keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Aina niin maistuva mangokakku


Kahvipöydän kestosuosikki on mangokakku. Niin myös meidän juhlissa. Lyhyesti sanottuna se on hurmaavan hyvää ja suussasulavaa!


MANGO-JUUSTOKAKKU (halkaisijaltaan 26 cm vuokaan)

pohja:
200 g digestive-keksejä ja noin 75 g sulatettua voita

täyte:
4 prk (à 200 g) mangotuorejuustoa
2 dl tomusokeria
4 dl mangososetta
5 dl vispikermaa
8 liivatelehteä

koristeeksi sukaatteja ja ananaskirsikoita

Tee ensin pohja. Jauha keksit monitoimikoneella pieneksi muruksi. Lisää keksimuruun voisula ja sekoita. Painele muruseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Täytettä varten vatkaa vispikerma vaahdoksi. Sen jälkeen yhdistä toiseen astiaan tuorejuustot, mangosose ja tomusokeri ja notkista seos vatkaimella kuohkeaksi. Mangososetta saa kaupasta valmiina tai sen voi tehdä itse käyttämällä säilykemangoa.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä vähintään viiden minuutin ajan. Puristele niistä sitten ylimääräinen vesi pois ja sekoita ne noin 1/2 desiin kiehuvaa vettä. Kaada neste ohuena norona tuorejuustoseoksen sekaan ja sekoita huolellisesti.

Yhdistä lopuksi tuorejuustoseos ja kermavaahto varovasti käännellen. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan, tasoita pinta ja jätä hyytymään jääkaappiin mielellään yön yli (tai ainakin neljän tunnin ajaksi).

Koristele hyytynyt kakku esimerkiksi sukaattimurulla ja ananaskirsikoilla.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kesä tuli takas - laku-suklaarouhejätskiä siis!


Viimeistään tänä suvena Suomen on pyyhkäissyt yli tee-se-itse -jäätelöbuumi. On tuntunut pitkän aikaa siltä, että olen ainoa, joka ei omatekoista jätskiä ole vielä testannut. Omalta kohdalta kynnyskysymyksiä ovat olleet jäätelökoneen hankinta ja tekemiseen menevä aika, tai lähinnä se massan teon monivaiheisuus.

Konetta en edelleenkään suostu hankkimaan, kaapit on niin huolella täytetty harvoinkäytettävillä vempeleillä muutenkin, jotta ei kiitos. Onneksi se ei edes ole välttämätöntä, ellei nyt halua viimeseen asti hifistellä mahdollisimman oikearakenteista jäätelöä.

Vihdoin löysin sellaisen ohjeen, mikä sopii erittäin laiskalle jätskitehtailijalle, koska tätä jäätelöä ei ole pakko sekoitella tietyn väliajoin. Suolaa ja hunajaa -blogissa täsmennetään reseptin olevan oikeasti semifreddo eli jäädyke, mutta jäätelö kuulostaa paremmalta, eikö? Ihanan harmitonta itsepetosta, sanoisin.

Nyt siis oli oikea aika kokeilla tehdä tätä omaa "mutkat suoriksi" -jädeä, ja mukavasti samalla pääsin testaamaan uusinta markettilöytöä, lakritsijuurijauhetta. Tuon jauheen annostelussa muuten kannattaa olla varovainen, sillä sen maku on mielenkiintoisen intensiivinen ja voimakas. Sillä hyvällä tavalla.

LAKRITSI-SUKLAAROUHEJÄÄTELÖ

2 dl kermaa
2 kananmunaa
1 - 1 1/4 tl lakritsijuurijauhetta
noin 5 rkl kaakao nibsejä tai tummaa suklaata rouheena
aitoa vaniljasokeria ja tavallista sokeria maun mukaan

Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa yksitellen molemmat, ensin valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi (pysyy paikallaan vaikka kulhon kippaisi ylösalaisin) ja keltuaiset kuohkeaksi.

Vatkaa myös kerma vaahdoksi omassa astiassaan. Yhdistä kermavaahtoon keltuaiset sekä mausta jäätelö lakritsijuurijauheella, kaakao nibseillä/suklaarouheella ja makeuta sokereilla.

