maanantai 25. marraskuuta 2013

Valkosipuliöverit nestemäisessä muodossa



Nyt on vuorossa todellista mielipiteidenjakaja-soppaa!

Keitto, joka on valmistettu neljästä kokonaisesta valkosipulista (eli noin 44 kynnestä), vaatii syöjältään erittäin positiivista suhtautumista valkosipuliin. Näin asian ollessa se sitten todennäköisesti maistuukin aivan mahtavalta. Ja jos on sitä mieltä, että valkosipuli on ihan ok, silloinkin tätä voi luultavasti syödä. Ainakin maistaa. Mutta jos valkosipulia ei voi sietää, varsinkaan sen tuoksua (myönnettäköön sen olevan melko voimakasta), tällöin tuskin edes pystyy olemaan samojen seinien sisäpuolella.

Jos suurehko valkosipulin määrä kuitenkin hieman mietityttää, niin se on turhaa, koska lopputulos ei ole ollenkaan niin ärhäkkä kuin luulisi. Syynä tähän on valkosipulien paahtaminen uunissa, se nimenomaan pehmentää lopullisen keiton makua ja paljon. Ja luultavasti juuri siksi siitä tulee niin hyvää.

Arkiruoaksi tästä ei tosin ole, sen verran aikaa vievää näpertelyä valmistus vaatii. Oikein juhlava alkukeitto se on senkin edestä, ja joka tapauksessa kokeilunarvoinen.

Jälleen kerran ohje on napattu Syötävän hyvä -blogista.


 
 44 KYNNEN VALKOSIPULIKEITTO
 
26 kuorimatonta valkosipulinkynttä
öljyä+suolaa+pippuria
pari rkl voita/öljyä
1-2 pilkottua tavallista sipulia
reilu kasa silputtua tuoretta timjamia
18 kuorittua valkosipulinkynttä
noin 6 dl kasvislientä 
pieni loraus kermaa/kookosmaitoa 
pieni kasa raastettua parmesania
limeä/sitruunaa


Pyöritä kuorimattomat valkosipulinkynnet öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda niitä 180 asteisessa uunissa noin 45 minuutin ajan. Hyvin paahtuneet kynnet on hieman jäähdyttyään helppo puristaa ulos kuorestaan.

Kuullota pilkottua tavallista sipulia ja timjamia hetken aikaa kattilassa voin kera. Lisää paahdetut sekä kuoritut raa'at valkosipulit sekaan ja sekoittele tovi. Kaada joukkoon kasvisliemi ja anna kiehahtaa noin parinkymmenen minuutin ajan.

Tämän jälkeen soseuta keitto. Keittoon voi lopuksi halutessaan lisätä kermaa/kookosmaitoa/parmesanjuustoa. Purista keiton joukkoon hieman sitruunan/limen mehua ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Raakaa makeaa


Raakaleivonnan ja -kokkailun suosiolle ei näy loppua. Ainakin jos on uskominen lehtien palstoihin ja blogien postauksiin. Itse kokeilin "raw-leivontaa" ensimmäistä kertaa kesällä. Testissä olivat silloin raakabrowniet. Jo silloin viehätyin raakaleivonnaisten helppouteen, ja pystynkin vannomaan etteivät nämäkään keksit jää viimeisiksi viritelmiksi tällä saralla.

Tätä nopeampaa saati helpompaa tapaa ei ole tehdä makeaa kahvipöytään. Jos seuraa hyvin ohjetta, ja omistaa tarpeeksi hyvän blenderin tai tehosekoittimen, onnistuminen on taattu. Näin ollen uskonkin, että jokaikinen varmasti kykenee raakaherkkujen leivontamestariksi.

Ja hei, näitä natustellessa tulee väkisinkin mieleen normikeksien raaka taikina. Kukapa sitä voisi vastustaa? Tätä raakaa taikinaa voi syödä luvan kanssa ja se on taatusti makoisaa.

Ohjeen olen pihistänyt aivan loistavasta Syötävän hyvä -blogista.


MAAPÄHKINÄVOI-RAAKAKEKSIT (noin 15 palaa)

1 dl manteleita
1 dl taateleita
n. 1/2 dl maapähkinävoita
1 tl vaniljajauhetta
1/2 tl kanelia
(ripaus suolaa jos maapähkinävoi on suolatonta)

Jauha mantelit hienoksi, niin että niistä tulee miltei jauhoa. Mittaa loput ainekset mantelijauheen sekaan ja jatka jauhamista, kunnes massasta tulee tiivistä. Taikinan vaikuttaessa liian kuivalta (pitäisi olla lähinnä tahmaista), lisää hieman maapähkinävoita.

Muovaa taikinasta tasaisia pötkylöitä ja leikkaa siitä siivuja. Tai pyörittele pienistä paloista ensin palloja, ja litistä ne haarukalla sitten kekseiksi. Tapoja on monia.

