perjantai 24. lokakuuta 2014

Huijauspizza


Viljattomuus ja eritoten gluteenittomuus (plus paleo) ruokavalioina porskuttavat edelleen pinnalla. Siitäkin huolimatta, että niitä ehdittiin aikanaan leimata hetkellisiksi trendeiksi. Johan sen huomaa eri tahoilla vastaantulevista ruokaohjeista ja -ideoista tai ylipäätään keskusteluista. Tämänkaltaisiin resepteihin ainakin itse törmään jatkuvalla syötöllä.

Jo vuosia sitten kokeilin useitakin pizzapohjan korvikereseptejä, ja en niistä ikinä oikein välittänyt tai ei ne ainakaan jääneet pysyviksi ratkaisuiksi. Tämä ohje taas tuntuisi olevan toista maata. Näin uskallan sanoa sen perusteella, että olen tehnyt tätä pizzaa eri variaatioina jo kolme kertaa kahden viikon sisään. Pientä hullaantumista ilmassa siis.

Pohjasta tulee mukavan ohut ja kiinteä eikä siitä puske kananmunan maku läpi, kuten joistain kokeilemistani ohjeista. Pizzaa on helppo leikata ja syödä sormin, tai sen voi vaikka kääräistä rullalle.

Aivan mahtava ja yllättävä kokeilu kaiken kaikkiaan. Mutta koska tämä on vain olevinaan jotain mitä se ei hyvällä tahdollakaan oikeasti ole, kutsun sitä huijaripizzaksi.




KINKKU-PEPPERONIPIZZA VILJATTOMALLA POHJALLA

Pohja:
4 kananmunaa
4 rkl smetanaa
reilu 2 dl juustoraastetta
ripaus suolaa

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi jämäkkää silloin, kun kulhon voi vaikkaa kääntää ylösalaisin eikä vaahto hievahdakaan.

Lisää keltuaisten joukkoon smetana sekä ripaus suolaa. Vaahdota ainekset keskenään. Lisää lopuksi juustoraaste sekoittaen.

Lisää keltuaismassa varovasti käännellen valkuaisvaahdon sekaan.

Levitä taikina tasaisesti leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200 asteessa kunnes pohjan pinta on saanut hieman väriä.

Ota pohja uunista ja täytä mieluisilla täytteillä. Itselläni tässä pizzassa oli tomaattimurskaa, kinkkusuikaleita, pepperonisiivuja, marinoituja valkosipulinkynsiä ja tomaattia. Ja tietenkin reilusti juustoraastetta pinnalla.

Paista pizzaa täytteiden kanssa 250 asteessa niin kauan, että juusto sulaa ja rusehtuu hieman.


lauantai 18. lokakuuta 2014

Raakasuklaan valmistuksen lyhyt oppimäärä suoritettu



Sain mahdollisuuden ammattiliiton kautta osallistua raakasuklaakurssille. Mukava ja kuin itselleni tehty jäsenetu. Se oli tiivis parituntinen työpaja-tyylinen kurssi. Alusta asti sai itse olla tekemässä sitä mitä opetettiin, pelkästä kuuntelemisesta mitään mieleen olisi jäänytkään. Tykkäsin ja suosittelen. Kurssista vastasi Greenstreet.

Työskentelimme parittain ja jokainen pari valmisti 15 suklaapalan kokoisen muotin. Suklaamassan raaka-aineiden lisäksi tarjolla oli erilaisia superfood-jauheita, makeutusaineita sekä kuivattuja marjoja, kaakaonibseja ja kookoshiutaleita suklaata maustamaan.




Pienen alustavan tietoiskun jälkeen alettiin hommiin. Ensin raastettiin kaakaovoi, ja se ehkä olikin suklaan valmistamisen tympein homma. Yllättävän lujaa tavaraa tuo voi. Toki sen voisi pelkästään pilkkoakin, mutta sulaminen veisi sitten kauemmin.