Lopuksi kääntele jäätelömassaan valkuaisvaahto varovasti, vain sen verran, että ainekset sekoittuvat.

Laita kulho pakastimeen ja anna jäätelön jähmettyä 4 - 6 tuntia. Mitä syvempää astiaa käyttää, sen kauemmin kauttaaltaan jähmettyminen vie aikaa.

Jäätelö kannattaa ottaa huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen tarjoilua.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Siedätyshoitoa suppilovahveropannarilla


Nyt ollaan taas yhtä pannukakkua lähempänä sitä hienoa tilannetta, kun pystyn yliviivata omalta näitä-kun-oppisi-syömään -listalta sienet. Tämä pannari oli nimittäin ensimmäinen itsetehty ruoka, mikä sisälsi sieniä ja mitä myös todella söin. Ja se oli kaiken lisäksi hyvää!

Kuivatut suppilovahverot ovat olleet kaapissa viime syksystä lähtien, ne ovat alunperin äitini keräämiä ja kuivattamia. Nyt muistin kaivella ne käyttöön ja ennestään hyväksi havaittuun reseptiin sienet oli huoletonta lisätä. Kuivattuja sieniä jäi vielä jonkun verran jäljelle, mutta enää ne eivät jää lojumaan kaapin perälle, se on varma.

Nyt näin sieni-innostuksen ollessa huipussaan, ottaisinkin mielihyvin muita ihania käyttöideoita kuivatuille suppiksille vastaan.

SUPPILOVAHVERO-JUUSTOPANNUKAKKU

4 kananmunaa
200 g raejuustoa
175 g juustoraastetta
noin 50 g voita
kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
tuoretta timjamia
mustapippuria

Sulata ensin voi ja anna sen jäähtyä hieman. Riko kananmunien rakenne kulhossa ja lisää sekaan raejuusto sekä juustoraaste.

Lisää lopuksi voisula, sekoita kaikki ainekset hyvin sekaisin ja kaada taikina voideltuun/leivinpaperoituun uunivuokaan.

Ripottele pinnalle kuivattuja suppilovahveroita (pienin niitä hieman), tuoretta timjamia karkeasti rouhittuna ja mustapippuria.

Paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Tein tämän pienessä uunivuoassa (koko noin 20x15 cm), joten määrät kannattaa tuplata, jos vähänkään isompaa satsia haluaa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Grillijämistä maalaissalaatti ja sille kastike


Edellisessä jutussa esittelin elämäni ensimmäiset, ihkaomat grillaukseni, eli paahdettuja kasviksia hyvin vaihtelevilla lopputuloksilla (lue: osa enemmän ja osa vähemmän kärventyneenä).

Muistan, miten silloin pettyneenä laitoin kasvikset jääkaappiin jaksaen kiinnostua niistä uudestaan vasta seuraavana päivänä. Yön yli kannatti nukkua, sillä sain kun sainkin mahtavan ajatuksen niiden päänmenoksi. Edellisen päivän ulkokokkailu ei ollutkaan mennyt hukkaan.

Idis oli oikeasti mahtava, sillä nämä paahdetut kasvikset oli kuin tehty tällaista maalaissalaattia varten. Ja miten hyvää tästä tuli! Salaatin kruunasi siihen täydellisesti sopiva kastike.

Melko mahtipontista kehuskelua yhdestä salaatista ja sen kastikkeesta, mutta uskokaa pois, hurjan hyviä ne oli. Jälkeenpäin pääsin myhäilemään tyytyväisenä mielessäni tätä pientä ruokasähellystä. Sitä kuvaakin parhaiten termi "vaikeuksien kautta voittoon".

RUOKAISA MAALAISSALAATTI

Tarvitset:
tuoretta salaattia ja halutessasi tomaattia/kurkkua yms.
grillipaahdettuja kasviksia (esimerkiksi porkkanaa, perunaa, kesäkurpitsaa jne.)
kovaksi keitettyjä kananmunia
paistettua pekonia

Revi salaatti pohjalle. Pilko muut ainekset haukattavan kokoisiksi paloiksi ja asettele salaatin päälle.