Keksit tulee säilyttää viileässä.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Maukas ruoka kananpojan jauhelihasta - mutta miten?




Olen pikku hiljaa alkanut hoksaamaan, miten kanasta saa kielen mennessään vievää ruokaa. Kokemuksen syvällä rintaäänella pystyn sanomaan, että kanaruoan tekee kyllä tosi helposti kuivakkaaksi ja/tai mitäänsanomattoman mauttomaksi. Ja tarkoitan tällä sellaista ruokaa, mitä syö vain siirtääkseen nälkäänsä, ei makunautinnon vuoksi.

Huvittavan pitkään tämän tajuamiseen meni, ainakin siihen nähden, että taikasanat olivat niinkin simppelit kuin rasva ja mausteet. Jopas vain niillä tulee kanaruokaankin makua. Ja hei, rasvalisän ja reilun maustamisen suhteen ei turhaan kannata arastella! Kokeilemallahan se tietty selviää, mikä itse kullekin parhaimmalta maistuu.

Nyt todella pitkästä aikaa hommasin kanaa jauhelihaversiona, ja täytyy myöntää, ettei hullumpaa tästä tullut kunhan vaan muistin nuo edellä mainitut pointit. Tästä oivaltamisesta huolimatta mielestäni pidemmän korren silti vie koipipalat.. Niistä riivittävä liha kun on erityisen mehukasta. Mutta nyt oli siis jauhelihasafkan vuoro näyttää kyntensä.



HITUSEN ÄRHÄKKÄ KANA-KESÄKURPITSAPAISTOS

400 g kananpojan jauhelihaa
voita paistamiseen ja vuoan voiteluun
2-3 valkosipulinkynttä
chilipaprikaa
suolaa
mustapippuria

2 reilunkokoista kesäkurpitsaa
2 dl soijamaitoa tai maitoa tai kermaa
2 kananmunaa
suolaa

pinnalle juustoraastetta ja pistaasipähkinärouhetta




Sulata voi pannulla. Paista jauheliha, chilipaprikat sekä valkosipulirouhe miedolla lämmöllä kypsäksi.

Pilko kesäkurpitsat voideltuun uunivuokaan. Lisää sekaan jauhelihaseos.

Yhdistä kananmunat ja soijamaito/maito/kerma huolellisesti sekoittaen. Mausta suolalla. Kaada seos uunivuokaan muiden ainesten sekaan.

Ripottele pinnalle juustoraastetta sekä pistaasipähkinärouhetta.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia ja kunnes juusto saa hieman väriä pintaansa.


tiistai 1. lokakuuta 2013

Raikas mutta täyteläinen - se parempi jälkkäri


Jälkiruoka kruunaa aterian. Aina, varsinkaan arkena, vaativampia annoksia ei ehdi näperrellä. Silloin jälkimakeaksi sopii ennemmin marjat jonkin lisukkeen kera. Ja harvoin sitäkään. Mutta sitten, kun on aikaa ja tilaisuus vaatii jotain hienompaa, on "plakkarissa" hyvä olla luottoresepti, millä hurmata niin omat kuin vieraidenkin makuhermot.

Tässä olisi yksi sellainen.

Olen aina mieltänyt pannacotan valmistamisen työlääksi ja vaikeaksi. Jaa, enpä tiedä mistä sellaisen käsityksen olen hankkinut, sillä tämä ainakin oli juuri päinvastainen. Helppo ja supernopea.

Jos tykkää kookoksesta, tykkää taatusti tästäkin!


 

 LIME-KOOKOSPANNACOTTA
(2 annosta)

2 dl kookoskermaa/kookosmaitoa
  1 limen mehu
  1-2 rkl hunajaa
  1 vaniljatanko
noin 1 rkl turkkilaista jogurttia (voi jättää myös pois)
  noin 2 tl liivatejauhetta (tai vastaava määrä liivatelehtiä)

Koristeluun esimerkiksi limen kuoriraastetta




Purista limen mehu pieneen kattilaan ja kiehauta. Lisää kuumaan mehuun liivatejauhe huolellisesti sekoittaen. Liivatteen liuettua täydellisesti nesteeseen jätä se hetkeksi jäähtymään.

Halkaise vaniljatanko ja kaavi sen sisältä siemenet kookosmaidon tai -kerman sekaan. Lisää myös hunaja sekä mahdollinen jogurtti ja sekoita.

Lopuksi valuta liivateneste hyvin sekoittaen kookosmaidon/kerman sekaan. Annostele suoraan jälkiruokamaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan.




PS. Tämä ohje on ensimmäinen kokeilu blogista nimeltä Syötävän hyvä. Uskallan jo nyt vannoa, ettei se jää viimeiseksi, sillä niin moni Lotan resepteistä kuulostaa testauksenarvoiselta.


maanantai 30. syyskuuta 2013

Kaiken mualiman makupariskuntia



Maailma on erikoisia makupareja pullollaan. Ensimmäisenä mitä mieleen juolahtaa ovat sinihomejuusto+hedelmät (tai piparit), chili+ananas, vuohenjuusto+punajuuri, pekoni+jäätelö ja niin edelleen. Onhan näitä, yhteensopivien parien listaa voisi jatkaa yllättävän pitkään.