Muuten suklaan valmistus olikin pelkkää sulattelua ja sekoittelua. Eli ei todellakaan hankalaa.




Muotin pohjalle kukin sai koota haluamansa täytteet. Kuvassa inka- ja mulperinmarjoja, kaakaonibsejä sekä kookoshiutaleita.




Raastettu kaakaovoi sulatettiin vesihauteessa. Raakavalmistamisen idea perustuu raaka-aineiden alle 42 asteessa "kypsentämiseen". Kuulemma toinen koulukunta käyttää tässä 45 asteen rajapyykkiä. Oli miten oli, mutta uunia tai liettä ei valmistamiseen tarvita.




Sulaan kaakaovoihin yhdistettiin raakakaakaojauhe sekä ravinteikkaat maca-, toco- ja lucumajauheet. Toco eli riisinlesejauhe toi kermaisuutta ja täyteläisyyttä suklaamassaan.




Kunnes massa oli tasaisesti sekoittunut, se kaadettiin muottiin. Suklaan jähmettymiseen suositellaan käytettäväksi pakastinta, mutta olosuhteiden pakosta jouduimme kurssilla turvautumaan jääkaappiin. Yllättävän vikkelään suklaa kuitenkin valmistui, vain reilun puolen tunnin odottelun jälkeen.

Kurssilla tehtyihin suklaapaloihin käytettiin noin 100 grammaa kaakaovoita, puolet sen määrästä raakakaakaojauhetta, teelusikka kutakin superfood-jauhetta (maca, toco ja lucuma) ja maun mukaan makeutusta (luomuhunajaa sekä kookossokeria).

Yleissäännöksi raakakaakaon reseptiin voi sanoa kaksi osaa kaakaovoita ja yksi osa raakakaakaojauhetta. Loput voi säätää omien mieltymyksien mukaan, niin superfood-jauheet kuin makeutuksenkin. Puhumattakaan suklaaseen tulevista "sattumista", melkein vain taivas on rajana mitä voi suklaan sekaan laittaa.

Pienen totuttelun jälkeen raakasuklaan teko onnistuu näppituntumalla.




Suklaata todellakin saa syödä vedoten terveellisyyteen, mikäli kyseessä on tällainen hivenaine- ja vitamiinipommi. Loistava juttu. Lienee turha erikseen mainita, että innostuin tästä ihan kympillä?

tiistai 30. syyskuuta 2014

Tatti-pekonipiirakka



Jälleen oli suolaisen piirakan vuoro. Siihen oli kaksi syytä. Ensinnäkin, sain lahjaksi pussillisen kuivattuja tatin paloja, enkä parempaa käyttötarkoitusta kuivatuille sienille tiedä kuin tällaiset piirakat.

Toinen syy oli testata itselle uutta viljatonta pohjaohjetta. Reseptin jujuna on kookosjauhot, mikä ehkä ei ihan parhain vaihtoehto kuitenkaan ole suolaiseen leivontaan. Ainakin omaan makuuni se antaa liian makean vivahteen. Taidan vastedes pitäytyä tässä mantelisessa versiossa.

Mutta täyte oli napakymppi. Oma lempparimakusekoitus yhdessä piirakassa: pekonia, sieniä, valkosipulia, timjamia, parmesaania ynnä muita ihanuuksia.




TATTI-PEKONIPIIRAKKA

Pohja:
3 dl voisulaa
3 kananmunaa
2 1/2 dl kookosjauhoja
ripaus suolaa

Täyte:
1 sipuli
1 pkt pekonia
kuivattuja tatteja
1 prk valkosipulin makuista ranskankermaa
(tai vastaavasti normaalia ranskankermaa ja 1-2 valkosipulinkynttä sipulin kera)
1 kananmuna
mustapippuria, suolaa, kuivattua timjamia
parmesaanijuustoraastetta


Sulata voi.