Nappaa salaattia lautaselle, lorauta kastiketta päälle ja nautiskele!




RANSKALAINEN KASTIKE À LA PIKKU LEIJONAN EMÄNTÄ

1 rkl sitruunamehua
3 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl Dijon-sinappia
reilu rkl tuoretta rakuunaa silputtuna
1/4 tl suolaa
1/8 tl mustapippuria
1 pieni valkosipulinkynsi
3/4 - 1 dl oliiviöljyä

Silppua rakuuna ja valkosipulinkynsi pieneksi. Mittaa ainekset pieneen kannelliseen astiaan, lisää yrttisilppu ja valkosipuli ja ravista sekaisin. Tämä on oma tapani sekoittaa kastikkeet, toki sen voi tehdä myös blenderissä/sauvasekoittimella.

Tarkista lopuksi maku.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ehkä vaikein tapa valmistaa ruokaa


Ehkä saatoin hieman liioitella tuon otsikon kanssa, mutta siltä tällä hetkellä tuntuu. Ja vaikka kuinka tiesin grillailun olevan suht haasteellista, en olisi ikinä arvannut sen olevan näin vaikeaa. Nyt tiedän. Ei se olekaan ihan niin, että ruoka ritilälle ja nupista vääntö.

Toisaalta, kukapa täällä olisi grillimaisteri syntyessään? Enhän osannut alkuun tehdä perusruokaakaan, miksiköhän kuvittelin osaavani grillata tuosta vaan..

Kuvista näkee, miten käy, kun ensimmäistä kertaa grillailee ilman apukäsiä. Muuta en kysynyt kuin, että miten masiina laitetaan käyntiin. Lopputuloksen nähtyäni säikähdin pilanneenni ihanat tuoreet kasvikset tyyliin "herkusta hävikiksi", mutta ehei, kaikki tuli syötyä.

Isot aplodit teille, jotka osaatte grillata. Se on hieno taito.


Nämä harmitti alkuun ehkä eniten. Potut osoittautuivat kuitenkin isommaksi yllättäjäksi, ne olivat nimittäin melkoisen herkkua kovan kuoren ja pehmoisen sisuksen kera. Siitäkin huolimatta varhaisperunat mielestäni pääsevät parhaiten oikeuksiinsa keitettyinä.


Porkkanoilla oli komeat rusketusraidat grillipaahteen jälkeen. Tästäkin katastrofista selvisi palaneimmat kohdat raapimalla pois.


Munakoisot onnistuivat vaihtelevasti. Parhaimmat siivut sai rapistella suoraan nurmikolle, ne meni grilliin liian ohuena ja paloivat sen vuoksi poroiksi. Kantapään kautta opettelua siis.


Lohi onnistui hyvin. Tykkään grillatusta lohesta, on niin paljon parempaa uuniloheen verrattuna. Toki savustettuna/loimutettuna se olisi ihan huipuinta. Fisu on maustettu simppelisti valkopippurilla ja merisuolalla.


Kesäkurpitsojen lopputuloksessakaan ei ollut valittamista. Kaavin näistä siemenosion pois ennen grilliin laittoa, näin ne pysyivät jämäköinä.

Eka ikimuistoinen kokeilu on innostanut jatkamaan harjoittelua. Sisu vain kasvaa epäonnistumisten myötä. Tämän paistotuokion jälkeen on ainakin folionyyteissä kypsennettävä varhaiskaali-pekoniyhdistelmä onnistunut hyvin ja tietenkin grillimakkaran paisto, se legendaarisin ja suomalaisin kesäeväs. Tästä se lähtee!

Seuraavassa postauksessa kerron, miten grillikasvikset tuli hyödynnettyä (ja lopulta suorastaan ahmittua!).

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Luolamiehen kakku


Täytekakkua kivikaudelta, olkaa hyvä!

Tämä eri paleoblogeista ideoitu mansikkainen suklaa-täytekakku on tehty ilman valkoista sokeria ja viljoja. Aivan tyylipuhtaan kivikautisen ruokavalion raameihin kakku tuskin mahtuu, joten kutsuttakoon tätä paleohkoksi tai mun-paleoksi.