Yksi hyvin erikoinen kombo on itseltäni vielä kokeilematta, nimittäin ananas ja tilli. Se saattaa olla tosi jännä yhdistelmä, pakkohan sitäkin on testata joskus. Ei osaa edes kuvitella miltä se mahtaisi maistua.


 


Syynä tähän makuparipohdintaan on tämä iso pyöreän pullukka omppu ja se miten sen lopulta nautiskelin. Ensimmäisenähän omena(piirakan) vakiomausteeksi tulee mieleen kaneli. Totta kai. Mutta.. yhtään väheksymättä sitä perinteistä yhdistelmää ihan vaihteluna kuitenkin suosittelen maistamaan myös raa'an omenan ja maapähkinätahnan makuvivahteiden liittoa. Se nimittäin toimii.

Vaihtelu virkistää, tätä mieltä on taatusti jokaisen meidän makunystyrät.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Juuressipsien värikyllästämä, julmetun hyvä juustopaistos


Suurella mielenkiinnolla olen viime aikoina tutustunut soijajuomiin Alpron ja Blogiringin mahdollistaman yhteistyön kautta. Itselleni soijajuomat olivat entuudestaan vieraita, joten jo silkasta kokeilunhalusta mukaanlähtemisessä oli osittain kysymys.

Olenkin nyt Alpron laajasta tuoteperheestä kokeillut eri toten maustamattoman soijajuoman käyttöä ruoanlaitossa. Se on neutraali tuote ja kokemukseni mukaan sitä voi käyttää kuten tavallista maitoa. Tai ainakaan omat kokkailut eivät ole sen käytöstä karahtaneet kiville.



Täytyy kuitenkin myöntää, että tähän paistokseen soijamaito sujahti puolivahingossa. Kyllä, niinkin voi käydä. Alkuperäisesti en sitä kaavaillut taikinaan lisätä, mutta ohjeen suuri juustomäärä vaatikin jotain nestettä notkisteeksi. Soijamaitolisällä taikinan koostumuksesta sai oikeanlaisen.

Yritin hyödyntää myös kausiajattelua reseptiä ideoidessa. Kasvimaan tuoreen sadon voi hyödyntää siis myös tällä tavalla eli paistoksen koristeena. Mutta, mikäli aika tai viitseliäisyys ei riitä paahtamaan itse juureslastuja, tee kuten minä ja käytä kaupan juuressipsejä. Tässäkin tapauksessa on kuitenkin myönnettävä, että sen minkä helppoudessa ja ajassa voittaa, maukkaudessa häviää.


Tämä juustopaistos käy oikein hyvin aamupalaksi, brunssille tai miksei vaikkapa kahvipöytään suolaiseksi vaihtoehdoksi. Itse ainakin tohtisin sitä myös vieraille tarjota. Jäähtyessään paistos tiivistyy sen verran, että sen voi nostaa helposti tarjoiluvadille. Oikein näyttävän tarjoilun saa, kun loihtii värikkään salaatin paistoksen ympärille.

JUUSTOPAISTOS JUURESLASTUJEN KERA

4 kananmunaa
25 g voita
200 g raejuustoa
200 g juustoraastetta
1-1 1/2 dl Alpron maustamatonta soijajuomaa
chilipaprikaa maun mukaan
ripaus suolaa

päälle juureslastuja

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Lisää sulatettu voi sekä juustot. Notkista seosta lisäämällä soijajuomaa.

Pilko taikinaan sekaan mieleinen määrä chilipaprikoita. Mausta ripauksella suolaa. Sitä kannattaa kuitenkin lisätä maltillisesti, sillä varsinkin juustoraaste on jo itsessään melko suolaista.

Sekoita ainekset huolellisesti ja kaada taikina voideltuun uunipannuun tai piirasvuokaan. Paista 200 asteessa noin 40-50 minuuttia.

Lisää juureslastut paistokseen vasta siinä vaiheessa, kun pinta on vähän hyytynyt. Siihen menee noin 10-15 minuuttia. Näin lastut eivät uppoa taikinan sekaan.

Huom! Juureslastut kannattaa suojata heti leivinpaperilla, ne kärähtävät yllättävän helposti.

Itse käytin pientä uunivuokaa, joten paistoksesta tuli melko korkea. Otin sen huomioon kypsennysajassa. Vastaavasti ohuemman, pannarityyliin tehdyn taikinan paistoaikaa voi vähentää reilusti.

Piiras on parhaimmillaan ja helpoiten tarjoiltavissa reilusti jäähtyneenä.