Vatkaa voin sekaan kananmunat, niin että niiden rakenne rikkoutuu.

Mittaa joukkoon kookosjauhot ja ripaus suolaa. Sekoita kiinteäksi taikinaksi.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle.

Täytettä varten paista pekonisuikaleet ja silputtu sipuli pannulla. Kaada ne pohjan päälle.

Ripottele myös kuivattuja tatinpalasia täytteeksi.

Lisää ranskankerman sekaan kananmuna ja mausteet. Sekoita hyvin ja valuta täytteiden päälle.

Lopuksi ripottele juustoraastetta piirakan pinnalle.

Paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia. Pohjan reunat palavat helposti, sen vuoksi piirakka kannattaa suojata vaikka foliolla paiston puolivälistä eteenpäin.


perjantai 12. syyskuuta 2014

Toisen kerran ansaan



Heti mustikkaisen leivonnaisen jälkeen toinen ajankohtaan sopiva herkku. Koska kotimaan omppukausi on kuumimmillaan, olisi minusta suorastaan synti jättää hyödyntämättä hyvä leipomusraaka-aine.

Tähän ansaan päädyin jo toistamiseen. Alkukesästä piirakan pääosassa oli raparperi, tällä kertaa siis omena. Ei heti muistu mieleen helpompaa ja herkullisempaa ohjetta. Tähän ei tarvitse edes vatkainta, ja siltikin se vie kielen mennessään. Ja onpahan piirakka sen verran mehukas kermarahkan takia, ettei se välttämättä tarvitse vaniljakastiketta tai -jäätelöä kyytipojaksi.

Nämä varioitavat ansa-piirakat ovat todellakin päätyneet tämän talouden vakioresepteihin.




OMENA-ANSA

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g voita

150 g vaniljajugurttia
1 muna

Täyte:
noin 1/2 l omenapaloja
2 prk (á 250 g) kermarahkaa
1 dl sokeria
3 munaa

Pinnalle:
puolet pohjataikinasta


Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Puoleen litraan meni noin viisi kotimaista omenaa.

Sulata voi.

Mittaa pohjan kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Lisää sulatettu voi sekoittaen joukkoon.

Ota pohjataikinasta puolet toiseen astiaan. Lisää toiseen puoliskoon yksi kananmuna ja vaniljajugurtti. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja painele voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija noin 30 cm ja korkeus noin 4 cm).

Ripottele omenat pohjan päälle.

Sekoita rahka, sokeri ja kananmunat keskenään. Lisää seos omenakuutioiden päälle.

Aivan päällimmäiseksi murustele jäljelle jäänyt pohjataikinan puolikas.

Paista piirakka kypsäksi uunin alatasolla 200 asteessa noin 40 minuutin ajan.




keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Klassikkomuffinssit



Mustikka plus valkosuklaa on aivan loistava yhdistelmä makeaan leivontaan. Näitä muffinsseja olen tehnyt iät ja ajat ja ovatpa nämä blogien kestosuosikkeja olleet siitä lähtien kun ylipäätään sellaisia on pidetty. Hämmästyinkin kun huomasin, ettei näitä mustikka-valkosuklaaihanuuksia löydy täältä omastani ollenkaan. Outo juttu.

Jotenkin näistä muffinsseista tuli nostalgisesti mieleen eräs yksittäinen blogipostaus ja se on tämä. Marien "Sekasopan" muffinssit vuodelta 2006. Näin ne vaan vuodet vierivät, ja jotakin jää aina muistin sopukoihin.

Marien ohjeella tulee todella ihania muffinsseja (testattu on), mutta tällä kertaa tein Kermaruusun blogista löytyvällä reseptillä. Helppoja tehdä kuin mitkä.




MUSTIKKA-VALKOSUKLAAMUFFINSSIT

 100 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
1½ dl mustikoita (käytin 200 g pakastettuja)
60g valkosuklaata


Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten.

Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne taikinaan erissä. Tämän jälkeen sekoita joukkoon maito sekä paloiteltu valkosuklaa.

Aivan viimeiseksi kääntele mustikat taikinan sekaan.

Annostele taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Koristelumateriaalin puutteessa improvisoin jääkaapista löytyneestä ranskankermasta ja valkosuklaalevyn lopusta kuorrutteen. Eli kohtuu jämäkän ja erittäin makean tahnan sai kun sulatti noin 70 g valkosuklaata ja lisäsi joukkoon noin desin verran ranskankermaa.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Juustolla aina parempaa - pari resepti-ideaa uutuustuotteesta



Maustettu juustoraaste, mikä keksintö! Ainakin tällaiselle juustojen suurkuluttajalle tämä on aivan loistava juttu. Vaihtelua ruoanlaittoon erittäin maukkaalla tavalla saa käyttämällä tätä Valion texmexin makuista juustoraastetta. Se on sopivasti näpsäkän tulinen antaen uudenlaista särmää tuttuihin ruokiin.

150 gramman pussi on kätevän kokoinen, ja se on helppo avata repäisemällä. Sinänsä pikku juttu, mutta ärsyttäähän se kesken kokkailun penkoa saksia tai puukkoa pussin aukaisua varten. Raasteeseen on käytetty muun muassa Valion Oltermanni Cheddaria ja se on maustettu chilillä, jalapenolla, timjamilla, persiljalla ja mustapippurilla. Tuote on laktoositon.




Innostuin samantien kuullessani tästä tuoteuutukaisesta ja olenkin kokeillut texmex-juustoraastetta jo vaikka mihin. Oikeastaan aivan kaikkeen mihin olisin tavallistakin raastetta laittanut. Ja melko harvassa ovat ne ruoat, mihin ei jonkinlainen juusto kävisi. Valion sivuilta voi käydä hakemassa kivat ideat ja toimivat reseptit juustoraasteiden käyttöön.

Jos omaa yhtään viehtymystä tuliseen ja texmex-henkiseen ruokaan, silloin varsinkin tämä tuote on kokeilemisen arvoinen.

Omista kokkailukokeiluista tykästyin erityisesti helppoihin paprikaisiin suupalasiin, joihin texmex-juusto sopi kuin nenä päähän. Ne eivät pekonin ja juustoraasteen ohella muita mausteita kaivanneet.









PEKONILLA TÄYTETYT 
PAPRIKAPALAT

2 paprikaa
1 pkt (140 g) pekonia
2 pientä tai 1 iso sipuli
1/2 pss Valion Texmex-juustoraastetta









Pilko paprikat suuriksi paloiksi. Yhdestä paprikasta tulee ainakin neljä isohkoa, laakeaa palasta.

Leikkaa pekoni kuutioiksi ja paista pilkotun sipulin kera pannulla rapeaksi.

Lado paprikapalat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai -vuokaan. Annostele pekoni-sipuliseos palojen päälle.

Lopuksi ripottele juustoraaste päällimmäiseksi.

Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.





Toinen kokeiluun päätynyt ruokalaji oli gratiininkaltainen kukkakaalipaistos, mikä sai uuden vivahteen itselleni ainakin tavanomaisesta poikkeavilla mausteilla. Lisätyt kananmunat kerman joukossa toivat ruokaan mukavasti täyttävyyttä.

Miedonmakuisen kukkakaalin rinnalla texmex-mausteet ja -juustoraaste korostuivat enemmän kuin mitä paprikapalasissa. Gratiiniin tuli tarvittavaa potkua, sitä "jotain". Tämä oli oikein hyvä yhdistelmä.