Joka tapauksessa, makuelämys oli taas todellinen positiivinen yllätys. Sokerin vähentäminen ei tarkoita elämää ilman makeita herkkuja, leipomusten riittävä makeus tulee vain eri lähteistä (tällä kertaa suklaasta ja mansikoista). Tämä tosin ensin vaatii oman makuaistin tottumista sokerittomampaan suuntaan.


Kakku on tosi pieneen (lasten?) irtopohjavuokaan tehty, joten ainesten määrät tuntuvat mitättömiltä. Vuoan halkaisija on 15 cm ja korkeus 4 cm. Kuvissa kakku näyttää vääristelevästi paljon jätimmältä, kuin mitä se oikeasti oli.




MANSIKKA-SUKLAATÄYTEKAKKU

Pohja:
75 g voita
75 g tummaa suklaata
3 kananmunaa
3/4 dl kookoshiutaleita
1/2 dl mantelijauhetta
1/2 tl leivinjauhetta

Täyte:
noin 1/2 pss (à 20 g) pakastekuivattuja mansikoita
1 1/2 dl kermaa
tuoreita mansikoita

Kuorrutus:
1 tlk kookosmaitoa (rasvapitoisuus väh. 75 %) tai 2 dl kuohukermaa



Huom! Jos teet kuorrutuksen kookosmaidosta, täytyy tölkkiä pitää jääkaapissa vähintään yön yli. Muuten kookosmaito ei ehdi jähmettyä vaaditulla tavalla. Jähmettymisen onnistumiseen kookosmaidon rasvapitoisuuden täytyy olla tarpeeksi korkea.

Kookoskuorrute edellyttää siis pientä ennakkosuunnittelua, aivan ex tempore -ideana sitä ei voi käyttää. Onneksi kermavaahto on aina varma vaihtoehto, sen kun voi tehdä milloin tahansa.

Pohjan esivalmisteluina sulata ensin voi ja suklaa, ja jätä seos sivuun jäähtymään. Erottele kananmunan valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Mittaa myös kuivat aineet yhteen kulhoon valmiiksi.

Sitten vain kakkua valmistamaan! Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Tämän jälkeen vatkaa myös keltuaiset kuohkeaksi, lisää sekaan kuivat aineet ja jatka hetken vatkaamista. Lopuksi lisää suklaa-voisula taikinaan.

Yhdistä taikina ja valkuaisvaahto varovasti lusikalla käännellen.

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia (tai kunnes taikinaa ei tartu paistotikulla kokeiltaessa).

Paiston jälkeen anna pohjan jäähtyä täysin.

Pakastekuivattujen mansikoiden tilalla voi/kannattaa käyttää tuoreita.

Täytettä varten jauha pakastekuivatut mansikat aivan hienoksi jauheeksi. Kotimaisten mansikoiden sesonkina käyttäisin noiden tilalla ehdottomasti tuoreita.

Vatkaa kerma jämäksi vaahdoksi, ja yhdistä siihen mansikkajauhe. Sekoita hyvin.

Leikkaa kakku kahteen osaan. Kostuta pohjaa joko vedellä, mehulla tai maidolla. Täytä väliin tuoreita mansikoita ja mansikkakermavaahtoa. Nosta toinen puoli kakusta täytteen päälle. Täyttövaihe kannattaa tehdä kakun ollessa vuoassa, irtopohjavuoka on kätevä kapistus tätä varten.

Koristele kakku kookosmaito- tai kermavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla.

Kookosmaitokuorrutus:

Avaa tölkki (joka on siis ollut vähintään yön yli viileässä) pohjasta ja valuta neste pois tölkistä. Kaavi jähmettynyt aines kulhoon ja vatkaa kuohkeaksi.

Vaahdosta tulee sen jämäkämpää, mitä kauemmin valmista vaahtoa säilyttää viileässä. Eli jos haluaa todella paksua vaahtoa, vatkaa jähmettyneen kookosmaidon ja käyttää sen vasta myöhemmin. Itse en näin kauaskantoisesti osannut suunnitella, mutta hyvin onnistui kuorrutteen teko samantienkin.

