Appelsiini maustaa suklaaherkun

Oranssin hehku piristää tätä pimeää vuodenaikaan, niin ulkonäöllään kuin maullaan. Nyt se on, nimittäin appelsiinin sesonkiaika. Appelsiinien kilohinta ja maku on tällä hetkellä parhaimmillaan.

Jokin laittoi minutkin niitä kauppareissulla ostamaan, vaikken muuten kovin paljon hedelmiä syökään. Näin ollen oranssiset pallot kulhossa ja vanhaksi menevä kermapurkki ovat syypäitä tähän jälkiruokaan. Ei voi valittaa, tällä kertaa hävikistä herkuksi todellakin toimi sananmukaisesti.

Ja nyt menin todellakin matalimmasta kohdasta aitaa, kun valitsin pohjaksi Valion sivuilta löytyvän mousse-ohjeen. Tämä on maailman nopein ja iisein suklaamousse ikinä.

APPELSIINI-SUKLAAMOUSSE

2 dl kermaa

100 g tummaa suklaata (itse käytin 60 %:sta)

appelsiinin mehua ja kuoriraastetta maun mukaan

makeutusta maun mukaan

koristeeksi esimerkiksi suklaata rouhittuna

Mittaa 3/4 dl kermaa pieneen kattilaan. Kiehauta kerma ja lisää joukkoon suklaa paloiteltuna. Hämmennä sen verran, että suklaa sulaa kerman sekaan. Jätä seos jäähtymään.

Vatkaa loput kermat vaahdoksi.

Yhdistä vaahto ja kerma-suklaaseos varovaisesti sekoittaen.

Mausta appelsiinilla ja makeuta esimerkiksi sokerilla.

Jäätelökesä 2014 osa II

Ensin tehtailin mehujäitä, nyt innostuin banaanijätskistä. Vanha, mutta todella toimiva juttu. Mielestäni kuumilla keleillä banaanien (ainakin osan) oikea säilytyspaikka on pakastin, silloin ne voi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Löytyyköhän maanpäältä helpompaa ohjetta omatekoisen jäätelön tekoon?

Itse yleensä teen banskupehmiksen kahdestä jäisestä banaanista ja lorauksesta kookos- tai tavallista kermaa. Massaan lisään sen hetkisiä mielilisukkeita, tällä kertaa se oli suklaarouhe.

BANAANI-SUKLAAJÄÄTELÖ

2 jäistä banaania

vajaa dl kookoskermaa

muutama pala tummaa suklaata rouheena

Pilko jäiset banaanit tehosekoittimeen ja lorauta kermaa perään. Aja sileäksi massaksi, tai sen voi toki jättää muhkuraisemmaksi jos tykkää sattumista.

Kaada jäätelö säilytysastiaan, lisää lisukkeet ja sekoita. Syö heti tai laita takaisin pakastimeen.

Jäätelökesä 2014 osa I

Viime kesän jätskikokeilu oli aivan ihana laku-suklaajäde, nyt näillä helteillä ensimmäisenä testiin pääsivät omatekoiset mehujäät. Makuna ananas-mansikka.

Mehujäiden makuvaihtoehtoja on miljoona. Oikeastaan mikä vaan soseutuva suosikkihedelmä tai -marja sopii jäädytettäväksi. Jogurttimehujäitäkin pystyy tekemään. Ei tämän helppotekoisempaa viilennysherkkua ole olemassakaan!

Kiitokset muuten äidilleni näiden melkein-jo-retroksi lueteltavien mehujäämuottien säästämisestä, nyt ne pääsivät taas käyttöön. Lie ysäriä nämä Tupperwaren söpöliinit?

ANANAS-MANSIKKAMEHUJÄÄT

noin 8 kappaletta

1/2 tuoreesta ananaksesta

noin 5 dl tuoreita mansikoita

Leikkaa ananaksesta kovat kuoret pois. Kuutioi pieneksi paloiksi tehosekoittimeen ja aja melko sileäksi soseeksi. Kaada sose astiaan.

