perjantai 23. syyskuuta 2011

Avokado-kesäkurpitsapasta


Kauppareissulla nappasin yhden kypsän avokadon mukaani ja aloin ideoimaan jotain nopeaa apetta siitä tehtäväksi. Olin aikaisemmin päivällä syönyt tukevan lounaan kiinalaisessa ravintolassa, joten mieli kaipasi jotain kasvispitoisempaa ruokaa illaksi.

Tämä oli todellista pikaruokaa, sillä tein tämän muiden kokkailujen ohessa. Olin aiemmin lukenut Pastanjauhajien mukapastasta, joten halusin itsekin kokeilla käyttää kesäkurpitsaa kastikkeen lisukkeena. Kokeilu kannatti ja kesäkurpitsaa kun ei liiaksi kypsentänyt, se myös säilytti kivan suutuntuman.


AVOKADO-KESÄKURPITSAPASTA

1 kypsä avokado
noin puolikas kesäkurpitsa
1 sipuli
1 vihreä paprika
öljyä paistamiseen
noin 100 g tuorejuustoa (Arla Ingmanin perinteinen tuorejuusto)
suolaa
mustapippuria
noin 2 rkl vihreää pestokastiketta

Pilko sipuli ja paprika lohkoiksi ja kuullota niitä pannulla öljyssä kuumentaen. Niiden hieman pehmennettyä lisää avokado- ja tuorejuustokuutiot. Jatka kypsentämistä samalla sekoitellen. Lopuksi lisää pestokastike. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Paista suikaloitu kesäkurpitsa kastikkeen valmistuttua. Lisää tarvittaessa öljyä pannulle ja sekoittele suikaleita miedolla lämmöllä kunnes kesäkurpitsat ovat hieman kypsyneet. Yhdistä lopuksi paistokset.

torstai 22. syyskuuta 2011

Hunajainen naurisvuoka


Lanttu ja nauris on valittu tämän vuoden vihannekseksi. Vuosittaisen valinnan suorittavat muun muassa Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry. Lanttua onkin saatavilla ympäri vuoden, ja sitä tulee käytettyä ruoanlaitossa paljon, mutta nauris taitaa olla harvinaisempaa herkkua vihannestiskillä..? Tällä hetkellä naurista on kuitenkin saatavilla, ja niitä pystyy hyödyntämään esimerkiksi tässä mainiossa reseptissä.

HUNAJAINEN NAURISVUOKA

noin 500 g nauriita
1 sipuli
1-2 rkl hienonnettua ruohosipulia tai persiljaa
noin 1/2 tl suolaa
valkopippuria
1 rkl hunajaa
1 dl kermaa

Kuorin ja pilkoin nauriit sekä esikypsensin niitä höyryttämällä noin 10 minuuttia. Höyrytyksen jälkeen lisäsin nauriinpalaset sekä lohkotut sipulit voideltuun uunivuokaan. Lisäsin myös ruohosipulisilpun sekä mausteet. Lopuksi kaadoin paistoksen päälle noin desin kermaa sekä valutin hunajaa. Kypsennys uunissa 200 asteessa vajaa puoli tuntia.

Sovelsin tähän Kaarina Roinisen ohjetta, joka löytyy kirjasta "Maukasta ruokaa kotikeittiöstä". Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että tämä oli huippuhyvää. Ainakin minulle maistuu mikä tahansa juuresvuoka, johon käytetään hunajaa ja kermaa. Tulipa taas muutes tästä ruoasta mieleen, että tämähän on vähän niin kuin karppiversio kermaperunoille..?

Lappi: Lapin leipäjuustoa ja kermaa


LAPIN LEIPÄJUUSTOA JA KERMAA

Pane juusto, jos se on pieni, tai juustosta leikatut annospalat piirasvuokaan ja kaada päälle kermaa. Kuumenna uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia eli kunnes juusto on kuumaa ja pinta on saanut kauniin värin.

Tarjoa lisänä hilloja eli lakkoja tai lakkahilloa. Kaneli sopii myös leipäjuustoherkun mausteeksi: sirota kanelia juustolle ja kerman joukkoon ennen lämmittämistä.

