sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Chilimuhennos


Tähän idean nappasin vanhaa Maku-lehteä (5/06) selaillessani. Tosin tein pienin muutoksin, sillä ruoka-ainekaapin vajaavainen sisältö pääsi yllättämään.

CHILIMUHENNOS

1 sipuli
1 punainen chili
1 lehtisellerin varsi
2 rkl rypsiöljyä
400 g jauhelihaa (vajaa 400 g naudan luomujauhelihaa)
2 tlk (à 400 g) ruskeita papuja (1 tlk kidneypapuja)
500 g paseerattua tomaattia (ei ollut)
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa (kirsikkatomaatteja tuoreena ja säilykkeenä)
ripaus sokeria
suolaa
vastajauhettua mustapippuria
chilijauhetta

Valmistustapanikin poikkesi ohjeesta, tai oikeastaan aineksien kypsyttelyjärjestys. Itse tein tällä tapaa: käryyttelin ensin lihat pannulla ja lisäilin siihen muut ainekset kypsymisjärjestyksessä. Lopuksi lisäsin mausteet ja annoin muhennoksen "porista" hetken aikaa.

Lehti opastaa ensin kuullottamaan sipulit, sellerit ja chilin palaset pannulla ja sitten vasta lisäämään muut aineet. Hyvä tapa tämäkin ja näin tulee silloin tällöin itsekin toimittua. Vähän fiiliksen mukaan menee nämä kokkauspuuhat.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Pohjanmaa: Lakslooja (lohilaatikko)


Se, että moni resepti tässä perinneruoka-kirjassa on ihan "perussettiä" ja oikein käypäsiä arkipäivinä, edesauttaa paljon ohjeiden valikoimista ja testailua. Näin ollen tämä lohilaatikkokin meni yhdestä arkiruuasta menneellä viikolla.

LAKSLOOJA (LOHILAATIKKO)

1 l perunaviipaleita
1-2 sipulia, kuorittuina, viipaleina
500 g lohta
1 kananmuna
3 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
1-2 tl suolaa
nippu tilliä
pinnalle 2 rkl voita

Lado peruna-, sipuli- ja lohiviipaleet kerroksittain uunivuokaan. Vatkaa muna ja sekoita siihen maito, vehnäjauhot ja mausteet. Kaada munamaito vuokaan ja pudottele pinnalle voinokareita. Paista "loojaa" uunissa 175 asteessa noin tunti eli kunnes perunat ovat pehmeitä. Koristele tillillä.

(Lähde: Riitta Pojanluoma: "Perinnemakuja maakunnista")

Soijarouhepihvit


Puolen valtakunnan keittiössä on soijarouhepihvejä tehty useaan otteeseen siitä lähtien, kun oivalsin ylipäätään kyseisen rouheen ja sen käytön. Nämä tämän kertaiset ovat hiukan eri tyylillä tehty, mutta kuitenkin mielestäni sen verran onnistuneet, että laitan ohjeen tänne blogiin.

SOIJAROUHEPIHVIT

3 dl soijarouhetta
1 1/2 dl vettä
1/2 prk Creme bonjour cuisine mustapippuria
1 kananmuna
n. 1 dl juustoraastetta
2 kevätsipulia varsineen
jauhelihamaustetta

Turvota soijarouhe vedessä ja sekoita hyvin. Lisää ja sekoita muut ainekset turvonneen rouheen joukkoon. Tee taikinasta pihvejä uunipellille ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Näiden tekeminen ei juuri poikkea normityylisten jauhelihapihvien paistosta. Ja rakenne sekä taikinan muokattavuus ovat mielestäni samaa luokkaa.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Pohjanmaa: Hernesrokka


Perinneruokien parissa jälleen. Hernesrokan resepti oli ehdottoman varmasti kokeiltavien listalla, sitä se on ollut jo kauemman aikaa, ei vaan ole saanut aikaiseksi. Se hyvä puoli tässä projektissa onkin, että tulee tehtyäkin eikä vaan aina meinattua.

Hernesoppa on maistunut minulle ihan purkkiversionakin aina, sillä en yllättynyt lainkaan miten maukasta tämä omakeittelemä keitto oli. Ja vaivaton tehdä, kunhan vaan muistaa laittaa herneet likoamaan yön ajaksi niin muuten mitään suurta vaivannäköä tämä ei vaadi.

HERNESROKKA

2 1/2 l vettä
200 g kuivia herneitä
1 dl ohraryynejä
1 kg lihaisia luita (lammasta, sikaa)
4 - 5 maustepippuria
suolaa
2 dl maitoa
1 rkl ohrajauhoa

Pane herneet ja ohraryynit veteen (2 1/2 l) likoamaan yön ajaksi. Ruskista luut padassa tai uunissa pellillä. Keitä herneet ja ryynit liotusvedessään. Lisää ruskistetut luut, pippurit ja suolaa. Keitä 30 - 40 minuuttia. Ota keitosta luut vadille ja irrottele niistä lihat. Sekoita ohrajauhot maitoon ja suurusta keitto. Keitä vielä 10 minuuttia, lisää lihat ja tarkista maku.

(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")


Omat luuni olivat sen verran lihattomat, ettei niistä kovin paljoa irronnut. Tai sitten vaan olin liian ronkeli, koska en laittanut ihan kaikkea mahdollista ei-niin-hyvältä näyttävää lihaa mukaan. Makua ja rasvaa niistä kuitenkin irtosi, joten lihattomuus ei päässyt haittaamaan.

Savusiika-kasvismuhennos


Helppo ja eritoten nopea arkipäivän ruoka. Tämänkaltaisia tulee tehtyä usein, kasviksia vaihdellen ja aina jotain proteiinipitoista lisäten sitä mukaan mitä kauppareissulta on mukaan tarttunut. Hyvin usein ainekset löytyvät tosin jo valmiiksi, mm. soijarouhe, pavut ja linssit ja pakastekasvikset löytyvät lähes tulkoon aina.

Tällä kertaa kasvismössön kruunasi savusiika. Täyttävyyttä ruokaan toivat myös kikherneet. Mausteita en lisännyt ollenkaan, mitä nyt kasvisliemijauhetta kasvisten keitinveteen. Kalan ja kasvisten omat maut riittivät. Makumaailmaa täydensi tuore persilja, jota pilkoin valmiin ruuan sekaan.

Eli tämän ruuan valmistaa nopeasti kypsyttämällä kasvikset esimerkiksi keittämällä ja sitten vaan lisäten muut ainekset joukkoon. Lopuksi vielä nopea kypsennys ja ruoka on valmista.

SAVUSIIKA-KASVISMUHENNOS

- porkkanaa
- lanttua
- parsa- ja kukkakaalia
- purjosipulia
- luomukasvisliemijauhetta
- luomu
- savusiikaa

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Pohjanmaa: Marjapöperö

Tällä jälkkärillä on kirjan mukaan monta lempinimeä: Hilla, Huupa, Motaska, Tikkutollo ja Tokero esimerkiksi. Nopea valmistaa ja ei kovin raskas maultaan, sopii hyvin esimerkiksi liharuokien päälle.


MARJAPÖPERÖ

5 dl puolukoita tai mustikoita tai juolukoita
1 dl ruis- tai talkkunajauhoja
1/2-1 dl sokeria

Survo marjat. Sekoita jauhot ja sokeri soseen joukkoon. Tarjoa maidon tai kermamaidon kanssa.

(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")

Puolitin ohjeen ja käytin sekä puolukkaa että mustikkaa ja talkkunajauhoja. Lisukkeena oli vaniljajugurttia.




Olisi ehkä pitänyt käyttää ruisjauhoja talkkunajauhojen sijaan. Aikaisempinakin kertoina kun olen johonkin talkkunajauhoja käyttänyt, on pitänyt todeta, että sen maku on jännä, ei paha millään tavoin, mutta jännä. Tottumattomuutta varmasti vain.

Pohjanmaa: Narajutesjuusto-lihasoosi (kurikkalainen palapaisti)


Näin houkuttelevan kuvan ansiosta tammikuun maakunnaksi valikoitui Pohjanmaa. Itselleni melko tuntemattomia reseptejä sieltä päin löytyy monia, nyt ihan ensimmäiseksi kokeiluun päätyi siis tämä lihapata, mikä ei kylläkään melko eksoottinen ole.

Reseptin raaka-aineet ovat mukavan simppelit, näillä mentiin:


NARAJUTESJUUSTO-LIHASOOSI

1,2 kg naudan paistia, kuutioina
2 rkl voita + 1 rkl öljyä
4 rkl vehnäjauhoa
n. 8 dl vettä
1 rkl suolaa
1 rkl mustapippurirouhetta
pala lanttua
3 porkkanaa
2 sipulia
300 g leipäjuustoa kuutioina
(maustekurkku kuutioina)

Ruskista lihakuutiot kuumennetussa rasvassa, pannun koosta riippuen 3-4 erässä, ja kaada pataan. Ruskista jauhot kevyesti pannuun jääneessä rasvassa ja kaada lihojen joukkoon pataan. Huuhdo pannu vesitilkalla ja lisää pataan. Lisää vettä ja kuumenna kiehuvaksi.

Kuutioi lanttu ja lisää pataan. Kuutioi porkkanat ja hienonna sipuli, lisää pataan kun lihat ja lantut ovat jonkin aikaa kypsyneet. Hauduta ruoka kypsäksi, tarkista maku ja lisää juustokuutiot ja maustekurkkukuutiot juuri ennen tarjoilua.

(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")

Kiva ohje, helppo oli näin amatöörinäkin valmistaa. Ainut asia mitä en ohjeen mukaan tehnyt, oli vehnäjauhojen lisäys pataan. Yritin ruskistaa jauhoja, mutta sain aikaiseksi vain todella epämääräisen näköistä klimppiä, joten jätin ne lisäämättä. En uskaltanut siten mahdollisesti pilata hyvältä vaikuttanutta ruokaa.

Padasta tuli mainiota! Yllätyin itsekin miten onnistuin niin hyvin :) Jo niin herkulliselta kuulostavat raaka-aineet takasivat aivan loistavan maun. Suosittelen tätä ehdottomasti, on kokeilemisen arvoinen resepti.

Tältä se sitten näytti:


Ja annoskuva (tässä käytössä tosi pieni lautanen, lihapalat varsinkin näyttävät hassun suurilta, mikä siis johtuu lautasen koosta):

Tutustumista suomalaiseen ruokaperinteeseen


Lahjaksi saamani kirjan (Riitta Pojanluoma: Perinnemakuja maakunnista) selailu on todistanut sen, etten ainakaan liikaa tiedä suomalaisista eri alueiden perinneruuista puhumattakaan siitä, miltä useat niistä kenties maistuisivat. Vähän noloa mielestäni.

Sain tämän huomion pohjalta idean tutustua suomalaiseen ruokaperinteeseen ja kokkailla kirjan reseptejä mahdollisimman laajalti. Päädyin toteuttamaan "hankkeen" näin: teen joka kuukausi eri maakunnan ohjeiden mukaisia ruokia tai leipomuksia ja kerron niistä sitten täällä.

Maakuntia on yhdeksän: Varsinais-Suomi, Satakunta, Uusimaa, Häme, Pohjanmaa, Savo, Karjala, Lappi sekä Ahvenanmaa. Ilman omaa maakuntaa jää kolme kuukautta, ne voisivat olla huhtikuu (pääsiäinen/vappu), kesäkuu (juhannus) ja joulukuu (joulu). Tällöin teemana on edellä lueteltujen juhlien perinnereseptit yleisesti maakunnista riippumatta.

Tällä tavoin itsensä haastaminen vuoden mittaiseen virtuaaliseen maakuntamatkailuun reseptien testailu ei jää pelkäksi puheeksi. Itseäni on aina kiinnostanut oma isänmaa ja sen historia, joten ei ollenkaan huono idea tietää enemmän myös ruokaperinteistä. Nopealla vilkaisulla katsottuna kirja sisältää kyllä useita tuttuja tai tutun kuuloisia reseptejä, mutta että niitä olisi itse tehnyt, niin harvemmassa ovat ne.

Sitä en sitten tiedä, kuinka "oikeassa" kirjan reseptit ovat. Mielipiteitä ja eri versioita ruuista on varmasti, mutta tulen noudattamaan ruokaohjetta juuri siinä muodossa miten se kirjassa on esitelty. Toivon mukaan testaukseen päätyvien ohjeiden myötä viriäisi keskusteluakin.

Näin ollen tänä vuonna Puolen valtakunnan keittiössä kokataan pöperöitä ristiin rastiin kotimaata. Pääsen samalla kartuttamaan kokemusta eri toten lihan ja kalan käsittelystä.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Riisimurotryffelit


Näitä alunperin Yhteishyvä ruokalehdessä olleita riisimurotryffeleitä pääsin maistamaan bloggaajien pikkujouluissa, Makuturisti oli tehnyt ne tuolloin sinne. Huolimatta siitä, että ennakkoon arvelin näiden olevan liian työläitä askarrella, halusin itsekin näitä kokeilla. Hyvä että tein, ei ne nyt niin hankalia olleetkaan ja ovat aivan ehdottomia silloin kun herkkuhammasta kolottaa oikein kunnolla.

Meillä muutoin ei juurikaan ole kysyntää muroille, joten hieman arvelutti ostaa isoa riisimuropakettia kaappiin lojumaan. Murotarjontaa kaupassa ihmetellessäni silmiini osui ehkä astetta parempi vaihtoehto perusriisimuroille: SunMuron 4-viljan murot. Mikään varsinainen terveystuote tämäkään ei ole, mutta itselleni maistuvampi vaihtoehto kuitenkin. Ja sinällään valinnalla ei ollut väliä, sillä en huomannut mitään makueroa tryffeleiden lopputuloksessa.

RIISIMUROTRYFFELIT

50 g margariinia

90 g vaahtokarkkeja

6 dl riisimuroja (tai 4-viljan muroja)

Pinnalle 200 g suklaata

Sulatetaan rasva ja vaahtokarkit kattilassa sulaksi massaksi. Lisätään riisimurot joukkoon ja sekoitetaan. Annetaan hieman jäähtyä. Muotoillaan öljytyin käsin massasta pyöreitä palloja. Tässä vaiheessa usko saattaa olla hieman koetuksella, mutta kyllä se onnistuu, varsinkin kun massa on tarpeeksi jäähtynyttä :)

Sulatetaan suklaa joko mikrossa tai vesihauteessa. Dipataan riisimuropallot suklaaseen ja pyöritellään. Lopuksi tryffelit voi koristella halutessaan.

Mielestäni kätevin keino saada suklaa levittymään tryffeleihin, oli ronskisti pudottaa pallo sulaaseen suklaaseen ja pyöritellä sormin. Pyörittelyn jälkeen nostin ne sitten konvehtivuuille ja annoin jäähtyä jääkaapissa. Seuraavana päivänä ne olivat täysin hyytyneet ja paljon helpommin käsiteltävissä. Sotkuista touhua joka tapauksessa, teki miten teki ;)

Olin varannut maitosuklaan lisäksi tummaa suklaata, mutta koska yksi levy riitti näille hyvin en sitten sulattanut tummaa ollenkaan. Hurjan makeita nämä ovat, viimeisen päälle herkkunameja. Tulee ihan kaupan Lion-patukat näistä mieleen, ovat siis kotitekoisia pikkuleijona-patukoita :)

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kaalilaatikko soijarouheesta


KAALILAATIKKO

- keräkaalia
- tummaa soijarouhetta
- keltasipulia
- varsiselleriä
- Myllyn Paras sportti linssilastuja
- kasvislientä
- mausteet: mustapippuria, jauhelihamaustetta, meiramia
- siirappia

Kaali silputaan pieneksi suikaleiksi ja höyrytetään sitten vähäisessä määrässä vettä pehmeäksi. Lisätään soijarouheeseen kuumaa vettä ja sen turvottua kypsennetään rouhe kuten jauheliha pannulla. Rouheen sekaan voi tässä vaiheessa lisätä silputut sipulit ja sellerit sekä linssilastuja. Maustetaan kuten jauheliha, itse laitoin jauhelihamaustetta.