Vinkki! Valutetun kookosmaidon heran voi hyödyntää esimerkiksi smoothieen.



tiistai 9. heinäkuuta 2013

Pikkupurtavaksi savulohta, yrttiraejuustoa ja vihersämpylöitä



Tein mieluisan blogilöydön vastikään, ja heti kättelyssä vastaan tuli mahtava ohje. Kauniit kuvat ja mielenkiintoiset, viljattomat vihersämpylät saivat minut tarttumaan syöttiin heti.

Eipä ollut huono bongaus laisinkaan, sillä tykkäsin valtavasti näistä. Eikä taikinan teossa kauan nokka tuhissut, joten en voi muuta kuin suositella kokeilemaan. Reseptin muunneltavuus on plussaa, pikkupurilaisten makuun voi vaikuttaa valitsemillaan yrteillä ja pähkinöillä/siemenillä.

Yrttinen raejuusto oli pienessä pakossa ideoitu kesäkurpitsaleipästen seuralaiseksi, sillä purkin parasta ennen -päiväys lähestyi uhkaavasti. Tosi mainiosti raejuustotahna ja kylmäsavulohisiivut niiden väliin sopivatkin.

Kaiken kaikkiaan ei hassumpi kokeilu tämä vihersämpylöiden, lohen ja yrttiraejuuston yhdistelmä. Tekisin toistekin.


 

   VIHERSÄMPYLÄT
(noin 10 pientä)

puolikas kesäkurpitsa
2 kananmunaa
kourallinen yrttejä (näissä basilikaa, persiljaa, timjamia ja viinisuolaheinää)
suolaa
5 rkl psylliumia
3 rkl mantelijauhetta
2 rkl kuivattua nokkosta
vajaa kourallinen paahdettuja auringonkukan siemeniä





Lohko kesäkurpitsa ja riko kananmunat tehosekoittimeen. Lisää yrtit ja aja ainekset tasaiseksi massaksi, ei tarvitse kuitenkaan smoothien tapaan sileäksi. Seos on tässä vaiheessa melko löysää.

Kaada seos kulhoon ja lisää suolaa ja kuivat aineet (nokkosjauheen voi jättää pois ja laittaa 5 rkl mantelijauhetta). Sekoita hyvin. Lisää lopuksi siemenet.

Muotoile taikinasta pieniä pyörylöitä leivinpaperoidulle uunipellille. Sämpylöistä ei kannata tehdä kovin paksuja, että ne kypsyvät läpikotaisin.

Paista 225-200 asteessa (uunin tehosta riippuen) noin 20-25 minuuttia. Puolivälissä paistoa leipäset voi kääntää.




RAEJUUSTOA YRTEILLÄ

1 prk (200 g) raejuustoa
1 pieni valkosipulinkynsi
1 pieni varhaissipuli varsineen
vajaa kourallinen yrttejä (tässä rakuunaa ja timjamia)
suolaa

Kuori ja pilko sipulit aivan pieneksi ja lisää ne raejuustoon. Rouhi sekaan myös yrtit, sekä mausta seos suolalla. Sekoita hyvin.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Majoneesi ja pesto - loistavia erikseen, sitäkin maukkaampia yhdessä



Kun italiaanot ja jenkit kinastelevat grillibileissä mitä tarjotaan kastikkeena, voivat he päätyä huikeaan kompromissiin - pestomajoneesiin.

Tämän helpompaa ei lisukkeen teko kesällä voi olla, käyttää sitten valmista pestokastiketta tai itse tehtyä. Omatekoisen peston kun aina voi tehdä etukäteen, se säilyy hyvin viileässä muutaman päivän. Suosikkini Hellmann´s Real majoneesi on täyteläisen maukasta jo itsessään, mutta siihen yhdistetty pesto tuo erinomaista vaihtelua.

Grillibileet ovat rentoja juhlia, eikä mielestäni niiden tarjoilutkaan saa tuottaa tuskaa.