PS. Käykääs kurkkaamassa Alpro Creativen facebook-sivustolla kaikki kampanjassa mukana olevat erimakuisista soijajuomista laaditut reseptit. Samalla voit osallistua äänestykseen, se kannattaa, sillä luvassa on huikeita palkintoja (mm. pääpalkintona Nikonin järkkäri).



  Yhteistyössä Alpro

tiistai 24. syyskuuta 2013

Ärhäkkä flunssakarkote: chili-avokadokeitto ja pistaasipähkinätahna


Nyt se iski, flunssa nimittäin. En liene ainoa, ainakin kuuleman mukaan näin voisi päätellä. Pärskähtelyä, nuhanenäistä puhetta ja niistelyä kuulee ympärillä koko ajan.

Jokaisella on varmasti omat täsmäaseensa taudin iskiessä. Itselläni sellainen on luontaistuotteista auringonhattu-uute, joka tepsii ainakin kurkkukipuun. Onko se sitten lumevaikutusta vai oikeaa tehoa, ken tietää. Sen käytön omaksuminen on peräisin mummoltani ja muistankin pienen rohtopullon löytyneen jo lapsuudenkodista.

Flunssaisena myös kaipaan erilaista ruokaa kuin yleensä. Siitä pitää silloin löytyä ytyä ja mausteita. Ja valkosipulia. Ja ainakin valkosipulin olen ymmärtänyt auttavan flunssanoireisiin, joten jo senkin takia sitä kannattaa pilkkoa reilulla kädellä.

Ei kai sitä makuaistin romahtaessa aromeiltaan hennompaa sapuskaa maistaisikaan. Nuhanenillä on oivallisen ihana tilaisuus lotrata chilillä ja mausteilla keittiössä.



 
LÄMMIN AVOKADOKEITTO

1 pss (450 g) pakasteparsakaalia
3 kypsää avokadoa
vettä
1-2 punaista chilipaprikaa (tulisuuden mukaan)
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
3 dl kookosmaitoa
loraus limen- tai sitruunanmehua
(tuoretta minttua)





Lisää parsakaalit ja loraus vettä kattilaan ja höyrytä niitä hetken aikaa. Kuori avokadot ja pilko ne parsakaalien sekaan.

Lisää myös pilkotut sipulit ja chilit.

Parsakaalien ollessa pehmeitä soseuta keitto. Vähennä lieden tehoa ja lisää sekaan hämmennellen kookosmaito sekä limen- tai sitruunanmehua.

Mausta keitto lopuksi suolalla ja pippurilla ja jos mahdollista, muutamalla revityllä mintun lehdellä.

PISTAASIPÄHKINÄTAHNA

1 dl pistaasipähkinöitä
2-3 rkl oliiviöljyä
1/2 punainen chilipaprika
1 valkosipulinkynsi
suolaa

Liota pistaasipähkinöitä muutama tunti vedessä.

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja aja rouheaksi massaksi. Oliiviöljyllä voi säätää tahnan paksuuden mieleisekseen.


perjantai 20. syyskuuta 2013

Kookosplätyt kera veikeän hillon




Lettuja, plättyjä, ohukaisia.. Näillä ikisuosikeilla on monta lempinimeä. Ja niiden suosio on ja pysyy, ainakin omalla kohdallani on näin. Niitä vaan aika ajoin yksinkertaisesti tekee mieli tehdä.

Ilokseni olen huomannut, ettei viljojen vähentäminen ruokavaliosta estä lettujen tekoa. Päinvastoin, löytyyhän "normaalille" lettutaikinalle pilvin pimein vaihtoehtoisia reseptejä. Sitäpaitsi erilaisia raaka-aineita käyttämällä saa kokea täysin uusia makuelämyksiä. Suosittelen tätäkin ohjetta kokeilemaan, vaikkei viljoja joutuisi karttelemaan.

Oli tälle letunpaistoinnostukselle toinenkin syy. Sain tässä taannoin työkaverilta purkin hänen vaimonsa tekemää kesäkurpitsa-sitruunahilloa. Kyllä vain, kesäkurpitsasta voi tehdä myös hilloa. Ja miten mahtavan makuista siitä saakin! Jälleen kerran todiste siitä, miten monikäyttöinen kesäkurpitsa todella on.

Ja mikäpä olisikaan oivallisempaa hillon kylkeen kuin letut. Tai no, monikin juttu, mutta letut tulivat ensimmäisenä mieleen.



KOOKOSLETUT

4 kananmunaa
2 dl maitoa
50 g voita sulatettuna
2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
3 rkl kookosjauhoja
1 rkl kookoshiutaleita

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon maito sekä sula voi.

Lisää lopuksi kuivat aineet ja sekoita taikina hyvin.

Huom! Kookoshiutaleet voi jättää pois ja vastaavasti lisätä kookosjauhojen määrää neljään ruokalusikkaan.

Paista letut pannulla voissa.


Hillon raikkaaseen makuun ihastuneena pyysin ohjeen itselleni. Resepti on peräisin Keskisuomalaisen ruokasivuilta.