Mittaa mansikat tehosekoittimeen ja aja soseeksi.

Lusikoi mehujäämuotteihin ensin toista sosetta puolet ja sitten toista loput. Pakasta mehujäät, siihen kannattaa varata useita tunteja.

Raikas mutta täyteläinen - se parempi jälkkäri

Jälkiruoka kruunaa aterian. Aina, varsinkaan arkena, vaativampia annoksia ei ehdi näperrellä. Silloin jälkimakeaksi sopii ennemmin marjat jonkin lisukkeen kera. Ja harvoin sitäkään. Mutta sitten, kun on aikaa ja tilaisuus vaatii jotain hienompaa, on "plakkarissa" hyvä olla luottoresepti, millä hurmata niin omat kuin vieraidenkin makuhermot.

Tässä olisi yksi sellainen.

Olen aina mieltänyt pannacotan valmistamisen työlääksi ja vaikeaksi. Jaa, enpä tiedä mistä sellaisen käsityksen olen hankkinut, sillä tämä ainakin oli juuri päinvastainen. Helppo ja supernopea.

Jos tykkää kookoksesta, tykkää taatusti tästäkin!

 

 LIME-KOOKOSPANNACOTTA

(2 annosta)

2 dl kookoskermaa/kookosmaitoa

  1 limen mehu

  1-2 rkl hunajaa

  1 vaniljatanko

noin 1 rkl turkkilaista jogurttia (voi jättää myös pois)

  noin 2 tl liivatejauhetta (tai vastaava määrä liivatelehtiä)

Koristeluun esimerkiksi limen kuoriraastetta

Purista limen mehu pieneen kattilaan ja kiehauta. Lisää kuumaan mehuun liivatejauhe huolellisesti sekoittaen. Liivatteen liuettua täydellisesti nesteeseen jätä se hetkeksi jäähtymään.

Halkaise vaniljatanko ja kaavi sen sisältä siemenet kookosmaidon tai -kerman sekaan. Lisää myös hunaja sekä mahdollinen jogurtti ja sekoita.

Lopuksi valuta liivateneste hyvin sekoittaen kookosmaidon/kerman sekaan. Annostele suoraan jälkiruokamaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan.

PS. Tämä ohje on ensimmäinen kokeilu blogista nimeltä Syötävän hyvä. Uskallan jo nyt vannoa, ettei se jää viimeiseksi, sillä niin moni Lotan resepteistä kuulostaa testauksenarvoiselta.

Kaiken mualiman makupariskuntia

Maailma on erikoisia makupareja pullollaan. Ensimmäisenä mitä mieleen juolahtaa ovat sinihomejuusto+hedelmät (tai piparit), chili+ananas, vuohenjuusto+punajuuri, pekoni+jäätelö ja niin edelleen. Onhan näitä, yhteensopivien parien listaa voisi jatkaa yllättävän pitkään.

Yksi hyvin erikoinen kombo on itseltäni vielä kokeilematta, nimittäin ananas ja tilli. Se saattaa olla tosi jännä yhdistelmä, pakkohan sitäkin on testata joskus. Ei osaa edes kuvitella miltä se mahtaisi maistua.

 

Syynä tähän makuparipohdintaan on tämä iso pyöreän pullukka omppu ja se miten sen lopulta nautiskelin. Ensimmäisenähän omena(piirakan) vakiomausteeksi tulee mieleen kaneli. Totta kai. Mutta.. yhtään väheksymättä sitä perinteistä yhdistelmää ihan vaihteluna kuitenkin suosittelen maistamaan myös raa'an omenan ja maapähkinätahnan makuvivahteiden liittoa. Se nimittäin toimii.

Vaihtelu virkistää, tätä mieltä on taatusti jokaisen meidän makunystyrät.

Kookosplätyt kera veikeän hillon

Lettuja, plättyjä, ohukaisia.. Näillä ikisuosikeilla on monta lempinimeä. Ja niiden suosio on ja pysyy, ainakin omalla kohdallani on näin. Niitä vaan aika ajoin yksinkertaisesti tekee mieli tehdä.