Vanha tapa on nauttia leipäjuustoa kahvissa. Paloittele leipäjuustoa kahvikuppiin ja kaada kahvia päälle. Juo kahvi päältä ja kaada uusi kupillinen. Näin lämmennyt leipäjuusto syödään lopuksi sokerilla maustettuna lusikalla.

(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")


Tällä tavoin tehtynä leipäjuusto maistuu ihan hyvältä, makeutetun hillon kera kun syö. Itse tosin tykkään enemmän tavasta, jolla äitini samantapaisen leipäjuustojälkiruoan valmistaa. Eli yksinkertaisesti paistetaan leipäjuustopalasia pannulla ilman kermaa ja lopuksi makeutetaan hunajalla. Juusto lämpenee ja pehmenee tällöin mukavasti.

Paistamisessa leipäjuustosta irtoaa ihanaa kinuskia, siitä onkin aina "kädenvääntöä" kuka sen herkun lopulta lautaselleen saa. Ja kuten kirjan ohjeessa, meilläkin nautitaan juuston lisänä erilaisia hilloja tai makeita kastikkeita. Namskis.. Vesi herahti kielelle, tämä on kyllä yksi suosikkijälkkäreistäni ehdottomasti.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Ween Maan Wiljaa -toritapahtuma Jyväskylässä 17.-18.9


Ween Maan Wiljaa -markkinat ovat syksyinen perinne Jyväskylässä. Paviljongin alueella oli hurja määrä myyjiä tänäkin vuonna, ja olipa osa kojuista sijoitettu sisätiloihin alueella käynnissä olevien rakennustöiden takia.

Myynnissä oli muun muassa sadonkorjuun tuotteita tuoreena ja säilykkeinä, käsitöitä, koruja ja kaikkea muutakin, mitä nyt ylipäätään markkinoilla myydään. Enemmän kuvia myytävistä tuotteista voi käydä ihastelemassa Henskiksen
blogista.

Kierreltiin ja ihmeteltiin aluetta jo edellä mainitun Henskiksen lisäksi
Katiskattaren,
Makuturistin ja
"Vallan makean" kanssa.


Hetken aikaa kuolailtuani Harri`s Candy -kojun vieressä, päätin uteliaisuuttani ostaa muutaman toffeeherkun kotiin. Hankaluuksia tuotti laaja valikoima, myynnissä oli kuulemma yli 50 erilaista englantilaista fudgekarkkia. Toffeet olivat isokokoisia, joten en viitsinyt kovin montaa makua valkata. Päädyin maapähkinä-, hunajamanteli- ja kirsikkatoffeeseen. Ei huonoja ollut yksikään näistä, suosikkini taisi yllättäen olla tuo kirsikanmakuinen.


Mukaan tarttui myös pari lanttusupikasta, siitä syystä, että nämä nähtyäni mieleen muistui Kuopion kauppahallin ihanaiset
lanttukukkoset. Harmillisesti nämä olivat liian makeita makuuni. Oli kai vielä liian tuoreessa muistissa noiden kukkosten lantun sopivan pieni makean vivahde.


Maustekojulta nappasin kuivattua nokkosta pussillisen. Alkukesästä yritin yhyttää lähiympäristöstä nuoria nokkosia, mutta en niitä löytänyt muualta kuin roskakatosten vieruksista, niin jätinpä suosiolla keräämättä. Nyt, kun on kuivattua nokkosta saatavilla, täytyykin katsoa reseptejä, johon tätä vitamiini- ja hivenainepommia voisi käyttää.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Omena-pannukakku


Syksyn omenasatoa voi käyttää vaikka pannariin. Omput käy mainiosti pannukakun pinnalle, eikä näin ollen tarvitse välttämättä lisätä tarjolle hilloa tai muita lisukkeita. Ei välttämättä, nimittäin tämä omenaherkku oikein huutaa joko vaniljajätskiä tai -kastiketta kylkeensä.

OMENA-PANNUKAKKU

4 dl maitoa
1 kananmunaa
1 rkl pellavansiemenrouhetta
1/2 dl voisulaa
2 1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
(1/2 dl sokeria)
1/2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 omenaa
kanelia
hunajaa
sokeripaahdettuja auringonkukansiemeniä

Riko muna kevyesti vatkaten. Lisää maito ja kuivat aineet, lopuksi myös voisula. Itse lisäsin pelkästään vaniljasokeria taikinaan, mielestäni riittävän makea tulee näinkin. Huolellisen sekoittamisen jälkeen anna taikinan levähtää hetki.

Poista omenoista karat ja kuori halutessasi. Lohko ohuiksi viipaleiksi. Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja asettele omenaviipaleet pinnalle. Mausta omenat kanelijauheella ja pirskoittele hunajaa pinnalle.

Laitoin hetken mielijohteesta makeutettuja auringonkukansiemeniä myös, niitä kun sattui kaapista löytymään. Pähkinärouheetkin olisivat hyvä vaihtoehto.

Paista 225 asteessa vajaa puoli tuntia. Kaksinkertaista ohje, jos haluat uunipellillisen pannukakkua.

Kesän chilipaprikasato


Loppukesä/alkusyksy on meidän keittiössä mennyt chilipaprikoita ruoanlaitossa hyödyntäen. Kumpainenkin pitää tulisesta mausta, joten mitään hankaluutta tämä ei ole tuottanut. Alkukesästä sain äidiltäni paprikan taimia, jotka istutin pihamaalle muovipaljuihin kasvamaan. Kuudesta taimesta puolet jäivät henkiin, ja olikin oikein mielekästä touhua ihmetellä kesän mittaan paprikoiden kasvua.


Tarkempaa tietoa lajikkeesta ei ole. Melko tujukoita ainakin omaan makuun ne olivat. Näitä sai varoen lisäillä ruokiin. Kaikki olivat vihreitä paprikoita paitsi yksi, joka muuttui vähitellen punaiseksi. Chilipuskan vastarannan kiiski halusi olla hän.


Paprikoita on käytetty ihan sellaisenaan ruoanlaitossa, mutta myös salsalisukkeeseen ne kävi loistavasti. Kuvan salsassa on punasipulia, tomaattia, chilipaprikoita ja tuoretta basilikaa. Mausteena oliiviöljyä, vaaleaa balsamicoa, mustapippuria ja suolaa.


Pensaan lopuista paprikoista tein kokeilumielessä mausteliemeen säilöttyjä chilejä. Kehittelin etikkaliemeen mausteet ilman mitään valmista ohjetta. Täytyy tunnustella ja maistella onnistuinko tässä hommassa alkuunkaan.

Äiti vähän aikaa sitten hieman vihjasi, että heillä olisi paprikasatoa enemmänkin ja useampaa lajiketta. Sain kutsun chilinsäilöntätalkoisiin, ehkäpä siis jokin hyvä liemiresepti tässä kokeilujen myötä löytynee.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kyssäkaali-porkkanaraaste


Raastesalaatteja tulee tehtyä harvemmin ja siihen on syynä yksinkertaisesti laiskuus. Raastaminen on mielestäni tylsimpiä ruoan käsittelymuotoja. Juustoja tulee useammin raasteltua, mutta silloin käytänkin sellaista pienempää ja kätevämpää raastinlastaa.

Puheenollen ruoankäsittelystä, pilkkominen on taas hyvinkin mukavaa, jopa terapeuttista puuhaa. Näin ollen harvoin tulee käytettyä mitään valmispakastejuureksia, niin mielelläni kuorin ja pilkon lanttuja, porkkanoita ja mitä kaikkea näitä nyt on. Jopa sipulin pilkkominen on ollut nastaa touhua siitä lähtien, kun opetteli oikean tekniikan.

Kiiressä tietenkin on mukava turvautua valmiiksi kuutioituihin pakasteisiin, ei sillä että mitenkään dissaisin niitä. Ja pakasteita puoltaa sekin fakta, että niitä on tarjolla läpi vuoden, ei pelkästään tiettynä sesonkina.


Kyssäkaali tarttui kaupan vihannestiskiltä mukaan. Kauniin heleä vihreä värikö houkutteli vai mikä lie? Kyssäkaalia on tullut ostettua aiemminkin, ihmettelen vaan miksi sitä näkee niin harvakseltaan kaupan valikoimissa.


KYSSÄKAALI-PORKKANARAASTE

1 kyssäkaali
2 porkkanaa
raejuustoa
paahdettuja soijapapuja
sitruunamehua

Kuori ja raasta kyssäkaali ja porkkanat. Yhdistä raasteeseen raejuustoa ja soijapapuja. Pirskoittele salaatin päälle hieman sitruunamehua.

Raasteeseen olisi voinut lisätä myös esimerkiksi öljyä, hunajaa, soijakastiketta ja mustapippuria. Tein nyt tällä kertaa nopeamman ja kevyemmän version.


Soijapavut ovat Tallinnan tuliaisia vanhemmiltani. He käväisivät kesällä pienellä lomareissulla Virossa ja toivat kaikkea ihanaa tuomisinaan. Soijapapusekoituksen lisäksi saimme hienon pannunalusen, puisen ja kalanmuotoisen sellaisen.


Tuliaispakettiin kuului myös savunmakuista paprikajauhetta. Tämä on ihanaa! Ja kuten kuvasta voi nähdä, se on ollut jo kovassa käytössä.

torstai 15. syyskuuta 2011

Maa-artisokkakeitto


Aika usein olen ennenkin joutunut toteamaan, etten ole jotain tiettyä tuotetta tai raaka-ainetta maistanut ikinä koskaan. Nyt on taas sen hetki ja makunystyräni ovat yhden kokemuksen rikkaampia.

Tällä kertaa tutustumisen kohteena oli maa-artisokka. Sen verran jännä kasvi on kyseessä, että täytyi ihan ottaa wikipedia avuksi: "Maa-artisokka, jota kutsutaan toisinaan myös mukula-artisokaksi, on Perusta kotoisin oleva intiaanien viljelykasvi. Se ei ole mitenkään läheistä sukua latva-artisokalle, vaan se kuuluu auringonkukkien sukuun. Maa-artisokka muodostaa syötäviä maanalaisia mukuloita, joista sitä myös kasvatetaan samaan tapaan kuin perunaa. Mukulat sisältävät runsaasti inuliinia sekä jonkin verran hedelmäsokeria."

Ai jaa, olen aina kuvitellut, että maa- ja latva-artisokat ovat sukulaiskasveja. Serkuksia vähintään. Jälleen tuli opittua jotain uutta siis. Itse kasvin mausta sen verran, että tykkäsin kyllä. Yritin keiton raaka-aineita miettiessä pitää mielessä maa-artisokan hienostuneen maun ja olla peittämättä sitä jollain voimakkaammalla. Miinusta en anna muusta kuin ulkomuodosta, nämä ovat huomattavasti työläämpiä kuorittavia kuin muut juurekset.


MAA-ARTISOKKAKEITTO

500 g maa-artisokkia
1 pieni lanttu
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 luomukanaliemikuutio
pieni pala koskenlaskija-sulatejuustoa (voimakas)
suolaa
mustapippuria
cayennepippuria

Kuori ja paloittele maa-artisokat ja lanttu. Kuori ja lohko myös sipulit. Laita ainekset liemikuution kera kattilaan ja kaada vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Keitä kunnes maa-artisokat ja lantunpalaset ovat pehmenneet.

Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää sekaan sulatejuusto ja mausteet. Anna hautua liedellä vielä sen aikaa kunnes juusto on sulanut.

PS. Luin jostakin vinkin, että maa-artisokkia kannattaa kuorimisen jälkeen laittaa kylmään veteen. Suosittelen testaamaan, sillä niistä tuli hetken likoamisen jälkeen kivan rapsakoita naposteltavia.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Lappi: Savuporo-Aura-juustokeitto


SAVUPORO-AURA-JUUSTOKEITTO (nykysovellus)

4 ruokailijalle
200 g savuporonpaistia
1 sipuli
1 rkl voita tai öljyä
8 dl vettä
1 tl lihaliemijauhetta
40-50 g Aura-juustoa
mustapippuria myllystä
(suolaa)
2 rkl ohrakasta
1 dl kuumaa vettä
pinnalle ruohosipulia

Leikkaa savuporonpaisti pieniksi kuutioiksi. Hienonna sipuli. Kuullota sipuli kattilassa kuumennetussa voissa, lisää savuporokuutiot ja sekoita hetken aikaa.

Lisää vesi, liemijauhe, Aura-juusto ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hetken aikaa. Sekoita ohrakas kuumaan veteen ja lisää suuruksena kiehuvaan keittoon.

Lisää kerma ja tarkista maku. Savuporo ja Aura-juusto ovat suolaisia. Varo siis liikaa suolaisuutta. Silppua valmiin keiton pinnalle ruohosipulia.

Savuporokeitto on oiva eväs vaikka termospulloon pantavaksi ja hyvän illallisen alkukeitto.

Ohje: keittiömestari Tero Mäntykangas, Lapland Hotels

(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")


Itse tein keiton pakastetusta poron jauhelihasta. Yllätyin lopputuloksesta, todella loistavaa soppaa. Epäilys oli suuri, ainakin vielä siinä vaiheessa kun ruskistin lihaa, tuoksu nimittäin ei ollut mitenkään houkutteleva. Tai sitten en vain ole tottunut, pannulta kun yleensä löytyy nauta- tai sika-nautajauhelihaa.

Suolaa en lisännyt, Aura-juusto piti riittävästä suolaisuudesta huolen. Silmämääräisesti ripsautin sitä keiton sekaan, meni ehkä vähän enemmän kuin ohje neuvoo. Luulenpa, että ilman Aura-juustoa keitto ei olisi ollut läheskään näin makoisaa.

Ruusukaali-pekonisalaatti


Vaikken mikään pekonin suurystävä olekaan, ruusukaalin seuralaisena se maistui minullekin hyvin. Vuosia sitten olen tämän ohjeen Voisilmäpeliä -blogista lukenut, ja jostakin kumman syystä se nyt palautui ajatusten syövereistä mieleeni.

Pekonin tilalla tosin käytin kylkisiivuja ja mausteeksi mustapippurin sijaan laitoin puolivahingossa maustepippuria. Samanlaisissa myllyissä kun ovat molemmat. Mutta ei ollut paha vahinko, maustepippurihan käy kaaliruokiin oikein hyvin.

RUUSUKAALI-PEKONISALAATTI

550 g ruusukaalia pakasteena
reilu 200 g possun kylkisiivuja
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
maustepippuria
suolaa
sitruunamehua
kourallinen saksanpähkinöitä

Sulatin ruusukaaleja hetken aikaa mikrossa ja vähän pehmenneenä puolitin niistä isoimmat yksilöt. Kuumensin tilkan oliiviöljyä ja lisäsin pannulle ruusukaalit kera valkosipulin ja kylkisiivujen.

Sekoittelin aineksia pannulla ja paistoin kunnes kylkisiivut olivat rapsakoita. Lisäsin loppuvaiheessa myös rouhitut pähkinät sekaan. Lopuksi maustoin salaatin.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Suolapähkinä-suklaamuffineiden toinen mahdollisuus


Jäi sen verran pahasti vaivaamaan mieltä edelliset kuivakat snickers-muffinssit, ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin yrittää uudemman kerran. Ja se kannatti, näistä mini-muffineista pidin paljon enemmän. Olisihan se pitänyt jo siinä vaiheessa hälytyskellojen soida, kun viimeksi annostelin taikinaa vuokiin, se tuntui nimittäin aika jämäkältä.

Jos edelliskerran taikinasta unohtui kinuskikastikkeesta lähtien ainesosasia, nyt mentiin jopa hieman liian pitkälle ainesten runsaudessa. Äärilaidasta toiseen. Tällä kertaa ihan pikkuriikkisen jäi harmittamaan suolapähkinöiden vähyys, en jaksanut niiden takia kaupassa lähteä käymään.

Eli jos vielä kerran innostun näitä joskus tekemään, kannattaisi jopa tuplata suolapähkinöiden määrä ja vastaavasti vähentää maapähkinävoin osuutta. Pähkinät käy niin hyvin taikinan joukkoon. Tuo vähän niinkuin itselle muistutuksena tulevaa varten.

Ihme nippelihommaa tämä leipominen, ei yhtään niin suurpiirteistä kuin ruuanlaitto, mikä sekin toki joskus on tarkkaa puuhaa.

SUOLAPÄHKINÄ-KINUSKI-SUKLAAMUFFINIT

2 kananmunaa
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
reilu 1 tl leivinjauhetta
80 g tummaa suklaata
noin 20 kpl toffeekarkkia (Panda)
1 dl suolapähkinöitä
noin 1 1/2 dl maapähkinävoita
1 dl kinuskikastiketta
1 dl maustamatonta jogurttia
3/4 dl maitoa
100 g voisulaa

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä jauhot keskenään ja sekoita ne pienissä erissä muna-sokerivaahtoon. Lisää myös voisula ja maito+jogurtti taikinaan hyvin sekoittaen.

Sitten lisää pähkinät, suklaarouhe ja pilkotut toffeekarkit taikinaan. Aivan lopuksi lisäillään makua antamaan kinuskikastike ja maapähkinävoi. Tässä vaiheessa maistelin taikinaa ja sen mukaan niitä lisäilin.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Taikinasta tuli melkein 40 minimuffinia.


Muffinin läpileikkaus. Kuvasta näkyy kaikenlaiset "sattumat" mitä nämä herkkumuffarit piti sisällään, tosiaan ehkä pienempikin makujen kirjo olisi riittänyt tuomaan makeutta ja makua. Mutta mikä tärkeintä, tällä kertaa nämä olivat juuri niin meheviä kuin toivon muffinien olevan.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Lappi: Lohipiirakka


LOHIPIIRAKKA

Kuori:
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
3 rkl vettä

Täyte:
1/2 dl riisiä
1 1/2 dl vettä
2 kovaksi keitettyä munaa
200 g lohta
1 tl suolaa
valkopippuria
voiteluun munaa

Mittaa jauhot ja huoneenlämpöinen voi kulhoon ja sekoita hyvin. Lisää vesi ja sekoita ainekset taikinaksi. Kaada taikina foliolevylle, taputtele litteäksi ja anna jähmettyä viileässä täyteaineiden valmistelun ajan.

Keitä riisit vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori ja hienonna kananmunat. Leikkaa lohi ohuiksi viipaleiksi.

Kauli kuoritaikina 25x25 cm:n suuruiseksi levyksi ja nosta pellille leivinpaperille. Pane levylle kerroksittain riisit, lohiviipaleet ja hienonnetut kananmunat. Ripota kerrosten väliin suolaa ja valkopippuria.

Ummista piirakka nostamalla levyn kulmat keskelle. Liimaa liitoskohdat vedellä. Voitele piirakka munalla ja pistele haarukalla. Paista uunissa 225 asteessa 20-25 minuuttia.

(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")

Muuntelin reseptiä muutamasta kohtaa: riisi korvautui ohrahiutaleilla sekä ylimääräisenä mausteena laitoin kuivattua tilliä. Pohjataikinaan en laittanut kuin ehkä puolet siitä vesimäärästä, mikä on ohjeessa. Näppituntuman perusteella taikinasta olisi tullut liian löysä ja hankala kaulittava, mikäli olisi laittanut kaikki kolme ruokalusikallista vettä.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Suolapähkinä-suklaamuffinit


..Eli "snickers"-muffinit. Minun makuuni näistä tuli aavistuksen liian kuivia, joten tekisin seuraavalla kerralla jotain toisin. Laittaisin ehkä jauhoja vähemmän tai vastaavasti jotain nestemäistä lisää. Toisaalta, huomasinpa tuossa näin jälkikäteen, että kinuskikastike on tyystin unohtunut taikinasta ja on ihan avaamattomana jääkaapissa tälläkin hetkellä. Silläkin varmasti olisi taikinaan saanut mehevyyttä. Mutta tässä kuitenkin tämänkertainen resepti kaikista kämmeistä huolimatta.

SUOLAPÄHKINÄ-SUKLAAMUFFINIT

3 munaa
1,5dl sokeria
4 dl jauhoja
150g sulatettua voita
1,5 rkl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
2 dl suolapähkinöitä
100 g manteli-nougatmaitosuklaata

Kuorrute
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
reilu 1 dl pähkinäsuklaalevitettä

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä jauhot keskenään ja sekoita ne pienissä erissä muna-sokerivaahtoon. Lisää myös voisula, maito, pähkinät ja suklaarouhe taikinaan. Sekoita hyvin.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Tee kuorrute vaahdottamalla tuorejuusto ja pähkinäsuklaalevite keskenään. Pursota muffineiden päälle nätiksi keoksi ja koristele suolapähkinöillä.

Suklainen mansikkajuustokakku


Hyydytetyt kakut ovat oivallisia kohteita luovaan toimintaan. Saa soveltaa ja säveltää mielensä mukaan, tai no melkein ainakin. Hyvin useasti tulee "sotkettua" useampaa valmista reseptiä keskenään itselle mieluisaksi.

Itse yleensä suunnittelen makean kakun muutaman lempiaineksen ympärille. Sen jälkeen, kun kakun makumaailma on päätetty, tarkastan kermavaahdon, tuorejuuston, liivatteen ja vastaavien perusainesten tarvemäärän. Ja pohjaksikin on useampi vaihtoehto olemassa, sekin on jossain välissä lyötävä lukkoon. Puhumattakaan koristelusta, mikä hyvin usein hoituu minun kohdalla liian kiireessä ja ilman mitään etukäteissuunnitelmaa, eli ei hyvin.

SUKLAINEN MANSIKKAJUUSTOKAKKU

Pohja
1 pkt (175 g) mansikka-dominokeksejä
1/2 dl sulaa rasvaa

Täyte
1 prk mascarponejuustoa
1 prk vaniljatuorejuustoa
1 prk vispikermaa
mansikkatomusokeria
1 prk (200 g)Danonen mansikkajogurttia
5 - 10 kpl mansikkajauhiskarkkeja
1 levy (100 g) Kalevin mansikka-keksimuru-valkosuklaata
4 liivatelehteä
tilkka vettä

- Murustele keksit hyvin, lisää voisula sekaan ja painele leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuuan pohjalle
- rouhi suklaa ja karkit
- vaahdota kerma toisessa astiassa ja tuorejuustot toisessa
- yhdistä vaahdot sekä lisää jogurtti, suklaa- ja karkkirouhe sekoittaen
- tarkista täytteen maku ja lisää mansikkatomusokeria tarvittaessa
- liota liivatteita viitisen minuuttia kylmässä vedessä
- rutista liivatteet kuivaksi ja lisää ne tilkkaan kiehuvaa vettä
- sekoita liivateneste täytteen sekaan
- kaada täyte pohjan päälle vuokaan
- anna kakun jähmettyä mielellään yön yli jääkaapissa.


Periaatteessa tästä tuli mansikkakakku, missä ei ole yhtään oikeata mansikkaa. Ensisijainen aikomus oli lisätä pakastemansikoita täytteeseen, mutta kesken leivonnan päätinkin olla sulattamatta marjoja.

