perjantai 24. lokakuuta 2014

Huijauspizza


Viljattomuus ja eritoten gluteenittomuus (plus paleo) ruokavalioina porskuttavat edelleen pinnalla. Siitäkin huolimatta, että niitä ehdittiin aikanaan leimata hetkellisiksi trendeiksi. Johan sen huomaa eri tahoilla vastaantulevista ruokaohjeista ja -ideoista tai ylipäätään keskusteluista. Tämänkaltaisiin resepteihin ainakin itse törmään jatkuvalla syötöllä.

Jo vuosia sitten kokeilin useitakin pizzapohjan korvikereseptejä, ja en niistä ikinä oikein välittänyt tai ei ne ainakaan jääneet pysyviksi ratkaisuiksi. Tämä ohje taas tuntuisi olevan toista maata. Näin uskallan sanoa sen perusteella, että olen tehnyt tätä pizzaa eri variaatioina jo kolme kertaa kahden viikon sisään. Pientä hullaantumista ilmassa siis.

Pohjasta tulee mukavan ohut ja kiinteä eikä siitä puske kananmunan maku läpi, kuten joistain kokeilemistani ohjeista. Pizzaa on helppo leikata ja syödä sormin, tai sen voi vaikka kääräistä rullalle.

Aivan mahtava ja yllättävä kokeilu kaiken kaikkiaan. Mutta koska tämä on vain olevinaan jotain mitä se ei hyvällä tahdollakaan oikeasti ole, kutsun sitä huijaripizzaksi.




KINKKU-PEPPERONIPIZZA VILJATTOMALLA POHJALLA

Pohja:
4 kananmunaa
4 rkl smetanaa
reilu 2 dl juustoraastetta
ripaus suolaa

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi jämäkkää silloin, kun kulhon voi vaikkaa kääntää ylösalaisin eikä vaahto hievahdakaan.

Lisää keltuaisten joukkoon smetana sekä ripaus suolaa. Vaahdota ainekset keskenään. Lisää lopuksi juustoraaste sekoittaen.

Lisää keltuaismassa varovasti käännellen valkuaisvaahdon sekaan.

Levitä taikina tasaisesti leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200 asteessa kunnes pohjan pinta on saanut hieman väriä.

Ota pohja uunista ja täytä mieluisilla täytteillä. Itselläni tässä pizzassa oli tomaattimurskaa, kinkkusuikaleita, pepperonisiivuja, marinoituja valkosipulinkynsiä ja tomaattia. Ja tietenkin reilusti juustoraastetta pinnalla.

Paista pizzaa täytteiden kanssa 250 asteessa niin kauan, että juusto sulaa ja rusehtuu hieman.


lauantai 18. lokakuuta 2014

Raakasuklaan valmistuksen lyhyt oppimäärä suoritettu



Sain mahdollisuuden ammattiliiton kautta osallistua raakasuklaakurssille. Mukava ja kuin itselleni tehty jäsenetu. Se oli tiivis parituntinen työpaja-tyylinen kurssi. Alusta asti sai itse olla tekemässä sitä mitä opetettiin, pelkästä kuuntelemisesta mitään mieleen olisi jäänytkään. Tykkäsin ja suosittelen. Kurssista vastasi Greenstreet.

Työskentelimme parittain ja jokainen pari valmisti 15 suklaapalan kokoisen muotin. Suklaamassan raaka-aineiden lisäksi tarjolla oli erilaisia superfood-jauheita, makeutusaineita sekä kuivattuja marjoja, kaakaonibseja ja kookoshiutaleita suklaata maustamaan.




Pienen alustavan tietoiskun jälkeen alettiin hommiin. Ensin raastettiin kaakaovoi, ja se ehkä olikin suklaan valmistamisen tympein homma. Yllättävän lujaa tavaraa tuo voi. Toki sen voisi pelkästään pilkkoakin, mutta sulaminen veisi sitten kauemmin.

Muuten suklaan valmistus olikin pelkkää sulattelua ja sekoittelua. Eli ei todellakaan hankalaa.




Muotin pohjalle kukin sai koota haluamansa täytteet. Kuvassa inka- ja mulperinmarjoja, kaakaonibsejä sekä kookoshiutaleita.




Raastettu kaakaovoi sulatettiin vesihauteessa. Raakavalmistamisen idea perustuu raaka-aineiden alle 42 asteessa "kypsentämiseen". Kuulemma toinen koulukunta käyttää tässä 45 asteen rajapyykkiä. Oli miten oli, mutta uunia tai liettä ei valmistamiseen tarvita.




Sulaan kaakaovoihin yhdistettiin raakakaakaojauhe sekä ravinteikkaat maca-, toco- ja lucumajauheet. Toco eli riisinlesejauhe toi kermaisuutta ja täyteläisyyttä suklaamassaan.




Kunnes massa oli tasaisesti sekoittunut, se kaadettiin muottiin. Suklaan jähmettymiseen suositellaan käytettäväksi pakastinta, mutta olosuhteiden pakosta jouduimme kurssilla turvautumaan jääkaappiin. Yllättävän vikkelään suklaa kuitenkin valmistui, vain reilun puolen tunnin odottelun jälkeen.

Kurssilla tehtyihin suklaapaloihin käytettiin noin 100 grammaa kaakaovoita, puolet sen määrästä raakakaakaojauhetta, teelusikka kutakin superfood-jauhetta (maca, toco ja lucuma) ja maun mukaan makeutusta (luomuhunajaa sekä kookossokeria).

Yleissäännöksi raakakaakaon reseptiin voi sanoa kaksi osaa kaakaovoita ja yksi osa raakakaakaojauhetta. Loput voi säätää omien mieltymyksien mukaan, niin superfood-jauheet kuin makeutuksenkin. Puhumattakaan suklaaseen tulevista "sattumista", melkein vain taivas on rajana mitä voi suklaan sekaan laittaa.

Pienen totuttelun jälkeen raakasuklaan teko onnistuu näppituntumalla.




Suklaata todellakin saa syödä vedoten terveellisyyteen, mikäli kyseessä on tällainen hivenaine- ja vitamiinipommi. Loistava juttu. Lienee turha erikseen mainita, että innostuin tästä ihan kympillä?