Pohjaton meininki eli pari paistosta

Ajatus pohjattomasta piirakasta sai alkunsa tässä taannoin mustikkapiirakkaa syödessä. Huomasin kaapivani eritoten piirakan päällisosiota, eli halusin herkutella nimenomaan sillä täytteellä pohjan ollessa sivuosassa. Mietin sitten, josko piirakan voisi tehdä unohtamalla pohjan kokonaan. Olenkin tässä tehnyt pari kokeilua muun ruoanlaiton (uunin lämmittämisen) yhteydessä.

Eka kokeilu onnistui koostumukseltaan hienosti, siitä ei tullut vetistä ja paloja pystyi leikkaamaan piirakan tavoin. Mutta maku ei siinä ollut aivan niin ihana kuin oletin. Olin lukenut (ja todennut) omenien ja maapähkinävoin hurmaavasta yhdistelmästä, sillä ajattelin sen toimivan myös tällaisessa uunipaistoksessa. Vaan eipä toiminut, ne siis kannattaa edelleenkin herkutella siltänään.

Maapähkinävoin maku oli paiston aikana muuttunut, ei nyt pahaksi, mutta ei sellaiseksi mitä toivoin. Siksi en ohjetta siihen tänne raapusta ja se paistos saakin jäädä puolenvaltakunnan "tuotekehitysosaston" puolesta täysin unholaan.

En kuitenkaan lannistunut niin paljoa, ettenkö olisi vielä yrittänyt mustikkaversiota. Ravintolapäivää varten leivoin useita erilaisia mustikkaisia piirakoita loppukesästä, ja oli jännä huomata, miten loistava se perinteinen kermaviili-mustikkapäällinen onkaan. Edes mascarpone-valkosuklaapäällinen ei pystynyt sitä hakkaamaan.

Ei ihme, että se on niin tykätty (ja helppo!) leivonnainen useassa suomalaisessa perheessä. Syy, miksen tehnyt sitä ravintolapäivänä, oli juuri sen suosio. Arvelin, ettei kukaan halua ostaa sellaista piirakkaa, mitä luultavasti on marja-aikaan varsinkin jo nenän eteensä saanut.

"Suosikkini mustikkaisista leipomuksista on tämä."

MUSTIKKAPAISTOS eli pohjaton mustikkapiirakka

rasvaa vuoan voiteluun
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
vaniljasokeria
sokeria

1-2 dl tuoreita mustikoita

Voitele vuoka. Yhdistä kermaviiliin muut ainekset (sokereita maun mukaan, itse laitoin 2 tl vanilja- ja 2 rkl tavallista sokeria) ja sekoita niin, että kananmunan rakenne rikkoontuu.

Levitä vuoan pohjalle mustikat. Kaada kermaviiliseos niiden päälle. Myös pinnalle voi halutessaan ripotella mustikoita.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Ei tämäkään nyt pohjallista piirakkaa päihitä, valitettavasti. Jos kunnollista haluaa, niin silloin se pohjataikina on vaan jaksettava kaulia vuoan pohjalle. Höh!

Mutta tästä paistoksesta tuli paljon parempaa kuin omppuversiosta. Pohjattomuus kuitenkin kostautui koostumuksessa. Pienen pientä vetisyyttä oli havaittavissa, varsinkin tekoa seuraavana päivänä. Se, että paistos täytyy syödä saman päivän aikana ei varmaan tuota ongelmia, varsin pieni annos kuitenkin kyseessä. Nyt kirjoittaessa tätä tuli mieleen, että ripaus perunajauhoja marjojen seassa olisi saattanut poistaa vetisyyttä.

Perunajauhoviritelmää en taida kuitenkaan enää alkaa kokeilemaan, täysin toimivia marjapaistoksien ohjeita kun on olemassa. Mutta kaiken kaikkiaan sellaisena "köyhän miehen" mustikkapiirakkana tämä oli hyvä. Loistava karkoittamaan hetkellistä herkkuhampaan kolotusta. Ja eikä tarvinnut kaaputella päällistä pohjaosasta.