TEXMEX-KUKKAKAALIGRATIINI

1 kukkakaali
oliiviöljyä
suolaa
jauhettua paprikaa, valkosipulijauhetta, mustapippuria, oreganoa ja juustokuminaa

1 dl kermaa
2 kananmunaa
suolaa
1/2 pss Valion texmex-juustoraastetta









Pilko kukkakaali pieniksi paloiksi voideltuun uunivuokaan. Lorauta hieman öljyä sekaan ja lisää mausteet. Pyöräytä kukkakaalit ja mausteet sekaisin vuoassa.

Sekoita astiassa kerma ja kananmunat tasaiseksi seokseksi. Mausta ripauksella suolaa. Kaada seos kukkakaalien päälle vuokaan.

Ripottele lopuksi gratiinin pinnalle juustoraaste. Paista 200 asteessa noin 30-35 minuuttia.







"Yhteistyössä Valio"

maanantai 25. elokuuta 2014

Väriloistoa sienisalaatissa



Ilmojen viilennettyä keho on alkanut vaatia lämmintä ruokaa. Ihan vielä ei mielessä ole käynyt pataruoat tai muut selkeästi kylmien kelien appeet. Tämä lämmin salaatti olkoon ikäänkuin väliharppaus ennen virallista syksyä.

Salaatissa ajankohtainen ruoka-aine on tietenkin sienet, vaikkakin ne tässä olivat kuivattuja. Jos saatavilla on tuoreita, niin ehdottomasti niitä pannulle paistumaan. Myös kasvimaan sadon herkut on oivallista käyttää tällaiseen salaattiin.




LÄMMIN SALAATTI PAISTETUILLA SIENILLÄ

tuoreita tai kuivattuja metsäsieniä (itsellä kuivattuja kanttarelleja ja suppilovahveroita)
voita
suolaa ja mustapippuria

salaattia
puolikas kesäkurpitsa
puolikas paprika
1 tomaatti
muutama halloumijuustosiivu
oliiviöljyä, balsamicoa, mustapippuria


Paista sienet voin kera rapsakoiksi pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla.

Siirrä sienet pannulta ja lisää kesäkurpitsa- ja paprikasiivut siihen paistumaan. Mausta niitäkin halutessasi.

Kasvisten ollessa hieman pehmenneitä paahda halloumijuustoon väriä pintaan.

Kokoa lopuksi ainekset lautaselle lisäten myös salaattia ja tomaattisiivuja joukkoon.

Mausta koko komeus öljyllä, balsamicolla ja pippurilla.



lauantai 16. elokuuta 2014

Iltapalapiirakkaa ja kesän muisteloita



Halusin tässä eräs päivä tehdä jotain suolaista mutta kuitenkin arkiruokaa herkumpaa. Päädyin vanhaan hyvään ratkaisuun, suolaiseen iltapalapiirakkaan. Se oli samalla loistava tilaisuus päästä lähellä viimeistä käyttöpäivää olevista ruoka-aineista eroon.

Täytteen valinnat tuovat välimerellistä tuulahdusta piirakkaan. Lie näin kesällä huolella täyttyneestä makkara- ja pihvikiintiöstä johtuen piirakasta tuli lihaton. Huolimatta lihan puutteesta, se oli oikein täyttävää. Jos piirakan paistoa olisi edeltänyt kauppareissu, yrtit olisivat olleet tuoreita ja ranskankerma ihan kermaa. Mutta näillä mentiin, ja oikein maistuvasti mentiinkin.







FETA-OLIIVI-PAPRIKAPIIRAKKA

2 pss (à 80 g) mantelijauhetta
2 rkl voita
1 kananmuna
ripaus suolaa

valkosipuli-yrttimarinoitua fetajuustoa
kalamataoliiveja
punaista paprikaa
150 g ranskankermaa
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
kuivattuja yrttejä
emmentaljuustoraastetta



Sulata voi. Sekoita pohjan ainekset (sula voi, mantelijauhe, kananmuna ja suola) keskenään kulhossa. Taputtele taikina piirakkavuokaan.

Ripottele fetajuusto, oliivit ja suikaloitu paprika pohjataikinan päälle.