Ilokseni olen huomannut, ettei viljojen vähentäminen ruokavaliosta estä lettujen tekoa. Päinvastoin, löytyyhän "normaalille" lettutaikinalle pilvin pimein vaihtoehtoisia reseptejä. Sitäpaitsi erilaisia raaka-aineita käyttämällä saa kokea täysin uusia makuelämyksiä. Suosittelen tätäkin ohjetta kokeilemaan, vaikkei viljoja joutuisi karttelemaan.

Oli tälle letunpaistoinnostukselle toinenkin syy. Sain tässä taannoin työkaverilta purkin hänen vaimonsa tekemää kesäkurpitsa-sitruunahilloa. Kyllä vain, kesäkurpitsasta voi tehdä myös hilloa. Ja miten mahtavan makuista siitä saakin! Jälleen kerran todiste siitä, miten monikäyttöinen kesäkurpitsa todella on.

Ja mikäpä olisikaan oivallisempaa hillon kylkeen kuin letut. Tai no, monikin juttu, mutta letut tulivat ensimmäisenä mieleen.

KOOKOSLETUT

4 kananmunaa

2 dl maitoa

50 g voita sulatettuna

2 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

3 rkl kookosjauhoja

1 rkl kookoshiutaleita

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon maito sekä sula voi.

Lisää lopuksi kuivat aineet ja sekoita taikina hyvin.

Huom! Kookoshiutaleet voi jättää pois ja vastaavasti lisätä kookosjauhojen määrää neljään ruokalusikkaan.

Paista letut pannulla voissa.

Hillon raikkaaseen makuun ihastuneena pyysin ohjeen itselleni. Resepti on peräisin Keskisuomalaisen ruokasivuilta.

KESÄKURPITSA-SITRUUNAHILLO (valmista hilloa noin 1 litra)

1 kg kesäkurpitsaa

3 sitruunaa

1/2 kg hillosokeria

noin 1/2 dl vettä

Kuori kesäkurpitsat sekä poista pehmeä siemenosa. Lohko kesäkurpitsat kattilaan, lisää loraus vettä (mitä vähemmän tarvitsee, sen parempi) ja kiehauta kannen alla 10-15 minuuttia.

Valuta ylimääräinen neste kattilasta ja soseuta kesäkurpitsat.

Raasta ensin yhden pestyn sitruunan kuoret erilliseen astiaan. Lisää sitruunoista puristettu mehu sekä hillosokeri soseen sekaan.

Keitä hilloa noin kymmenen minuutin ajan, lisää lopuksi sitruunankuoriraaste.

Anna hillon jäähtyä kunnolla ennen purkitusta.

Kesä tuli takas - laku-suklaarouhejätskiä siis!

 

Viimeistään tänä suvena Suomen on pyyhkäissyt yli tee-se-itse -jäätelöbuumi. On tuntunut pitkän aikaa siltä, että olen ainoa, joka ei omatekoista jätskiä ole vielä testannut. Omalta kohdalta kynnyskysymyksiä ovat olleet jäätelökoneen hankinta ja tekemiseen menevä aika, tai lähinnä se massan teon monivaiheisuus.

Konetta en edelleenkään suostu hankkimaan, kaapit on niin huolella täytetty harvoinkäytettävillä vempeleillä muutenkin, jotta ei kiitos. Onneksi se ei edes ole välttämätöntä, ellei nyt halua viimeseen asti hifistellä mahdollisimman oikearakenteista jäätelöä.

Vihdoin löysin sellaisen ohjeen, mikä sopii erittäin laiskalle jätskitehtailijalle, koska tätä jäätelöä ei ole pakko sekoitella tietyn väliajoin. Suolaa ja hunajaa -blogissa täsmennetään reseptin olevan oikeasti semifreddo eli jäädyke, mutta jäätelö kuulostaa paremmalta, eikö? Ihanan harmitonta itsepetosta, sanoisin.