Monikäyttöinen kastike sopii kaikenlaisen grillattavan lihan ja kalan seuraksi, paahdetuista kasviksista puhumattakaan. Pestomajoneesia kannattaa kokeilla esimerkiksi kana- tai lohiburgerin väliin.


 

PESTOMAJONEESI (valmista kastiketta noin 2 dl)

1/2 dl pestokastiketta (joko valmista tai itse tehtyä, kts. ohje alla)
1/2 dl Hellmann´s Real majoneesia
1 dl turkkilaista jogurttia
tarvittaessa suolaa

Yhdistä pesto, majoneesi ja jogurtti keskenään. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa.

Anna kastikkeen tekeytyä viileässä tarjoiluun saakka.



ITALIALAINEN PESTOKASTIKE

iso nippu tuoretta basilikaa
1 iso valkosipulinkynsi (tai enemmän maun mukaan)
3 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl parmesanjuustoa raasteena
mustapippuria
suolaa 

Aja tehosekoittimella basilikanlehdet, pilkottu valkosipulinkynsi ja paahdetut pinjansiemenet tasaiseksi massaksi. Lisää myös oliiviöljy sekä juustoraaste ja pyöräytä sekoitinta vielä hetken.


Mausta kastike pippurilla ja suolalla.




  Yhteistyössä Hellmann´s

torstai 4. heinäkuuta 2013

Niin paljon mahtuu pieneen pihaan


Kun kysytään, minkälainen piha minulla on, usein vastaan virnuillen lyhyesti "postimerkin kokoinen". Eli pieni. Mutta mitä kaikkea ihmettä ja kummaa sinne mahtuukaan, totesin, kun eräänä helteisenä iltapäivänä tein pienen kuvauskierroksen.

Eikä näihin otoksiin mahtunut kuin murto-osa, sillä kuvaamatta jäi muun muassa huonosti hoidetut ruusut, muulta kasvustolta juuri erottuvat havupensaat ja viimeisiään vetelevä kaasugrilli. Kaikki nämä epäkohdatkin yhtälailla kuuluvat sinne pihaan ja tekevät sen, vaikkei ne kameran linssiin osuneetkaan.

Vuosi vuodelta enemmän kesäkukkien tilan ja ruukut ovat vallanneet hyötykasvit. Esimerkkinä yläkuvassa näkyvät mansikantaimet, niiden tilalla alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäisi olla terassihortensia. Aina löytyy näköjään pari muuttujaa kun ruokabloggaaja lähtee taimimarkettiin.

Amppelikurkku nököttää puutarhalaatikon päällä. Miten ihania minikurkkuja se tekeekään!

Suuriin rottinkikoreihin istutin koeluontoisesti vihersalaattia ja ruiskaunokkeja.

Ostoyrttejä saviruukuissa. Pikkubasilika, viinisuolaheinä ja timjami.

Ilahduttavan paljon tänä kesänä käytössä ollut vesikannu ja puutarhurin omat potut.

Pihalla rehottaa myös luonnonkukkia ja ihan luvan kanssa. 

 Viime vuosina myös metsämansikat ovat löytäneet meille.

Yrttilaatikko, pelargonia (jokavuotuinen pakko-ostos) ja vielä vähän vaiheessa olevan kukkapenkin mullat.

Kohta saan tehdä pestoa mielin määrin. Yrttilaatikossa itsekasvatettuina viihtyvät basilika, persilja ja timjami.

Viinisuolaheinä on ollut kova puskemaan lehtiä. Harva se ilta niitä saa käydä napsimassa.

Myös kesäkurpitsaa ja kurkkua on tuloillaan. Viereisissä kukkalaatikoissa omia kasvatuksia - kosmoskukkaa ja kaunokaista.

Miten järkyttynyt ilme! Pikku Leijona löysi maasta puoliksi nakerretun raa'an mansikan (luultavasti yritti myös itse sen syödä, mutta taisi olla pahaa). Nyttemmin mansikantaimet on suojattu ja ulkopuoliset vieraat pysyvät loitolla.
Pihan tämän hetkinen komistus.