Yllättävän voimakas tuoksu leijaili ympäri kotia keittoa keitellessä. Sellainen ihanan vaniljainen. Tykkään, onhan se yksi lempimausteistani.

Herne(rouhe)rokkaa

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, uunipossujen luut päätyivät hernekeiton sekaan makua antamaan. Keiton tein melko lailla näppituntumalla ilman mitään tarkasti mittaillen. Viime talvena tein myös hernerokkaa silloisen perinneruokaprojektin hengessä, täällä sen ohje.

Keitosta erikseen mainittakoon se, että käytin sekä kuivattuja herneitä että kuivattua hernerouhetta. Kutakuinkin suhteella 50/50. Pieni tietoisku tähän väliin tästä itselleni ainakin uutukaisesta tuotteesta, suora lainaus paketin kyljestä:

"Milletin hernerouhe on valmistettu poistamalla kuivatusta herneestä huonosti sulava kuori. Kuoreton herne rouhitaan ja näin saadaan aikaan liottamatta käyttövalmis rouhe kaikki herneen arvokkaat ravintoaineet säilyttäen."

Keiton perusmausteina käytin suolaa, maustepippuria ja meiramia. Laitoin paljon myös sipulia kypsennyksen loppuvaiheessa, sillä tykkään että niihin jää vähän purutuntumaa. Ruokaisuutta keittoon toi keittokinkkuleikkeleet paloiteltuna.

Ideavarkaissa toisten blogeissa -keitto

Ihanaa, maukasta ja millähän muilla ylisanoilla tätä kukkakaalikeittoa kuvailisi. Törkeän hyvää jokatapauksessa. Niin tosiaan, halu tehdä sosesoppaa ja nimenomaan kukkakaalista heräsi huomattuani Anzkun juustoisen kukkakaalikeiton. Hän oli siihen saanut innokkeen Makeemman elämän eväät -blogista. Näin se vaan blogimaailmassa juttu toimii, ideat vyöryvät lumipalloefektin tavoin eteenpäin.

Olin aikeissa tehdä edellä mainittujen blogien kaltaista keittoa, mutta kokatessa taas mieli muuttui ja reseptistä tuli oma sovellus. Käsi oli jo tarttunut curry-maustepurkkiin kiinni, kun päätin kuitenkin maustaa keiton samantyyliseksi kuin syksyllä tekemäni kurpitsakeitot. Ne maut kolahtivat silloin sen verran hyvin, että arvelin niiden sopivan loistavasti myös kukkakaalin kanssa. Ja niinhän ne tekikin.

KUKKAKAALIKEITTO

noin 600 g kukkakaalia
2 lehtisellerin vartta
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä
vajaa 1/2 pkt koskenlaskija-sulatejuustoa (voimakasta)
2 dl (ruoka)kermaa
mustapippuria
suolaa
muskottipähkinää
cayennepippuria

tarjoiluun oliiviöljyä ja paahdettuja pinjansiemeniä

Kuullota pilkotut sipulit ja sellerinpalat öljytilkassa pehmeiksi. Lisää kattilaan vettä ja lohkotut kukkakaalin palat. Anna kiehua miedolla lämmöllä. Kun kukkakaalit ovat pehmenneet, aja keitto soseeksi. Tämän jälkeen lisää sulatejuusto lohkoina ja kerma. Älä anna keiton enää kiehua, riittää kun juusto sulaa keiton sekaan. Lopuksi mausta haluamallasi tavalla.

Porkkana-kapriskeitto

Olen aiemminkin selaillut vanhempieni luona Jens Linderin kirjaa "Vanhan ajan keittiö". Tällä kerralla mukaan kirjoittelin porkkanakeiton reseptin, jota mukaellen sitten tein oman version siitä.

PORKKANA-KAPRISKEITTO

4 porkkanaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä
1 lihaliemikuutio
vajaa 1 l vettä
1/2 tl tabasco chipotlea
2 rkl kapriksia
mustapippuria
sitruunamehua
2-3 rkl ranskankermaa

Pilko porkkanat ja sipulit ja kuullota niitä kattilassa öljyn kera. Lisää lihaliemi, kaprikset ja tabasco kunnes sipulit ovat pehmenneet. Anna kiehua noin puolen tunnin ajan välillä sekoitellen. Kun porkkanat ovat tarpeeksi kypsyneet, lisää mustapippuri, sitruunamehu ja ranskankerma. Soseuta keitto tasaiseksi esimerkiksi sauvasekoittimella.