Nyt siis oli oikea aika kokeilla tehdä tätä omaa "mutkat suoriksi" -jädeä, ja mukavasti samalla pääsin testaamaan uusinta markettilöytöä, lakritsijuurijauhetta. Tuon jauheen annostelussa muuten kannattaa olla varovainen, sillä sen maku on mielenkiintoisen intensiivinen ja voimakas. Sillä hyvällä tavalla.

LAKRITSI-SUKLAAROUHEJÄÄTELÖ

2 dl kermaa

2 kananmunaa

1 - 1 1/4 tl lakritsijuurijauhetta

noin 5 rkl kaakao nibsejä tai tummaa suklaata rouheena

aitoa vaniljasokeria ja tavallista sokeria maun mukaan

Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa yksitellen molemmat, ensin valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi (pysyy paikallaan vaikka kulhon kippaisi ylösalaisin) ja keltuaiset kuohkeaksi.

Vatkaa myös kerma vaahdoksi omassa astiassaan. Yhdistä kermavaahtoon keltuaiset sekä mausta jäätelö lakritsijuurijauheella, kaakao nibseillä/suklaarouheella ja makeuta sokereilla.

Lopuksi kääntele jäätelömassaan valkuaisvaahto varovasti, vain sen verran, että ainekset sekoittuvat.

Laita kulho pakastimeen ja anna jäätelön jähmettyä 4 - 6 tuntia. Mitä syvempää astiaa käyttää, sen kauemmin kauttaaltaan jähmettyminen vie aikaa.

Jäätelö kannattaa ottaa huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Väärinymmärrys ja herkku(aamu)pala á la Jamie

Oliverin Jamie, tuo veikeä ja vähäpukeinen (vai veikeän vähäpukeinen?) kokki Briteistä, ideoi viikonlopun herkutteluhetken. Meillä tämä meni jälkkärinä, vaikka Jamie suosittelee sitä luksus-aamupalaksi.

Itseasiassa tämän(kin) kokkailun takana on pieni tarina. Hommasin Jamien keittokirjan jonkin aikaa sitten kirpparilta, ja heti kotona pläräsin sen nopeasti läpi. Mieleen jäi erityisesti tämä aamupalan ohje, mutta hyvin summittaisesti. Sisäistin ohjeesta vain raaka-aineet.

Olin sitten toissa viikonloppuna vanhempieni luona. Kaupassa mietiskeltiin päivälliselle jälkiruokaa ja ehdotinkin tätä nimenomaista viikuna-hunaja-ricottajuusto -yhdistelmää. Ehdotus sai vihreää valoa ja päätöstä puolsivat kaupasta löytyneet sopivan kypsät viikunat.

Muuten homma olisi ollut ok, mutta minä typerys sain jostain päähäni, että koko komeus paistetaan pannulla. Lie olin lukenut vain jokatoisen rivin Jamien tekstistä. Kellot eivät soineet edes ricotan kohdalla, se kun ei ole niin kiinteää juustoa, että paistettaessa pysyisi kokonaisena.

Mutta ei hätiä mitiä, jälkkäri ei ainakaan huonommaksi mennyt paistettaessa. Juusto hieman muussaantui, mutta viikunat pehmenivät ja karamellisoituivat mukavasti. Nauratti vaan kovasti, kun kotona tarkastin ohjeen. Eli näin tätä ei kannata alkaa tekemään, kerran helpomminkin herkun on mahdollista saada lautaselle.

AAMUPALA VIIKUNOISTA, HUNAJASTA JA RICOTTA-JUUSTOSTA

kypsiä viikunoita (1 per syöjä)
ricotta-juustoa
hunajaa

Viillä ristiviillot viikunoiden päästä noin puoleen väliin. Purista kevyesti alaosasta, että hedelmäliha tulee paremmin esille. Valuta hunajaa viikunan sisään.

Asettele lautaselle viikuna ja haluamasi määrä juustoa. Valuta vielä juustonkin päälle hunajaa ja herkuttele.

Loppuun vielä linkkivinkki, käykääs kurkkaa, Liemessä -blogin Jenni on tehnyt (ja tekee) mahtavaa työtä:

"

Pohjaton meininki eli pari paistosta

Ajatus pohjattomasta piirakasta sai alkunsa tässä taannoin mustikkapiirakkaa syödessä. Huomasin kaapivani eritoten piirakan päällisosiota, eli halusin herkutella nimenomaan sillä täytteellä pohjan ollessa sivuosassa. Mietin sitten, josko piirakan voisi tehdä unohtamalla pohjan kokonaan. Olenkin tässä tehnyt pari kokeilua muun ruoanlaiton (uunin lämmittämisen) yhteydessä.

Eka kokeilu onnistui koostumukseltaan hienosti, siitä ei tullut vetistä ja paloja pystyi leikkaamaan piirakan tavoin. Mutta maku ei siinä ollut aivan niin ihana kuin oletin. Olin lukenut (ja todennut) omenien ja maapähkinävoin hurmaavasta yhdistelmästä, sillä ajattelin sen toimivan myös tällaisessa uunipaistoksessa. Vaan eipä toiminut, ne siis kannattaa edelleenkin herkutella siltänään.

Maapähkinävoin maku oli paiston aikana muuttunut, ei nyt pahaksi, mutta ei sellaiseksi mitä toivoin. Siksi en ohjetta siihen tänne raapusta ja se paistos saakin jäädä puolenvaltakunnan "tuotekehitysosaston" puolesta täysin unholaan.

En kuitenkaan lannistunut niin paljoa, ettenkö olisi vielä yrittänyt mustikkaversiota. Ravintolapäivää varten leivoin useita erilaisia mustikkaisia piirakoita loppukesästä, ja oli jännä huomata, miten loistava se perinteinen kermaviili-mustikkapäällinen onkaan. Edes mascarpone-valkosuklaapäällinen ei pystynyt sitä hakkaamaan.

Ei ihme, että se on niin tykätty (ja helppo!) leivonnainen useassa suomalaisessa perheessä. Syy, miksen tehnyt sitä ravintolapäivänä, oli juuri sen suosio. Arvelin, ettei kukaan halua ostaa sellaista piirakkaa, mitä luultavasti on marja-aikaan varsinkin jo nenän eteensä saanut.

"Suosikkini mustikkaisista leipomuksista on tämä."

MUSTIKKAPAISTOS eli pohjaton mustikkapiirakka

rasvaa vuoan voiteluun
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
vaniljasokeria
sokeria

1-2 dl tuoreita mustikoita

Voitele vuoka. Yhdistä kermaviiliin muut ainekset (sokereita maun mukaan, itse laitoin 2 tl vanilja- ja 2 rkl tavallista sokeria) ja sekoita niin, että kananmunan rakenne rikkoontuu.

Levitä vuoan pohjalle mustikat. Kaada kermaviiliseos niiden päälle. Myös pinnalle voi halutessaan ripotella mustikoita.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Ei tämäkään nyt pohjallista piirakkaa päihitä, valitettavasti. Jos kunnollista haluaa, niin silloin se pohjataikina on vaan jaksettava kaulia vuoan pohjalle. Höh!

Mutta tästä paistoksesta tuli paljon parempaa kuin omppuversiosta. Pohjattomuus kuitenkin kostautui koostumuksessa. Pienen pientä vetisyyttä oli havaittavissa, varsinkin tekoa seuraavana päivänä. Se, että paistos täytyy syödä saman päivän aikana ei varmaan tuota ongelmia, varsin pieni annos kuitenkin kyseessä. Nyt kirjoittaessa tätä tuli mieleen, että ripaus perunajauhoja marjojen seassa olisi saattanut poistaa vetisyyttä.

Perunajauhoviritelmää en taida kuitenkaan enää alkaa kokeilemaan, täysin toimivia marjapaistoksien ohjeita kun on olemassa. Mutta kaiken kaikkiaan sellaisena "köyhän miehen" mustikkapiirakkana tämä oli hyvä. Loistava karkoittamaan hetkellistä herkkuhampaan kolotusta. Ja eikä tarvinnut kaaputella päällistä pohjaosasta.