KESÄKURPITSA-SITRUUNAHILLO (valmista hilloa noin 1 litra)

1 kg kesäkurpitsaa
3 sitruunaa
1/2 kg hillosokeria
noin 1/2 dl vettä

Kuori kesäkurpitsat sekä poista pehmeä siemenosa. Lohko kesäkurpitsat kattilaan, lisää loraus vettä (mitä vähemmän tarvitsee, sen parempi) ja kiehauta kannen alla 10-15 minuuttia.

Valuta ylimääräinen neste kattilasta ja soseuta kesäkurpitsat.

Raasta ensin yhden pestyn sitruunan kuoret erilliseen astiaan. Lisää sitruunoista puristettu mehu sekä hillosokeri soseen sekaan.

Keitä hilloa noin kymmenen minuutin ajan, lisää lopuksi sitruunankuoriraaste.

Anna hillon jäähtyä kunnolla ennen purkitusta.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Vielä pari ruokamuistoa kesältä

Vielä on ollut kesää jäljellä tässä muutamat menneet viikot. Näin mahtavana ja lämpöisenä syksynä grillikausi onkin jatkunut varmasti monilla normaalia pidempään.

Tässä vielä pari salaatti-ideaa, joita toki voi valmistaa muutenkin kuin grillattuna. Näistä kesäisistä kokkailuista eritoten maun puolesta mieleeni jäivät artisokat. Harmillisen harvoin niitä hoksaan käyttää, mutta joka ainokainen kerta ne yllättävät positiivisesti. Ne ovatkin oikein piristävän omalaatuisen makuisia.





Pekonilla vuoratut jauhelihapuikulat ovat todella tuhtia evästä. Niistä tekeekin nopeasti myös raavaimmille äijille maistuvan salaattiannoksen. Nuorista kesäkurpitsoista sai viipaloitua mukavan pieniä "kolikoita" pannulle kypsymään.



 
VARRASTETUT KESÄKURPITSAT, ARTISOKAT JA HALLOUMIJUUSTO

marinadi kesäkurpitsoille:
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl vastapuristettua sitruunanmehua
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl tuoretta tai reilu 1 tl kuivattua oreganoa
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

vartaisiin:
kesäkurpitsaa
säilöttyjä artisokkia
halloumijuustoa




Sekoita marinadin ainekset. Pilko kesäkurpitsat marinadiin ja anna niiden maustua jonkin aikaa.

Kokoa vartaat vuorottelemalla kesäkurpitsa- ja halloumilohkoja sekä artisokkia. Grillaa sopivan paahteisiksi ja tarjoa salaattipedillä.




PEKONIIN KÄÄRITYT JAUHELIHAPÖTKÖT, PAISTETTUA KESÄKURPITSAA JA SALAATTIA

500 g naudan jauhelihaa
1 kananmuna
1 pieni sipuli varsineen
1/2-1 dl pestokastiketta
tuoretta timjamia
mustapippuria
suolaa

150 g pekonia

1-2 kesäkurpitsaa
1 pieni sipuli varsineen
voita paistamiseen
mustapippuria
suolaa




Sekoita jauhelihan joukkoon kananmuna, sipuli, pestokastike sekä mausteet. Pyörittele taikinasta puikuloita.

Kääri jauhelihapötköjen ympärille pekonisiivuja. Paista tai grillaa ne kypsäksi.

Lohko kesäkurpitsat ja pilko sipuli varsineen pieneksi. Paista ne voissa pehmeiksi ja mausta suolalla ja pippurilla.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ylikypsien tomaattien keitto pekonivahvistuksella


Suosittelen kokeilemaan tomaattikeiton tekoa tuoreista tomaateista, edes kerran testiksi. Niinkin nopea ja edullinen vaihtoehto kuin purkkitomaattisose on, kannatti silti kokeilla tuoreiden, jopa nahistumisvaarassa olevien mollukoiden käyttöä.

Ja jos en tällä kertaa oikonut tomaattien kohdalla, niin muissa jutuissa kyllä. Tämä keitto ei vastaa mitään olemassaolevia keitonvalmistuksen sääntöjä, päinvastoin se on ainekset kattilaan ja kiehautus -tyylillä tehty. Eli todella sukkelaan valmistuva arkiruoka.

Mutta suoristetuista mutkista huolimatta niin hyvää.


TOMAATTIKEITTO PEKONILLA HÖYSTETTYNÄ

kilo tuoreita, jopa ylikypsiä tomaatteja
1 iso kesäkurpitsa
2-3 valkosipulinkynttä
200 g lämminsavustettua pekonia
2 rkl voita
tuoretta timjamia
mustapippuria
suolaa

Pilko kesäkurpitsa ja valkosipulit kattilan pohjalle. Lisää myös tomaatit kokonaisena. Kaada kattilaan tarpeellinen määrä vettä (mahdollisimman vähän kuitenkin, sillä tomaatit vetistävät hyvin keittoa pehmetessään) ja kypsennä kasviksia miedolla lämmöllä.

Kun kesäkurpitsalohkot ovat tarpeeksi pehmenneet, soseuta ainekset sileäksi. Tämän jälkeen lisää keittoon kuutioitu pekoni ja vähennä lieden lämpoä.

Huom! Pekonin tilalle käy aivan hyvin esimerkiksi kinkkusuikaleet.

Mausta keitto timjamilla, pippurilla ja suolalla. Vaihtoehtoisesti voi käyttää muitakin kuivattuja tai tuoreita yrttejä. Aivan lopuksi kannattaa lisätä pari voinokaretta tuomaan makua ja täyteläisyyttä keittoon.



Keiton ei-niin-salaiset ainesosat: tuoreet tomaatit, valkosipuli ja timjami. Varsin toimiva yhdistelmä. Toki myös pekonilla ja voilisällä oli oma "pienehkö" osuutensa keiton maukkaudessa.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Syksyn mahtipari on löytynyt: huikea sienipiirakka ja luomu-Chardonney



Ylipitkän työputken päättyessä itseään saa luvan kanssa hemmotella. Omalla kohdallani se onnistui enemmän kuin hyvin todella maukkaalla sienipiirakkapalasella ja lasillisella siihen sopivaa viiniä.

Saadessani kutsun (sekä samalla viinin) Jacob´s Creekin Earth.Vine.Grape Organic Chardonney -kisaan, jossa tarkoitus on kehittää kyseiselle seurustelujuomalle sopiva kasvisresepti, innostuin heti. Eikä sitä "kuningasideaa" tarvinnut kauaa odotella. Kantavaksi teemaksi valitsin sienet, tottahan toki, syksyä kun eletään. Ja sienille yksi parhaista tietämistäni käyttökohteista on tietenkin piirakka.




Harva voi vastustaa voimakkaan juuston, metsäsienten ja laadukkaan viinin yhdistelmää. En minä ainakaan, vaikka en ennen kovin sienien päälle ymmärtänytkään. Joten vinkkinä vaan sieniä arasteleville, kokeilkaa tätä, saatatte yllättyä perinpohjaisesti! Tästä piirakasta löytyy raaka-aineet, joiden kanssa ei helpolla mene mönkään.

Piirakan voi valmistaa tekemällä voitaikinan itse, käyttämällä pakastepohjaa tai kokeilemalla viljatonta versiota. Nyt en malta olla kehumatta tätä mantelijauheesta tehtyä pohjaa, sillä se oli jopa parempaa kuin perinteinen voitaikinapohja. Yllätyin siitä kuinka helppo se oli tehdä ja muovata vuokaan. Se jääkin ehdottomasti vakioreseptiksi.

Kaiken kaikkiaan todella hyvä suolainen purtava joko illanistujaisiin tai vaikka ihan iltapalaksi.


 
JUUSTOINEN SIENIPIIRAS VILJATTOMALLA POHJALLA

pohjataikina:
2 pss (à 80 g) mantelijauhetta
1/4 tl suolaa
2 rkl voita
1 kananmuna

täyte:
500 g salottisipuleita
voita
tuoretta timjamia
250 g gruyèrejuustoa
2 dl kermaa
2 kananmunaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
kuivattuja kanttarelleja ja suppilovahveroita





Mittaa pohjaa varten mantelijauhe ja suola kulhoon. Riko joukkoon sekoittaen yksi kananmuna. Lopuksi lisää huoneenlämpöinen voi ja nypi seos sormin kiinteäksi taikinaksi.

Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytettä varten valmista ensin sipulisilppu voissa pannulla kuullottaen. Voit lisätä pehmenneiden sipuleiden joukkoon timjamia kevyesti rouhittuna.

Raasta juusto ja lisää sekaan kerma sekä kananmunat. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada sipulit esipaistetun piirakan pohjalle. Levitä niiden päälle juusto-kermaseos. Lopuksi ripottele pinnalle kuivattuja sieniä sekä timjamia.

Paista piirakkaa vielä noin puoli tuntia. Reunojen liiallisen tummumisen estämiseksi piirakan voi suojata foliolla tai leivinpaperilla.




perjantai 16. elokuuta 2013

Ihan vaan pala kakkua


Ihan vain pienen pieni pala. Niin suloisen näköinen, ettei sitä meinaa tohtia leikata. Tuoreet kotimaiset marjat ovat kyllä kauneimpia kakun koristeita mitä tiedän.

Mutta itse kakkuun. Se on jälleen kerran modifioitu eri resepteistä ja varsinainen innokki tekemiseen oli pohjan soveltuvuuden testaus. Alkuperäisesti pohjaa on käytetty raakabrownien tekoon, on kokeiltu sitäkin, ja samalla huomasin sen olevan kuin tehty juustokakulle. Kyllä vain, sen pystyi helposti levittämään vuokaan ja mikä parasta, siitä sai leikattua siistejä paloja.


