Viime aikoina tekemieni ruokien koostumus on noussut entistäkin tärkeämmäksi kriteeriksi. Ja se miten pienellä vaivannäöllä voi jättää einekset kaupan hyllylle. Niin kuin tämä keitto. Sen valmistaminen vie maksimissaan puoli tuntia ja siitä saa useamman annoksen kerralla. Samalla myös kukkaro kiittää.
TÄYTELÄINEN KINKKU-KUKKAKAALI-SOSEKEITTO
1 iso kukkakaali
1 purjo tai muutama lehtisellerin varsi
1/2 pkt voimakasta Koskenlaskija -sulatejuustoa
(kermaa tai ranskankermaa)
mustapippuria
(suolaa)
kinkkua/ilmakuivattua kinkkua
Lohko kukkakaali ja suikaloi purjo ja pistä ne pieneen määrään vettä kiehumaan kattilaan. Lohkot höyrystyvät pehmeiksi melko nopeasti, varsinkin jos kukkakaalin pilkkoo pienehköiksi paloiksi. Kukkakaalista kannattaa silputa mukaan myös varsiosa ja siistimmät lehdet, näin hävikin saa todella vähäiseksi.
Vaihtoehtoisesti purjoa voi kuullottaa ensin öljytilkassa kattilanpohjalla ja lisätä vasta sitten kukkakaali ja keitinvesi. Itse hyvin usein varsinkin kiireisinä päivinä oion tämän vaiheen yli.
Kun kukkakaali on sopivasti kypsynyt, surauta keitto sileäksi sauvasekoittimella. Lisää tämän jälkeen sulatejuusto paloina sulamaan keiton sekaan. Mikäli koostumuksesta tulee liian paksua, voi sitä notkistaa kermatilkalla tai muutamalla ruokalusikallisella ranskankermaa.
Lisää tässä vaiheessa kinkkusuikaleet keiton sekaan lämpenemään.
Lopuksi mausta keitto mustapippurilla ja jos on tarpeellista, suolalla.
---------------------------------------------------------------
Alkuhöpötyksestä saan kätevän aasinsillan kertoa lyhykäisesti yhdestä tärkeästä asiasta. Olen nimittäin viimein oivaltanut, miten minun oikeasti kannattaa syödä.
Luulin aina ennen syöväni hyvin ja tietoisesti. Ruokavalioni oli melko vähärasvaista (rivien välistä luettuna jokaikinen käyttämäni tuote oli kevyintä mahdollista) ja sallin itselleni terveellä tavalla herkutteluhetkiä (just joo, kohtuuton määrä kaikkea makeaa jokaikinen viikonloppu). Asenteeni ruokaan oli siis tyystin vinksallaan.
Tällä tasapainottelulla paino kyllä pysyi kohdillaan, mutta olotila oli kaikkea muuta. Ainoastaan runsas kasvisten käyttö, rasvaisen kalan hyväksyminen ja tasainen ateriarytmi ovat entisistä ruokailutottumuksistani asioita, jotka allekirjoitan edelleen.
Pari kuukautta sitten muutin on-off -tyyppisesti ruokavalioni täysin pyllylleen. Muutin ajatusmaailmaani ja unohdin ruokien sisältämät kalorit tyystin. Ryntäsin kauppaan ostamaan rasvaisimmat mahdolliset vaihtoehdot jättäen kaikki kevyttuotteet hyllyyn. Samalla jäivät einekset ja oikea ruoka astui kuvioihin. Mikä makumaailma tämän myötä on avautunutkaan!
Mikäs nyt sitten on muuttunut?
Tämän pienimuotoisen ihmiskokeen ehkä paras asia on ollut alati piinaavan makeanhimon tainnutus. En todellakaan uskonut tätä päivää näkeväni, mutta niin vain sisäinen herkuttelijani on saatu kuriin ja ilman minkäänlaisia kärvistelyjä.
Tai oikeastaan suuri ruoalla nautiskelija olen edelleen, herkut vain ovat muuttuneet. Täyteläisen ja ravinnerikkaan kotiruoan ansiosta tuntuu siltä kuin joka päivä olisi juhlat. Hah, no ei mikään ihmekään sen kituuttelu-ruokavalion jälkeen.
Jatkossa lupaan rustailla tänne blogiin sitä maukasta perussafkaa, mitä on tullut viime aikoina tehtyä. Minkään sortin terveysterroristiksi ei ole aikomus ryhtyä, siihen hommaan löytyy pätevämpiä tyyppejä (ja oikeammat kanavat). Halusin nyt vain lyhyesti kertoa muutoksesta, minkä olen kokenut, kun se hehkulamppu viimein syttyi pääni päällä.
Jännä yhteensattuma, että myös Thetken Teemulla on samankaltaisia suuntauksia omassa ruokavaliossaan. Eli jos aihe kiinnostaa, käy ihmeessä lukemassa täältä. Teemu selventää asiat paljon yksityiskohtaisemmin. Mielenkiintoisia juttuja nämä, ja ei todellakaan mitään rakettitiedettä!
Paatoksen jälkeen loppukevennyksenä kuva blogin nimikkokoirasta ja uudesta nutusta, mikä oli Pikku Leijonan 7-vuotissynttärilahja. Söpö villapaita on tilaustyö käsistään kätevältä naapurilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti