Kaiken mualiman makupariskuntia

Maailma on erikoisia makupareja pullollaan. Ensimmäisenä mitä mieleen juolahtaa ovat sinihomejuusto+hedelmät (tai piparit), chili+ananas, vuohenjuusto+punajuuri, pekoni+jäätelö ja niin edelleen. Onhan näitä, yhteensopivien parien listaa voisi jatkaa yllättävän pitkään.

Yksi hyvin erikoinen kombo on itseltäni vielä kokeilematta, nimittäin ananas ja tilli. Se saattaa olla tosi jännä yhdistelmä, pakkohan sitäkin on testata joskus. Ei osaa edes kuvitella miltä se mahtaisi maistua.

 

Syynä tähän makuparipohdintaan on tämä iso pyöreän pullukka omppu ja se miten sen lopulta nautiskelin. Ensimmäisenähän omena(piirakan) vakiomausteeksi tulee mieleen kaneli. Totta kai. Mutta.. yhtään väheksymättä sitä perinteistä yhdistelmää ihan vaihteluna kuitenkin suosittelen maistamaan myös raa'an omenan ja maapähkinätahnan makuvivahteiden liittoa. Se nimittäin toimii.

Vaihtelu virkistää, tätä mieltä on taatusti jokaisen meidän makunystyrät.

Juuressipsien värikyllästämä, julmetun hyvä juustopaistos

Suurella mielenkiinnolla olen viime aikoina tutustunut soijajuomiin Alpron ja Blogiringin mahdollistaman yhteistyön kautta. Itselleni soijajuomat olivat entuudestaan vieraita, joten jo silkasta kokeilunhalusta mukaanlähtemisessä oli osittain kysymys.

Olenkin nyt Alpron laajasta tuoteperheestä kokeillut eri toten maustamattoman soijajuoman käyttöä ruoanlaitossa. Se on neutraali tuote ja kokemukseni mukaan sitä voi käyttää kuten tavallista maitoa. Tai ainakaan omat kokkailut eivät ole sen käytöstä karahtaneet kiville.

Täytyy kuitenkin myöntää, että tähän paistokseen soijamaito sujahti puolivahingossa. Kyllä, niinkin voi käydä. Alkuperäisesti en sitä kaavaillut taikinaan lisätä, mutta ohjeen suuri juustomäärä vaatikin jotain nestettä notkisteeksi. Soijamaitolisällä taikinan koostumuksesta sai oikeanlaisen.

Yritin hyödyntää myös kausiajattelua reseptiä ideoidessa. Kasvimaan tuoreen sadon voi hyödyntää siis myös tällä tavalla eli paistoksen koristeena. Mutta, mikäli aika tai viitseliäisyys ei riitä paahtamaan itse juureslastuja, tee kuten minä ja käytä kaupan juuressipsejä. Tässäkin tapauksessa on kuitenkin myönnettävä, että sen minkä helppoudessa ja ajassa voittaa, maukkaudessa häviää.

Tämä juustopaistos käy oikein hyvin aamupalaksi, brunssille tai miksei vaikkapa kahvipöytään suolaiseksi vaihtoehdoksi. Itse ainakin tohtisin sitä myös vieraille tarjota. Jäähtyessään paistos tiivistyy sen verran, että sen voi nostaa helposti tarjoiluvadille. Oikein näyttävän tarjoilun saa, kun loihtii värikkään salaatin paistoksen ympärille.

JUUSTOPAISTOS JUURESLASTUJEN KERA

4 kananmunaa

25 g voita

200 g raejuustoa

200 g juustoraastetta

1-1 1/2 dl Alpron maustamatonta soijajuomaa

chilipaprikaa maun mukaan

ripaus suolaa

päälle juureslastuja

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Lisää sulatettu voi sekä juustot. Notkista seosta lisäämällä soijajuomaa.

Pilko taikinaan sekaan mieleinen määrä chilipaprikoita. Mausta ripauksella suolaa. Sitä kannattaa kuitenkin lisätä maltillisesti, sillä varsinkin juustoraaste on jo itsessään melko suolaista.

Sekoita ainekset huolellisesti ja kaada taikina voideltuun uunipannuun tai piirasvuokaan. Paista 200 asteessa noin 40-50 minuuttia.

Lisää juureslastut paistokseen vasta siinä vaiheessa, kun pinta on vähän hyytynyt. Siihen menee noin 10-15 minuuttia. Näin lastut eivät uppoa taikinan sekaan.

Huom! Juureslastut kannattaa suojata heti leivinpaperilla, ne kärähtävät yllättävän helposti.

Itse käytin pientä uunivuokaa, joten paistoksesta tuli melko korkea. Otin sen huomioon kypsennysajassa. Vastaavasti ohuemman, pannarityyliin tehdyn taikinan paistoaikaa voi vähentää reilusti.

Piiras on parhaimmillaan ja helpoiten tarjoiltavissa reilusti jäähtyneenä.

PS. Käykääs kurkkaamassa Alpro Creativen facebook-sivustolla kaikki kampanjassa mukana olevat erimakuisista soijajuomista laaditut reseptit. Samalla voit osallistua äänestykseen, se kannattaa, sillä luvassa on huikeita palkintoja (mm. pääpalkintona Nikonin järkkäri).

  Yhteistyössä Alpro

Ärhäkkä flunssakarkote: chili-avokadokeitto ja pistaasipähkinätahna

Nyt se iski, flunssa nimittäin. En liene ainoa, ainakin kuuleman mukaan näin voisi päätellä. Pärskähtelyä, nuhanenäistä puhetta ja niistelyä kuulee ympärillä koko ajan.

Jokaisella on varmasti omat täsmäaseensa taudin iskiessä. Itselläni sellainen on luontaistuotteista auringonhattu-uute, joka tepsii ainakin kurkkukipuun. Onko se sitten lumevaikutusta vai oikeaa tehoa, ken tietää. Sen käytön omaksuminen on peräisin mummoltani ja muistankin pienen rohtopullon löytyneen jo lapsuudenkodista.

Flunssaisena myös kaipaan erilaista ruokaa kuin yleensä. Siitä pitää silloin löytyä ytyä ja mausteita. Ja valkosipulia. Ja ainakin valkosipulin olen ymmärtänyt auttavan flunssanoireisiin, joten jo senkin takia sitä kannattaa pilkkoa reilulla kädellä.

Ei kai sitä makuaistin romahtaessa aromeiltaan hennompaa sapuskaa maistaisikaan. Nuhanenillä on oivallisen ihana tilaisuus lotrata chilillä ja mausteilla keittiössä.

 

LÄMMIN AVOKADOKEITTO

1 pss (450 g) pakasteparsakaalia

3 kypsää avokadoa

vettä

1-2 punaista chilipaprikaa (tulisuuden mukaan)

2 valkosipulinkynttä

1 sipuli

suolaa

mustapippuria

3 dl kookosmaitoa

loraus limen- tai sitruunanmehua

(tuoretta minttua)

Lisää parsakaalit ja loraus vettä kattilaan ja höyrytä niitä hetken aikaa. Kuori avokadot ja pilko ne parsakaalien sekaan.

Lisää myös pilkotut sipulit ja chilit.

Parsakaalien ollessa pehmeitä soseuta keitto. Vähennä lieden tehoa ja lisää sekaan hämmennellen kookosmaito sekä limen- tai sitruunanmehua.

Mausta keitto lopuksi suolalla ja pippurilla ja jos mahdollista, muutamalla revityllä mintun lehdellä.

PISTAASIPÄHKINÄTAHNA

1 dl pistaasipähkinöitä

2-3 rkl oliiviöljyä

1/2 punainen chilipaprika

1 valkosipulinkynsi

suolaa

Liota pistaasipähkinöitä muutama tunti vedessä.

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja aja rouheaksi massaksi. Oliiviöljyllä voi säätää tahnan paksuuden mieleisekseen.

Kookosplätyt kera veikeän hillon

Lettuja, plättyjä, ohukaisia.. Näillä ikisuosikeilla on monta lempinimeä. Ja niiden suosio on ja pysyy, ainakin omalla kohdallani on näin. Niitä vaan aika ajoin yksinkertaisesti tekee mieli tehdä.

Ilokseni olen huomannut, ettei viljojen vähentäminen ruokavaliosta estä lettujen tekoa. Päinvastoin, löytyyhän "normaalille" lettutaikinalle pilvin pimein vaihtoehtoisia reseptejä. Sitäpaitsi erilaisia raaka-aineita käyttämällä saa kokea täysin uusia makuelämyksiä. Suosittelen tätäkin ohjetta kokeilemaan, vaikkei viljoja joutuisi karttelemaan.

Oli tälle letunpaistoinnostukselle toinenkin syy. Sain tässä taannoin työkaverilta purkin hänen vaimonsa tekemää kesäkurpitsa-sitruunahilloa. Kyllä vain, kesäkurpitsasta voi tehdä myös hilloa. Ja miten mahtavan makuista siitä saakin! Jälleen kerran todiste siitä, miten monikäyttöinen kesäkurpitsa todella on.

Ja mikäpä olisikaan oivallisempaa hillon kylkeen kuin letut. Tai no, monikin juttu, mutta letut tulivat ensimmäisenä mieleen.

KOOKOSLETUT

4 kananmunaa

2 dl maitoa

50 g voita sulatettuna

2 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

3 rkl kookosjauhoja

1 rkl kookoshiutaleita

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon maito sekä sula voi.

Lisää lopuksi kuivat aineet ja sekoita taikina hyvin.

Huom! Kookoshiutaleet voi jättää pois ja vastaavasti lisätä kookosjauhojen määrää neljään ruokalusikkaan.

Paista letut pannulla voissa.

Hillon raikkaaseen makuun ihastuneena pyysin ohjeen itselleni. Resepti on peräisin Keskisuomalaisen ruokasivuilta.

KESÄKURPITSA-SITRUUNAHILLO (valmista hilloa noin 1 litra)

1 kg kesäkurpitsaa

3 sitruunaa

1/2 kg hillosokeria

noin 1/2 dl vettä

Kuori kesäkurpitsat sekä poista pehmeä siemenosa. Lohko kesäkurpitsat kattilaan, lisää loraus vettä (mitä vähemmän tarvitsee, sen parempi) ja kiehauta kannen alla 10-15 minuuttia.

Valuta ylimääräinen neste kattilasta ja soseuta kesäkurpitsat.

Raasta ensin yhden pestyn sitruunan kuoret erilliseen astiaan. Lisää sitruunoista puristettu mehu sekä hillosokeri soseen sekaan.

Keitä hilloa noin kymmenen minuutin ajan, lisää lopuksi sitruunankuoriraaste.

Anna hillon jäähtyä kunnolla ennen purkitusta.

Vielä pari ruokamuistoa kesältä

Vielä on ollut kesää jäljellä tässä muutamat menneet viikot. Näin mahtavana ja lämpöisenä syksynä grillikausi onkin jatkunut varmasti monilla normaalia pidempään.

Tässä vielä pari salaatti-ideaa, joita toki voi valmistaa muutenkin kuin grillattuna. Näistä kesäisistä kokkailuista eritoten maun puolesta mieleeni jäivät artisokat. Harmillisen harvoin niitä hoksaan käyttää, mutta joka ainokainen kerta ne yllättävät positiivisesti. Ne ovatkin oikein piristävän omalaatuisen makuisia.

Pekonilla vuoratut jauhelihapuikulat ovat todella tuhtia evästä. Niistä tekeekin nopeasti myös raavaimmille äijille maistuvan salaattiannoksen. Nuorista kesäkurpitsoista sai viipaloitua mukavan pieniä "kolikoita" pannulle kypsymään.

 

VARRASTETUT KESÄKURPITSAT, ARTISOKAT JA HALLOUMIJUUSTO

marinadi kesäkurpitsoille:

1/2 dl oliiviöljyä

2 rkl vastapuristettua sitruunanmehua

2 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl tuoretta tai reilu 1 tl kuivattua oreganoa

1-2 valkosipulinkynttä

1/2 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

vartaisiin:

kesäkurpitsaa

säilöttyjä artisokkia

halloumijuustoa

Sekoita marinadin ainekset. Pilko kesäkurpitsat marinadiin ja anna niiden maustua jonkin aikaa.

Kokoa vartaat vuorottelemalla kesäkurpitsa- ja halloumilohkoja sekä artisokkia. Grillaa sopivan paahteisiksi ja tarjoa salaattipedillä.

PEKONIIN KÄÄRITYT JAUHELIHAPÖTKÖT, PAISTETTUA KESÄKURPITSAA JA SALAATTIA

500 g naudan jauhelihaa

1 kananmuna

1 pieni sipuli varsineen

1/2-1 dl pestokastiketta

tuoretta timjamia

mustapippuria

suolaa

150 g pekonia

1-2 kesäkurpitsaa

1 pieni sipuli varsineen
voita paistamiseen

mustapippuria

suolaa

Sekoita jauhelihan joukkoon kananmuna, sipuli, pestokastike sekä mausteet. Pyörittele taikinasta puikuloita.

Kääri jauhelihapötköjen ympärille pekonisiivuja. Paista tai grillaa ne kypsäksi.

Lohko kesäkurpitsat ja pilko sipuli varsineen pieneksi. Paista ne voissa pehmeiksi ja mausta suolalla ja pippurilla.

Ylikypsien tomaattien keitto pekonivahvistuksella

Suosittelen kokeilemaan tomaattikeiton tekoa tuoreista tomaateista, edes kerran testiksi. Niinkin nopea ja edullinen vaihtoehto kuin purkkitomaattisose on, kannatti silti kokeilla tuoreiden, jopa nahistumisvaarassa olevien mollukoiden käyttöä.

Ja jos en tällä kertaa oikonut tomaattien kohdalla, niin muissa jutuissa kyllä. Tämä keitto ei vastaa mitään olemassaolevia keitonvalmistuksen sääntöjä, päinvastoin se on ainekset kattilaan ja kiehautus -tyylillä tehty. Eli todella sukkelaan valmistuva arkiruoka.

Mutta suoristetuista mutkista huolimatta niin hyvää.

TOMAATTIKEITTO PEKONILLA HÖYSTETTYNÄ

kilo tuoreita, jopa ylikypsiä tomaatteja

1 iso kesäkurpitsa

2-3 valkosipulinkynttä

200 g lämminsavustettua pekonia

2 rkl voita

tuoretta timjamia

mustapippuria

suolaa

Pilko kesäkurpitsa ja valkosipulit kattilan pohjalle. Lisää myös tomaatit kokonaisena. Kaada kattilaan tarpeellinen määrä vettä (mahdollisimman vähän kuitenkin, sillä tomaatit vetistävät hyvin keittoa pehmetessään) ja kypsennä kasviksia miedolla lämmöllä.

Kun kesäkurpitsalohkot ovat tarpeeksi pehmenneet, soseuta ainekset sileäksi. Tämän jälkeen lisää keittoon kuutioitu pekoni ja vähennä lieden lämpoä.

Huom! Pekonin tilalle käy aivan hyvin esimerkiksi kinkkusuikaleet.

Mausta keitto timjamilla, pippurilla ja suolalla. Vaihtoehtoisesti voi käyttää muitakin kuivattuja tai tuoreita yrttejä. Aivan lopuksi kannattaa lisätä pari voinokaretta tuomaan makua ja täyteläisyyttä keittoon.

Keiton ei-niin-salaiset ainesosat: tuoreet tomaatit, valkosipuli ja timjami. Varsin toimiva yhdistelmä. Toki myös pekonilla ja voilisällä oli oma "pienehkö" osuutensa keiton maukkaudessa.

Syksyn mahtipari on löytynyt: huikea sienipiirakka ja luomu-Chardonney

Ylipitkän työputken päättyessä itseään saa luvan kanssa hemmotella. Omalla kohdallani se onnistui enemmän kuin hyvin todella maukkaalla sienipiirakkapalasella ja lasillisella siihen sopivaa viiniä.

Saadessani kutsun (sekä samalla viinin) Jacob´s Creekin Earth.Vine.Grape Organic Chardonney -kisaan, jossa tarkoitus on kehittää kyseiselle seurustelujuomalle sopiva kasvisresepti, innostuin heti. Eikä sitä "kuningasideaa" tarvinnut kauaa odotella. Kantavaksi teemaksi valitsin sienet, tottahan toki, syksyä kun eletään. Ja sienille yksi parhaista tietämistäni käyttökohteista on tietenkin piirakka.

Harva voi vastustaa voimakkaan juuston, metsäsienten ja laadukkaan viinin yhdistelmää. En minä ainakaan, vaikka en ennen kovin sienien päälle ymmärtänytkään. Joten vinkkinä vaan sieniä arasteleville, kokeilkaa tätä, saatatte yllättyä perinpohjaisesti! Tästä piirakasta löytyy raaka-aineet, joiden kanssa ei helpolla mene mönkään.

Piirakan voi valmistaa tekemällä voitaikinan itse, käyttämällä pakastepohjaa tai kokeilemalla viljatonta versiota. Nyt en malta olla kehumatta tätä mantelijauheesta tehtyä pohjaa, sillä se oli jopa parempaa kuin perinteinen voitaikinapohja. Yllätyin siitä kuinka helppo se oli tehdä ja muovata vuokaan. Se jääkin ehdottomasti vakioreseptiksi.

Kaiken kaikkiaan todella hyvä suolainen purtava joko illanistujaisiin tai vaikka ihan iltapalaksi.

 
JUUSTOINEN SIENIPIIRAS VILJATTOMALLA POHJALLA

pohjataikina:

2 pss (à 80 g) mantelijauhetta

1/4 tl suolaa

2 rkl voita

1 kananmuna

täyte:

500 g salottisipuleita

voita

tuoretta timjamia

250 g gruyèrejuustoa

2 dl kermaa

2 kananmunaa

ripaus suolaa ja mustapippuria

kuivattuja kanttarelleja ja suppilovahveroita

Mittaa pohjaa varten mantelijauhe ja suola kulhoon. Riko joukkoon sekoittaen yksi kananmuna. Lopuksi lisää huoneenlämpöinen voi ja nypi seos sormin kiinteäksi taikinaksi.

Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytettä varten valmista ensin sipulisilppu voissa pannulla kuullottaen. Voit lisätä pehmenneiden sipuleiden joukkoon timjamia kevyesti rouhittuna.

Raasta juusto ja lisää sekaan kerma sekä kananmunat. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada sipulit esipaistetun piirakan pohjalle. Levitä niiden päälle juusto-kermaseos. Lopuksi ripottele pinnalle kuivattuja sieniä sekä timjamia.

Paista piirakkaa vielä noin puoli tuntia. Reunojen liiallisen tummumisen estämiseksi piirakan voi suojata foliolla tai leivinpaperilla.

Ihan vaan pala kakkua

Ihan vain pienen pieni pala. Niin suloisen näköinen, ettei sitä meinaa tohtia leikata. Tuoreet kotimaiset marjat ovat kyllä kauneimpia kakun koristeita mitä tiedän.

Mutta itse kakkuun. Se on jälleen kerran modifioitu eri resepteistä ja varsinainen innokki tekemiseen oli pohjan soveltuvuuden testaus. Alkuperäisesti pohjaa on käytetty raakabrownien tekoon, on kokeiltu sitäkin, ja samalla huomasin sen olevan kuin tehty juustokakulle. Kyllä vain, sen pystyi helposti levittämään vuokaan ja mikä parasta, siitä sai leikattua siistejä paloja.

Kakun täytteessä ei sen sijaan ole mitään uutta ja ihmeellistä, ne valikoin jääkaapista löytyneiden maitotuotteiden mukaan. Eipä siinä, jämistä tuli taas todellista herkkua, minulle ainakin maistuu mascarponen, kermavaahdon ja marjojen yhdistelmä milloin tahansa.

MASCARPONE-MARJAJUUSTOKAKKU

 (halkaisijaltaan 15 cm:n vuokaan)

pohja:

2 dl saksanpähkinöitä

1/2 dl raakakaakaota tai -kaakaojauhetta

ripaus suolaa (ihan vähän!)

noin 65 g kivettömiä taateleita

täyte:

2 dl kuohukermaa

250 g mascarponejuustoa

noin 2 dl tuoreita marjoja
(itse käytin vadelmaa ja mustikkaa)

vaniljasokeria ja tavallista sokeria maun mukaan

2 liivatelehteä

Jauha pähkinät monitoimikoneella karkeaksi jauheeksi. Lisää raakakaakao ja ripaus suolaa ja jatka hetki jauhamista. Viimeiseksi lisää taatelit ja jatka jauhamista, kunnes pohjamassa on tasaista.

Painele taikina leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Täytettä varten vatkaa kerma vaahdoksi. Sen jälkeen lisää vaahtoon mascarpone-tuorejuusto ja sokerit ja notkista seosta vielä vatkaimella, jotta täytteessä tulee kuohkeaa.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä vähintään viiden minuutin ajan. Puristele niistä sitten ylimääräinen vesi pois ja sekoita levyt huolellisesti pieneen loraukseen kiehuvaa vettä. Kaada lionnut liivateneste ohuena norona täytteen sekaan ja sekoita todella hyvin. Huolimattomasti sekoitettu liivate saattaa muodostaa inhottavia klönttejä täytteeseen.

Kaada täyte pohjan päälle vuokaan, tasoita pinta ja jätä hyytymään jääkaappiin mielellään yön yli (tai ainakin neljän tunnin ajaksi).

Koristele hyytynyt kakku esimerkiksi tuoreilla marjoilla.

Itsetehdyt hot dog -sämpylät - jopa minä onnistuin

Enpä olisi todellakaan arvannut jonain päivänä tekeväni näin helppoja sämpylöitä. Yleensä niiden tekemisessä menee jossain vaiheessa hermot, ja tämän tiedostaen yhä harvemmin puuhaan edes ryhdyn. Nimittäin jos taikinan vaivaus ei takkua, niin vähintään lopputulos on kasa tympeän kuivia lituskoita. Aina jotain.

Joko olen pahasti asennevammainen tai vaan laiska harjoittelemaan tarpeeksi, mutta olen katsonut parhaaksi turvautua kaupan sämpylöihin aina kun niiden tarvetta ilmenee. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen. Sen verran houkuttelevan oloinen (lue: helppo) resepti tuli vastaan, etten voinut olla kokeilematta.

Onneksi uteliaisuus vei voiton aikaisemmista huonoista kokemuksista ja intouduin näitä pyörylöitä tekemään. Uskomattominta tässä on se, ettei näitä sämpylöitä tehdessä tarvinnut edes käsiään liata! Ihana resepti, jota voin todella lämpimästi suositella kokeilemaan.