Riko kananmunien rakenne kevyesti haarukalla ja lisää joukkoon ranskankerma. Sekoita ihan tasaiseksi massaksi ja mausta.

Kaada seos piirakan päälle, ripottele yrttimaustetta ja aivan päällimmäiseksi raasta juustoa paistoksen peitteeksi.

Paista piirakkaa 200 asteessa noin 30-40 minuuttia. Kesken paiston piirakka kannattaa suojata foliolla, ettei pinta pääse tummumaan liiaksi.




Tänä kesänä moni asia oli toisin. Rivitalon piha vaihtui parvekkeeseen, haikeana sai vain muistella edellisien kesien puutarhapuuhasteluja. Toki jotain pientä piti muutaman neliön parvekkeellekin kyhäillä, muun muassa mansikan, paprikan ja chilin taimet kasvoivat yllättävän komeasti.

Mökkeilyn hienouden uudelleen hoksaaminen kuului myös tähän kesään. Pihamaan puutosta hyvin korvasi järven rannalla käyskentely. Jopa helteet tuntuivat ihan siedettäviltä laiturin nokassa makoillessa. Niiden muistikuvien turvin pärjää edessä siintävät kylmät ja koleat säät, tosin niitä en toivo tulevaksi vielä pitkään aikaan.













lauantai 9. elokuuta 2014

Jäätelökesä 2014 osa II



Ensin tehtailin mehujäitä, nyt innostuin banaanijätskistä. Vanha, mutta todella toimiva juttu. Mielestäni kuumilla keleillä banaanien (ainakin osan) oikea säilytyspaikka on pakastin, silloin ne voi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Löytyyköhän maanpäältä helpompaa ohjetta omatekoisen jäätelön tekoon?

Itse yleensä teen banskupehmiksen kahdestä jäisestä banaanista ja lorauksesta kookos- tai tavallista kermaa. Massaan lisään sen hetkisiä mielilisukkeita, tällä kertaa se oli suklaarouhe.


BANAANI-SUKLAAJÄÄTELÖ

2 jäistä banaania
vajaa dl kookoskermaa
muutama pala tummaa suklaata rouheena

Pilko jäiset banaanit tehosekoittimeen ja lorauta kermaa perään. Aja sileäksi massaksi, tai sen voi toki jättää muhkuraisemmaksi jos tykkää sattumista.

Kaada jäätelö säilytysastiaan, lisää lisukkeet ja sekoita. Syö heti tai laita takaisin pakastimeen.



tiistai 5. elokuuta 2014

♥ Mantsikkakaakku ♥



Mansikkatäytekakku kotimaisista tuoreista mollukoista kuuluu kesän tähtihetkiin. Melko hassua, että jonkinasteisesta leipomisvimmastani huolimatta tein sellaisen tänä kesänä ensimmäistä kertaa itse. Vasta nyt! Ilmeisesti olen aiemmin päässyt mansikkakakulla riittämiin herkuttelemaan kyläreissuilla tai vanhempieni luona, ettei sen tekeminen ole tullut edes mieleen.

Täytyy myöntää, ettei tämä ihka ensimmäinen kakku aivan tyylipuhdas suoritus ollut. Olisi varmasti auttanut paljon, jos olisi ajoittanut pohjan paiston edelliselle päivälle. Kakun leikkaus ja täyttö helpottuu kummasti, jos pohja ei ole aivan uunituore. Ehti se sentään jäähtyä kunnolla, mutta oli turhan höttöistä leikattavaa.

Pohjan kostuttaminenkaan ei mennyt aivan nappiin, ohjeistuksesta huolimatta kummallisesti kitsastelin nesteen määrässä. Turhaan pelkäsin sellaista litimärkää kakkua, nyt siitä tuli hieman kuivakkaa. Tilanne parani ajan kuluessa ja joka tapauksessa kakku tuli tuhottua viimeistä murua myöten. Ei ollut sikäli katastrofi mutta opikseni otin.

Tämän leipomiskokemuksen jälkeen arvostukseni kaikkia kakuntekijöitä kohtaan jälleen taas nousi. Kakku ei nimittäin ilmaantunut pöytään tuosta vaan käden käänteessä.

Jotta on se huikean hieno taito, kun sen osaa.




MANSIKKAKERMATÄYTEKAKKU

Pohja:
4 kananmunaa
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
vajaa 2 tl leivinjauhetta

Kostutus:
noin 2 dl maitoa

Täyte:
5 dl kermaa
2 prk vaniljarahkaa
sokeria + vaniljasokeria maun mukaan

1 iso kypsä banaani
tuoreita mansikoita (ainakin parin litran verran)

Kuorrutus:
Täytteestä jäljelle jäänyttä kermarahkaa


Voitele ja jauhota kakkuvuoka.

Riko kananmunat lasiin. Mittaa toiseen samanlaiseen lasiin yhtä paljon sokeria kuin mitä kananmunista tuli ja kaada se vatkauskulhoon.

Mittaa lasiin yhtä paljon kuin sokeria vehnä- ja perunajauhot. Vehnäjauhoja ensin 50-75 prosenttia ja loput perunajauhoja. Lisää joukkoon myös leivinjauhe ja sekoita.

Kaada rikotut kananmunat sokerin joukkoon ja vaahdota seos kuohkeaksi.

Lisää jauhot siivilän läpi. Sekoita taikina tasaiseksi mahdollisimman varovaisesti nuolijalla nostellen.

Levitä taikina kakkuvuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia. Paiston loppuvaiheessa vuoan päälle kannattaa laittaa leivinpaperi, ettei pinta pääse tummumaan liikaa.

Pohja kannattaa kumota vuoasta sen vähän jäähdyttyä uunista ottamisen jälkeen.

Täytettä varten lohko mansikat ja banaanit. Vatkaa kerma jämäkäksi vaahdoksi ja yhdistä rahkat ja sokerit sen joukkoon.

Leikkaa kakku pituussuunnassa kerroksiin. Kostuta ja täytä välit pohjasta aloittaen. Asettele banaani- ja mansikkalohkoja pohjalle ja levitä kermatäytettä niiden päälle. Toista tämä kerros kerrokselta.

Kerroksien täytteiden jälkeen koristele kakku jäljelle jääneellä kermarahkalla ja mansikoilla.




sunnuntai 3. elokuuta 2014

Jäätelökesä 2014 osa I



Viime kesän jätskikokeilu oli aivan ihana laku-suklaajäde, nyt näillä helteillä ensimmäisenä testiin pääsivät omatekoiset mehujäät. Makuna ananas-mansikka.

Mehujäiden makuvaihtoehtoja on miljoona. Oikeastaan mikä vaan soseutuva suosikkihedelmä tai -marja sopii jäädytettäväksi. Jogurttimehujäitäkin pystyy tekemään. Ei tämän helppotekoisempaa viilennysherkkua ole olemassakaan!

Kiitokset muuten äidilleni näiden melkein-jo-retroksi lueteltavien mehujäämuottien säästämisestä, nyt ne pääsivät taas käyttöön. Lie ysäriä nämä Tupperwaren söpöliinit?


ANANAS-MANSIKKAMEHUJÄÄT

noin 8 kappaletta

1/2 tuoreesta ananaksesta
noin 5 dl tuoreita mansikoita

Leikkaa ananaksesta kovat kuoret pois. Kuutioi pieneksi paloiksi tehosekoittimeen ja aja melko sileäksi soseeksi. Kaada sose astiaan.

Mittaa mansikat tehosekoittimeen ja aja soseeksi.

Lusikoi mehujäämuotteihin ensin toista sosetta puolet ja sitten toista loput. Pakasta mehujäät, siihen kannattaa varata useita tunteja.