Lisätään kasvisliemeen mustapippuria, meiramia ja siirappia. Yhdistetään kaalit, kasvisliemi ja soijarouheseos. Kaadetaan voideltuun uunivuokaan ja kypsennetään 175 - 200 asteessa tunnin verran. Pirskoittelin siirappia vielä ruuan päälle ennen uuniin laittoa, mielestäni sitä täytyy kaalilaatikossa olla reilusti.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Jauhelihamureke


Ruuanlaittoa karpaten tällä kertaa. Mureke on nopeampi tehdä kuin pihvit tai pullat, ja valmistus muutenkaan ei paljoa vaadi uunikypsennyksineen jne. Tämän osaa jopa minä, tietysti maustaminen on mitä pitää vähän pohtia.

Äitini on silloin tällöin "jemmannut" keitetyt kananmunat murekkeen sisään, sieltä tämä idea. Hyvänmakuista noin minusta. Muut maut tähän mureketaikinaan tulivat pääosin sipulista, oliiveista ja persiljasta. Jauhelihamaustetta laitoin myös, mutta suolaa en lisännyt ollenkaan.

Murekkeesta on helppo tehdä annoksia myöhemminkin. Itse tykkään syödä lämmitetyn murekkeen salaatin ja raejuuston kanssa.

JAUHELIHAMUREKE

400 g naudan luomujauhelihaa
punasipulia
150 g ranskankermaa
mustia oliivirenkaita
tuoretta persiljaa silputtuna
jauhelihamaustetta

4 keitettyä kananmunaa

parmesaanijuustoraastetta

Keitä kananmunat ja kuori ne hieman jäähtyneenä. Sekoita mureketaikinan ainekset sekaisin. Laita uunivuokaan leivinpaperi ja painele osa mureketaikinasta pohjaksi. Asettele kananmunat kyljelleen tasaisin välein pohjan päälle. Painele loput taikinasta kanneksi ja ympärille niin että muodostuu tasainen pötkylä ja munat jäävät piiloon. Raasta juustoa murekkeen päälle ja paista 200 asteessa 20 - 30 minuuttia.

Menneitä ja tulevia kujeita

Kuten ainakin parissa muussa blogissa, niin myös täällä Pikku Leijonan huushollissa voisin hieman vilkaista menneeseen vuoteen sekä listata tulevaa. Ehkä muutama lupauskin näin uuden vuoden kunniaksi olisi paikallaan, vaikken niitä noin muuten elämässä ole ottanut tavaksi tehdä. Ruokablogissa kaikki voi olla toisin :)

Tästä puuhasta tulee mieleen firmojen pikkujoulut ja se hetki, kun pomo kilistelee alkujuomalasia ja pitää puheen: mitä kuluva vuosi on pitänyt sisällään ja mitä näkymiä tarjoilee tuleva. Minä kilistelen nyt tätä aamukahvimukia täällä ja teen puheen sijasta lyhyen listauksen :)

VUOSI 2010

- Aivan mahtavuutta ollut tämä bloggailu! Täysin uusi maailma avautunut blogin myötä, puhumattakaan uusista ihmisistä, joita saanut tavata.
- Ruuanlaitto on alkanut kiinnostamaan ja sen myötä tullut hieman tutummaksi. Jotain jo oppinutkin keittiön puolella.
- Valokuvausta on tullut harrastettua enemmän kuin muina vuosina.

VUOSI 2011

- Lupaukseksi voitaisiin luokitella tämä: pyrimme saamaan ruokalaskua pienemmäksi ilman että ravinnon laatu kärsii. Ennenkään ei olla paljon eineksiä osteltu, mutta kotona tehdyn suosiminen kaikessa ruuanlaitossa voisi olla yksi keino pienentää ruokamenoja.
- Pyrin edelleen jatkamaan rohkeasti kokkailun opettelua ja uusiin ruokalajeihin ja raaka-aineisiin tutustumista. Eritoten erilaisten lihojen käsittelyä itse voisi lisätä.
- Aion jatkaa bloggaamista ja toivon totisesti, että innostus säilyy vähintään viime vuoden tasolla.


Näin lunkisti vaihtui Pikku Leijonan vuosi :)

perjantai 7. tammikuuta 2011

Hanna-tädin kakut ja kaneliässät


Vuoden ensimmäisenä päivänä ajelin Kuopion seudulle mummoani tervehtimään, joulun aikaan kun en siellä päin kerennyt käymään. Ja jotenkin on tapana, ettei mikään kerta ole tyhjin käsin tarvinnut mummolasta lähteä, tälläkin kertaa jos jonkinlaista herkkua oli takapenkki täynnä. Sellaisia ne mummot taitaa olla, että haluavat aina kaikenlaista herkkua ja lahjaa mukaan laittaa ;)

Tällä kertaa ylitse muiden syötävien tuliaisten nousivat nämä pikkuleivät. Pelkästään niiden tuoksu on huumaava, olenkin salaa käynyt silloin tällöin nuuhkuttelemassa keksipurkkia. Ihana tuoksu, mitenkähän sitä voisi säilöä..?


Tässä ohjeet:

HANNA-TÄDIN KAKUT

3 dl sokeria
1 1/2 dl kermaa
1 tl soodaa
1 1/2 dl sulatettua voita
5 dl vehnäjauhoa
3 dl perunajauhoa

Sokerit ja kerma sekoitetaan sulaan voihin. Jauhot yhdistetään ja lisätään taikinaan.

Pyöritetään pieniä kakkusia leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistetaan 175 asteessa noin 15 minuuttia.

KANELIÄSSÄT

250 g voita
250 g sokeria
2 kananmunaa
5 1/2 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta

sokeria ja kanelia

Vatkaa pehmennyt voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten. Lopuksi lisää yhdistetyt jauhot taikinaan.

Leivo sormenpaksuisia puikuloita taikinasta ja pätki ne noin 5 cm:n pituisiksi. Pyörittele tangot sokeri-kaneliseoksessa ja taittele ässän muotoon uunipellille. Paista 200 asteessa vajaa 10 minuuttia.


Herkkujen ja leivonnaisten lisäksi sain kotiinviemisiksi tämän keittokirjan, Riitta Pojanluoman "Perinnemakuja maakunnista". En pistänyt ollenkaan vastaan, kun mummo kysyi haluaisinko sen :) Nopean vilkaisun jälkeen kirja näyttäisi sisältävän monia ei niin tuttuja muiden alueiden perinnereseptejä. Ovat varmasti mielenkiintoisia kokeilla.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Tomaattinen kanapata


Täysin omasta päästä ja improvisoiden tämä resepti. Lähtökohtana oli pakastimen kätköistä löytyneet kanafileet ja halu tehdä uuniruokaa. Eihän siinä auttanut muuta kuin sulatella rintapalat ja ottaa Sarpaneva-pata käyttöön.

Ainekset:
- marinoimattomia kanan rintafileitä
- vihreitä linssejä liotettuna
- puna- ja keltasipulia
- papuja
- tölkkikirsikkatomaatteja
- tuoretta basilikaa
- mausteet: suolaa, mustapippuria ja muutama maustepippuri.

Lohkoin fileet paloihin ja ruskistin niitä kevyesti öljyssä. Silppusin muut aineet (pois lukien tomaatit ja basilikan) pataan ja lisäsin sopivan määrän vettä. Annoin olla uunissa reilun aikaa (toista tuntia) 175 asteessa. Loppuvaiheessa lisäsin tölkillisen kirsikkatomaatteja ja silputut basilikat. Tämä pelkästään sen takia, koska keksin lisätä ne vasta silloin ;) Ja vielä hetken annoin olla uunin lämmössä, taisinpa samalla nostaa lämpötilaakin.


Kananpalasia ei taida näkyä kuvassa, mutta kyllä niitä siellä on :) Taisin vähän liioitella nesteen määrän kanssa, muutenkin hieman hakusessa nämä tän sortin uuniruuat vielä. Mutta kaikesta huolimatta maku oli yllättävän hyvä.