Mango-melonilassi

Äitini teki mangolassia muutama viikko sitten ja olin heti myyty. Superherkku helppotekoisesti ja ilman lisättyä sokeria. Ensimmäiseksi heräsi epäilys, että ei vaan voi olla mahdollista, mutta maistelun jälkeen se oli uskottava.

Nyt itse lisäsin joukkoon myös melonia, tarkemmin ottaen hunajamelonia. Idea varmaan lähti liikkeelle muisteltuani kesän suosikkijätskimakuja ja mango-meloni on mielestäni yksi parhaista. Melonin osuus oli lassissa melko pieni, vain suunnilleen kolmannes. Sitä paitsi olisiko pitänyt käyttää vesimelonia, jos olisi halunnut sen makua enemmän mukaan..? Oli miten oli, tositosi hyvää tämä oli näinkin ja myös ihan pelkällä mangolla tehtynä. Suosittelen!

MANGO-MELONILASSI

2 kypsää mangoa
1/3 osa hunajamelonista
200 g turkkilaista jogurttia
1-2 dl maustamatonta jogurttia
(tarvittaessa hunajaa makeutukseen)

Kuori ja pilko hedelmät. Kaada lohkot ja jogurtit kulhoon ja soseuta tasaiseksi. Makeuta tarvittessa maun mukaan.


"Koristeena melonisuikaleita."

PS. Kuvaan on lavastettu kaksi annosta. Totuus on kuitenkin, että olin yksin kotona ja herkuttelin molemmat kipot tyhjiksi. Enhän minä muuten, mutta kahta lasia oli mukavampi kuvata..

Hävikistä herkuksi: Mokkapala-mousse

Niinhän siinä sitten kävi, että jäljelle jääneestä mokkapalojen kuorrutteesta sain tehdä seuraavana päivänä jälkkärin.

Homma onnistui niinkin yksinkertaisesti, että vaahdotin 2,5 dl vispikermaa ja kuorrutteen erillisissä kulhoissa kuohkeaksi ja sitten yhdistin vaahdot. Lisämakeutusta en vispikermavaahtoon laittanut yhtään, ja hyvä niin, sillä moussesta tuli siltikin hurjan makeaa. Miten sitä kuorrutteen överimakeutta ei sillä tavalla huomaa siinä piirakan päällä..

Koristeluosiota hoiti kesän ensimmäiset tuoreet mansikat ja ripaus minttu-crushia.

Mangojäädyke

Tulipa tästä hyvänmakuinen rumilus. Menee harjoittelukappaleena. Jos olisin ollut fiksu, olisin valinnut vähemmän haastavan vuoan. Nämä on juuri niitä asioita, mitkä tulevat mieleen vasta silloin, kun on liian myöhäistä.

Kelmutus meni siis mönkään, kun käytin pientä sydämen mallista vuokaa. Osa kelmuista jäi myttyyn vuoan pohjalle ja sehän näkyi heti jäädykkeen pinnassa.

Mutta makeaa tämä oli, kuin jätskiä. Ja olisipa värinsä ja makunsa puolesta käynyt pääsiäisenkin jälkkäriksi. Onni oli, että rohmuttiin PLI:n kanssa tämä kahdestaan, niin ei tuo ulkonäkökään haitannut.

-----

MANGOJÄÄDYKE

2 dl kuohukermaa
200 g vaniljatuorejuustoa
1 prk mangoviipaleita sokeriliemessä
tomusokeria maun mukaan
vaniljasokeria maun mukaan

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja (soseutetut) mangot sekä sokerit ja jatka vatkaamista kunnes massa on tasaista.

Kelmuta vuoka. Kaada massa vuokaan ja jäädykkeen hyytyä pakkasessa mieluiten yön yli. Vuoka, mitä käytin, on tilavuudeltaan 4 dl. Ohje riitti siihen hyvin, vain pieni maisteluannos jäi yli.

Pääsiäisen vakioherkku (onnistuneesti tällä kertaa..)