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kuuman kesäpäivän kylmä salaatti



Kesän kuumuudesta olen luvannut olla valittamatta, mutta nykyisestä ruoanlaittotilanteesta on silloin tällöin (lue: jatkuvasti) kuulunut narinaa. Homma on nimittäin niinkin surkea, ettei päivittäisessä käytössä ole minkään näköistä grilliä. Hellepäivinä sen puute korostuu, kun kämppää entisestäänkin kuumottavaa kokkailua ei ole mahdollista siirtää ulkotiloihin.

Tahtoo grillin!





Noh, enimmäkseen tämä kitinä johtuu siis vain grilliruoan kaipuusta, sillä eihän kuumana kesäpäivänä lämmin ruoka niin hirveästi ennenkään ole maistunut. Salaatit on helteiden ykkösjuttu, näin ainakin minulla.

Tämä ruokaisa salaatti vie nälän mennessään ja pitää suolatasapainon kohdallaan. Savuporon ja homejuuston mainio yhdistelmä muistui mieleeni näistä kurkkukupposista. Salaatin kastikkeena toimii jo lapsuuden kesistä tuttu vakioresepti.





SAVUPOROSALAATTI

jääsalaattitupsu
savupororouhetta
sinihomejuustoa rouheena
saksanpähkinöitä
kermaviilikastiketta (kts. ohje alla)

Huuhdo salaatti ja revi sopivankokoisiksi paloiksi lautaselle. Annostele makusi mukaan savuporoa, homejuustoa ja kermaviilikastiketta salaattipedin päälle. Ripottele sekaan muutama rouhittu saksanpähkinä.



HELPPO KERMAVIILIKASTIKE VARHAISSIPULISTA

1 prk kermaviiliä
1 iso tai 2-3 pientä varhaissipulia varsineen
suolaa
pippuria

Pilko sipuli pieneksi. Sekoita ne kermaviilin joukkoon ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna tekeytyä hetken viileässä.


perjantai 18. heinäkuuta 2014

On hyvää jos on parempaa kuin maailman paras



.. Ja kyse on nyt sen aivan parhaan raparperipiirakkareseptin kisailusta. Jokaiselta löytyy oma suosikki, se luottoresepti mihin palataan kesästä toiseen. Itsekin luulin sen jo löytäneen. Eihän siinä, tämä kolme vuotta sitten tänne taltioitu piirakka on hyvää, mutta tämän kesän versio on raparperisuikaleen verran parempaa.

Keneltäpä muultakaan resepti on peräisin kuin Kinuskikissalta. Mutkien kautta ja toisten bloggaajien kehujen saattelemana ohje lähti tässä keittiössä kokeiluun. Jos raparperiherkkujen kiintiö ei vielä tältä kesältä ole täynnä, suosittelen testaamaan.






RAPARPERIANSA

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g margariinia (laitoin voita)

200 g vaniljajugurttia
1 muna

Täyte:
noin 7 dl raparperipaloja
2 prk (á 200 g) vaniljarahkaa
½ dl sokeria
2 munaa

Pinnalle:
puolet pohjataikinasta






Pilko raparperit pieniksi paloiksi. Seitsemään desiin menee noin neljä vartta, riippuen tietenkin niiden koosta.

Sulata voi.

Mittaa pohjan kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Lisää sulatettu voi sekoittaen joukkoon.

Ota pohjataikinasta puolet toiseen astiaan. Lisää toiseen puoliskoon yksi kananmuna ja vaniljajugurtti. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja painele voideltuun piirakkavuokaan.

Ripottele raparperinpalat pohjan päälle.

Sekoita rahka, sokeri ja kananmunat keskenään. Lisää seos raparperipalojen päälle.

Aivan päällimmäiseksi murustele jäljelle jäänyt pohjataikinan puolikas.

Paista piirakka kypsäksi uunin alatasolla 200 asteessa noin 40 minuutin ajan.