Kakun täytteessä ei sen sijaan ole mitään uutta ja ihmeellistä, ne valikoin jääkaapista löytyneiden maitotuotteiden mukaan. Eipä siinä, jämistä tuli taas todellista herkkua, minulle ainakin maistuu mascarponen, kermavaahdon ja marjojen yhdistelmä milloin tahansa.



MASCARPONE-MARJAJUUSTOKAKKU
 (halkaisijaltaan 15 cm:n vuokaan)

pohja:
2 dl saksanpähkinöitä
1/2 dl raakakaakaota tai -kaakaojauhetta
ripaus suolaa (ihan vähän!)
noin 65 g kivettömiä taateleita

täyte:
2 dl kuohukermaa
250 g mascarponejuustoa
noin 2 dl tuoreita marjoja
(itse käytin vadelmaa ja mustikkaa)
vaniljasokeria ja tavallista sokeria maun mukaan
2 liivatelehteä




Jauha pähkinät monitoimikoneella karkeaksi jauheeksi. Lisää raakakaakao ja ripaus suolaa ja jatka hetki jauhamista. Viimeiseksi lisää taatelit ja jatka jauhamista, kunnes pohjamassa on tasaista.

Painele taikina leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Täytettä varten vatkaa kerma vaahdoksi. Sen jälkeen lisää vaahtoon mascarpone-tuorejuusto ja sokerit ja notkista seosta vielä vatkaimella, jotta täytteessä tulee kuohkeaa.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä vähintään viiden minuutin ajan. Puristele niistä sitten ylimääräinen vesi pois ja sekoita levyt huolellisesti pieneen loraukseen kiehuvaa vettä. Kaada lionnut liivateneste ohuena norona täytteen sekaan ja sekoita todella hyvin. Huolimattomasti sekoitettu liivate saattaa muodostaa inhottavia klönttejä täytteeseen.

Kaada täyte pohjan päälle vuokaan, tasoita pinta ja jätä hyytymään jääkaappiin mielellään yön yli (tai ainakin neljän tunnin ajaksi).

Koristele hyytynyt kakku esimerkiksi tuoreilla marjoilla.





tiistai 13. elokuuta 2013

Itsetehdyt hot dog -sämpylät - jopa minä onnistuin


Enpä olisi todellakaan arvannut jonain päivänä tekeväni näin helppoja sämpylöitä. Yleensä niiden tekemisessä menee jossain vaiheessa hermot, ja tämän tiedostaen yhä harvemmin puuhaan edes ryhdyn. Nimittäin jos taikinan vaivaus ei takkua, niin vähintään lopputulos on kasa tympeän kuivia lituskoita. Aina jotain.

Joko olen pahasti asennevammainen tai vaan laiska harjoittelemaan tarpeeksi, mutta olen katsonut parhaaksi turvautua kaupan sämpylöihin aina kun niiden tarvetta ilmenee. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen. Sen verran houkuttelevan oloinen (lue: helppo) resepti tuli vastaan, etten voinut olla kokeilematta.

Onneksi uteliaisuus vei voiton aikaisemmista huonoista kokemuksista ja intouduin näitä pyörylöitä tekemään. Uskomattominta tässä on se, ettei näitä sämpylöitä tehdessä tarvinnut edes käsiään liata! Ihana resepti, jota voin todella lämpimästi suositella kokeilemaan.




VILJATTOMAT HOT DOG -SÄMPYLÄT (4 kpl)

2 kananmunaa
1 3/4 dl mantelijauhetta
1 rkl pellavansiemeniä
2 rkl psylliumia
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 1/4 dl kookosmaitoa tai maustamatonta täysrasvaista jogurttia





 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Riko kananmunien rakenne kulhossa käsin vatkaten. Vatkaa sekaan myös jogurtti tai kookosmaito. Lopuksi lisää kuivat aineet lusikalla hyvin sekoittaen.

Anna taikinan turvota hetken ajan niin, että se muuntuu helposti käsiteltäväksi. Muotoile sitten neljä puikulaa leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.


Kuumien koirien väliin grillasin kyytönlihasta tehtyjä chilinakkeja. Kastikkeeksi sekoitin T*Mun Habaa ja majoneesia keskenään.

Loistavan makuisia kaikki. Nyt jälkeenpäin ihmettelen, miksen laittanut väliin jotain vihreää. Myös kurkkusalaatti ja sipulirouhe olisi sinne sopinut. Olin kai niin tohkeissani näistä näteistä ja onnistuneista puikuloista, että ajatuskin lakkasi juoksemasta.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kesän antimia parhaimmillaan


Eilen koitti ruokabloggaajalle joulu, ihan keskellä kesää. Tai ehkei enää varsinainen keskikesä ole, mutten suostu vielä mainitsemaan sitä s-alkuista vuodenaikaa. Saavuin vanhempieni luota auto täynnä luonnon ja kasvimaan antimia. Kyydissä oli vihanneksia, marjoja, sieniä ja mikä ehkä parasta, juuri pyydettyjä ahvenia. Ai että, joka päivä kun pystyisi valmistamaan tällaista lähiruokaa.