VILJATTOMAT HOT DOG -SÄMPYLÄT (4 kpl)

2 kananmunaa

1 3/4 dl mantelijauhetta

1 rkl pellavansiemeniä

2 rkl psylliumia

1/2 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1 1/4 dl kookosmaitoa tai maustamatonta täysrasvaista jogurttia

 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Riko kananmunien rakenne kulhossa käsin vatkaten. Vatkaa sekaan myös jogurtti tai kookosmaito. Lopuksi lisää kuivat aineet lusikalla hyvin sekoittaen.

Anna taikinan turvota hetken ajan niin, että se muuntuu helposti käsiteltäväksi. Muotoile sitten neljä puikulaa leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Kuumien koirien väliin grillasin kyytönlihasta tehtyjä chilinakkeja. Kastikkeeksi sekoitin T*Mun Habaa ja majoneesia keskenään.

Loistavan makuisia kaikki. Nyt jälkeenpäin ihmettelen, miksen laittanut väliin jotain vihreää. Myös kurkkusalaatti ja sipulirouhe olisi sinne sopinut. Olin kai niin tohkeissani näistä näteistä ja onnistuneista puikuloista, että ajatuskin lakkasi juoksemasta.

Kesän antimia parhaimmillaan

Eilen koitti ruokabloggaajalle joulu, ihan keskellä kesää. Tai ehkei enää varsinainen keskikesä ole, mutten suostu vielä mainitsemaan sitä s-alkuista vuodenaikaa. Saavuin vanhempieni luota auto täynnä luonnon ja kasvimaan antimia. Kyydissä oli vihanneksia, marjoja, sieniä ja mikä ehkä parasta, juuri pyydettyjä ahvenia. Ai että, joka päivä kun pystyisi valmistamaan tällaista lähiruokaa.

Suurimman osan ahvenista sain fileinä mukaan, mutta muutama jätettiin kokonaiseksi, sillä halusin grillata ne halsterissa. Ne myös suomustettiin, mitä ei ilmeisesti olisi kannattanut tehdä kalan kuivumisen estämiseksi (asia, jonka selvitin liian myöhään). Tämän vuoksi piti kiinnittää extrahuomiota grillaukseen ja mielestäni onnistuin, sillä kalat olivat kypsiä muttei kuivia korppuja.

Loppujen lopuksi ei siis niin paha moka ollenkaan.

HALSTERISSA GRILLATUT AHVENET

Tuoreita kokonaisia, perattuja ahvenia (ei suomustettuja)

voita tai öljyä

merisuolaa

musta- tai valkopippuria

sitruunalohkoja

tuoreita yrttien oksia (laitoin ruohosipulia ja rakuunaa)

Ripottele merisuolaa perattujen ahvenien sisäpuolelle ja anna maustua mielellään useamman tunnin ajan.

Mausta kalat pippurilla ja täytä ne sitruunalohkoilla ja yrttien oksilla. Voitele kalojen pintapuolet joko öljyllä tai voilla. Sivele myös halsterin sisäpinnat samalla, näin kalat eivät grillauksessa tartu siihen kiinni.

Laita halsteri kaloineen kuumaan grilliin. Käännä halsteri puolessa välissä paistoa. Kalan kypsyyden voi tarkastaa kokeilemalla eviä, jos ne irtoavat helposti, kala on valmista.

Lisukesalaatin omavaraisuusaste oli 100 %, ellei oteta mausteita huomioon. Sitä varten grillasin samaan aikaan ahvenien kanssa muutamia pikkuporkkanoita. Paahtuneina ne täytelöitti salaattia kivasti.

Salaatista löytyi myös herneitä, vihersalaattia, punasipulia ja erilaisia tuoreita yrttejä. Mausteeksi valitsin tutut suolat ja mustapippurit, oliiviöljyn sekä balsamicon.