Mansikoiden puutteesta huolimatta kakku sai kovasti kehuja kahvipöydässä. Siihen tuli sellainen hyvällä tavalla jännä maku jogurtista ja karkeista. Ja lisätyt suklaat tekivät osaltaan kakusta hyvinkin suussasulavan, muttei liian makean. Toki maku oli melko keinotekoinen, verrattuna esimerkiksi kesällä tuoreista mansikoista tehtyihin täytekakkuihin, mutta uskaltaisin siitä huolimatta suositella tätä muillekin.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Mausteinen keitto paahdetuista kurpitsoista


Viimeksi kun ravintolapäivää vietettiin, kävimme Henskiksen ja Makuturistin kanssa ihmettelemässä tapahtumaa. Nautittiin kurpitsakeittoa (plus focaccia-leipää ja Louhisaaren juomaa) erään tourulalaisen taloyhtiön piha-alueelle pystytetyssä keittoravintolassa. Keitto oli ihanaa ja se todellakin kutkutteli makunystyröitä.

Nyt sitten muutama viikko takaperin oli pakko testata, saisinko itse aikaiseksi jos en samanlaista, niin ainakin yhtä makoisaa soppaa. Mahat täynnä lähtöä tehdessämme nopeasti utelin kokeilta reseptiä, mutta kaikkia keiton mausteita en näin jälkikäteen pystynyt muistamaan. Mutta se jäi hyvin mieleen, että keitto oli tehty paahdetuista kurpitsoista. "Paahdettu" kuulosti niin hyvältä, että päätin itsekin valmistaa kurpitsat niin pannulla kypsytyksen sijaan.


KURPITSAKEITTO

n. kilon verran kurpitsan sisusta
voita
hunajaa
1 iso sipuli
öljyä
n. 1 l kasvislientä
1/2 pkt Koskenlaskijaa (voimakkaan makuista)
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
cayennepippuria
muskottipähkinää

Lohko kurpitsasta reiluja palasia uunivuokaan. Laita lohkojen päälle muutama nokare voita ja hieman hunajaa ja paahda uunissa 175 asteessa 30-45 minuuttia. Kuori ja pilko sipuli. Kuullota sipulisilppu isossa kattilassa öljyssä pehmeiksi. Lisää paahtuneet kurpitsanpalat (sulaneen voi-hunajanesteen voi lisätä myös) sekä kasvisliemi kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä.

Kurpitsalohkojen ollessa reilusti pehmenneitä, soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Tämän jälkeen lisää kerma ja sulatejuusto ja sekoita ne sopan sekaan. Lopuksi lisää mausteet.

Osa keitosta matkasi mukanani vanhempieni luo, missä porukalla sitten maisteltiin tätä sunnuntaipäivällisen alkukeittona. Kovasti tästä tykättiin, mikä oli kiva kuulla, sillä itsekin olin varsinkin keiton maustamiseen hyvin tyytyväinen. Jos olisin tehnyt tämän pelkästään meidän keittiössä tuhottavaksi, olisin lisännyt myös kynnen tai pari valkosipulia.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Kaalilaatikkoa vähän eri tavalla


Kaalilaatikko on meidän taloudessa hyvinkin suosittu uuniruoka. Se kun on helppotekoinen, maukas ja edullinen, niin ei mikään ihmekään. Laatikkoa tehdessäni en koskaan käytä mitään vakioreseptiä, näin ollen joka kerta siinä on omat pienet makuvivahteet mukana. Ihan pienistä muutoksista tosin on kyse, mutta silti. Tällä kertaa tästä tuli erityisen mehevää, luultavasti ranskankermalisän takia.

KAALILAATIKKO

1 kaali
400 g naudan jauhelihaa
1 sipuli
mausteita (valkopippuria, maustepippuria, meiramia)
suolaa
150 g ranskankermaa
hieman siirappia

Silppusin kaalin pieniksi paloiksi ja höyrystin niitä noin 10 minuuttia. Siirsin hieman pehmenneet kaalit voideltuun uunivuokaan. Ruskistin jauhelihan ja silputun sipulin pannulla sekä lisäsin mausteet. Sekoitin myös ranskankerman joukkoon.

Yhdistin kaalisilpun ja jauhelihaseoksen. Sekoittelin hieman sekä valutin pintaan hieman siirappia. Paistoin laatikkoa uunissa 200 asteessa 30 - 45 minuuttia (en katsonut tarkkaa aikaa).