Suurimman osan ahvenista sain fileinä mukaan, mutta muutama jätettiin kokonaiseksi, sillä halusin grillata ne halsterissa. Ne myös suomustettiin, mitä ei ilmeisesti olisi kannattanut tehdä kalan kuivumisen estämiseksi (asia, jonka selvitin liian myöhään). Tämän vuoksi piti kiinnittää extrahuomiota grillaukseen ja mielestäni onnistuin, sillä kalat olivat kypsiä muttei kuivia korppuja.

Loppujen lopuksi ei siis niin paha moka ollenkaan.








HALSTERISSA GRILLATUT AHVENET

Tuoreita kokonaisia, perattuja ahvenia (ei suomustettuja)
voita tai öljyä
merisuolaa
musta- tai valkopippuria
sitruunalohkoja
tuoreita yrttien oksia (laitoin ruohosipulia ja rakuunaa)







Ripottele merisuolaa perattujen ahvenien sisäpuolelle ja anna maustua mielellään useamman tunnin ajan.

Mausta kalat pippurilla ja täytä ne sitruunalohkoilla ja yrttien oksilla. Voitele kalojen pintapuolet joko öljyllä tai voilla. Sivele myös halsterin sisäpinnat samalla, näin kalat eivät grillauksessa tartu siihen kiinni.

Laita halsteri kaloineen kuumaan grilliin. Käännä halsteri puolessa välissä paistoa. Kalan kypsyyden voi tarkastaa kokeilemalla eviä, jos ne irtoavat helposti, kala on valmista.


Lisukesalaatin omavaraisuusaste oli 100 %, ellei oteta mausteita huomioon. Sitä varten grillasin samaan aikaan ahvenien kanssa muutamia pikkuporkkanoita. Paahtuneina ne täytelöitti salaattia kivasti.

Salaatista löytyi myös herneitä, vihersalaattia, punasipulia ja erilaisia tuoreita yrttejä. Mausteeksi valitsin tutut suolat ja mustapippurit, oliiviöljyn sekä balsamicon.

tiistai 6. elokuuta 2013

Hävikkiherkku-makkarasoppa


Varmasti jokaikiselle grillivastaavalle tulee välillä ylilyöntejä kypsennettävän ruokamenekin arvioinnissa. Varsinkin grillimakkaroiden osalta. Perinteisin, muttei se suositeltavin tapa ylijäämän "hävittämiselle" lienee antaa ne perheen nelijalkaisille karvakavereille. Pikku Leijona pursuisi muodottomaksi, mikäli tämä tapa olisi meillä jatkuvassa käytössä, joten itse ne on hyödynnettävä.

Soppa on hyvin usein luonteva ratkaisu käyttää ruokatähteitä. On vain plussaa, että jo valmiiksi kypsennetty raaka-aine nopeuttaa kivasti valmistusta. Toinen maukas käyttökohde on munakas, sekin on tullut testattua.

Keittoon kasvisliemen voi tehdä itse, kuten minä lomailijan ekstra-ajasta ja -innostuksesta johtuen. Se toki onnistuu myös liemikuutiolla tai fondilla. Makkaraksi valitaan tietenkin omaa suosikkia, itsellä sattui olemaan Pajuniemen Helsinkiwurstia (tomaatti-mozzarella). Se sopi oikein hyvin juuri näiden kasviksien joukkoon.


 

MAKKARAKEITTO KESÄKAUDEN KASVIKSILLA

tarvitset:
grillimakkaraa/wurstia
kasvislientä
palan kukkakaalia
voinokareen
pienen purjon
kesäkurpitsaa
erilaisia yrttejä (joko tuoreena tai kuivattuina)
mustapippuria
(suolaa)





Tein keiton näin:

Ensimmäisenä leikkasin kukkakaalista pieniä nuppuja kypsymään kasvisliemeen. Annoin kattilan porista pienellä lämmöllä sen aikaa, kun valmistin muut kasvikset.

Leikkasin nokareen voita pannulle. Kuullotin purjosipulille ja kesäkurpitsakolikoille kevyesti väriä pintaan. Lisäsin ne sitten keiton joukkoon.

Pilkoin jo aiemmin grillatut makkarat paloiksi ja lisäsin nekin kasvisliemeen. Huom! Jos käytät kypsentämätöntä makkaraa, kannattaa ne lisätä keittoon jo alkuvaiheessa tai paistaa kypsiksi pannulla.

Lopuksi vaan sekoittelin ja annoin ainesten lämmetä hetken aikaa. Lisäsin sitten yrtit kevyesti rouhittuina ja maustoin mustapippurilla. Kasvisliemen ja makkaran suolaisuudesta riippuen voi keittoon lisätä myös suolaa.