Kaivellaanpas hieman vuoden takaisia.. Eli tältä pashan kuuluisi näyttää, eikä suinkaan tältä. Äitini teki nyt pyhien aikaan tätä perinteistä pääsiäsajan jälkiruokaa puumuotilla valuttaen. Näyttävä ja suussasulava herkku.

Plättyjä

Napataanpas lettujen ohje talteen tänne "puoleen valtakuntaan". Näillä aineksilla tuli helposti paistettava taikina. Ilo oli käännellä ja väännellä lättyjä pannulla, kun taikina ei heittäytynyt hankalaksi. Ja tämä on paljon sanottu, sillä olen universumin huonoin lettujen paistaja.

Lettujen kanssa tarjolla oli vain kaupan mansikkahilloa, joka ei ollut hyvää. Omatekoiset marjasoseet/hillot hakkaa kaupan tuotteet mennen tullen. Näköjään olin sen faktan taas jälleen unohtanut, kerran hillopurkin olin kaappiin hommannut.

LETTUTAIKINA

(noin 10 keskikokoista lettua)

2 kananmunaa
4 dl maitoa
1/2 tl suolaa
3 rkl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl voita/margariinia sulatettuna

Riko kananmunien rakenne kevyesti. Lisää kananmunien joukkoon muut ainekset ja sekoita hyvin. Anna taikinan levähtää puolisen tuntia. Paista letut voin kera pannulla.

PS. Jättämällä sokerin taikinasta pois, voi lettuja käyttää suolaisten täytteiden kera.

Pirteää perjantaita!

Lilyn palstan Fanni ja kaneli -blogista sain idean paahtaa verigreippiä uunissa. Sivelin hunajaa puolitetuille greipeille ja annoin niiden olla uunissa 225 asteessa viitisen minuuttia.

Melko kirpeän makuista hunajasta huolimatta. Verigreippiä olen aiemmin käyttänyt salaatissa, ohje täällä.

Joulu: Luumukiisseli

VÄSKYNÄKRÄÄMI (LUUMUKIISSELI)

4-5 hengelle

150 g kivettömiä kuivattuja luumuja
8 dl vettä
3/4 dl sokeria
pala kanelinkuorta
3 rkl perunajauhoja
1 dl vettä
1 sitruunan mehu

Pane luumut, sokeri, kanelinpala ja kylmä vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä, kunnes luumut ovat pullukoita ja pehmeitä, noin 5-10 minuuttia. Nosta luumut keitinliemestä tarjoilukulhoon, tarkista liemen maku ja suurusta liemi vesitilkkaan sekoitetuilla perunajauhoilla. Kiehauta ja lisää kypsään kiisseliin sitruunamehu ja luumut. Sirottele kiisselin pinnalle sokeria, jottei se kuorru.

Tarjoa kiisselin lisänä kermavaahtoa tai koristele kylmän kiisselin pinta kermakokkareilla.

(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")

Kanelinen jälkiruoka riisipuurosta

Sain idean tehdä riisipuuroa Chocochilin blogista. Vaniljasoijamaitoon tehty riisipuuro kuulosti niin houkuttelevalta, että halusin sitä testimielessä tehdä. Puurokauhaa pyöritellessäni syntyi ajatus jälkiruoasta, joka pohjautuisi tähän makean makuiseen puuroon.

Jääkaapissa lojui aukaistu kermapurnukka, ja sekin nyt sitten sai sopivasti käyttötarkoituksen. Vatkasin kerman, maustoin hieman sokerilla ja lisäsin sen jäähtyneen riisipuuron sekaan.

Kylmänä tämä maistui ihan siltä kaupoissa myytävältä riisifrutilta. Tarjolla puuron kanssa oli kanelijauhetta ja kanelipäällysteisiä suklaamanteleita. Nam!

KANELINEN RIISIFRUTTI -JÄLKIRUOKA

1 dl vettä
1 dl puuroriisiä
noin 5 dl vaniljasoijamaitoa
noin 1 dl kermaa
sokeria

kanelia ja kanelisuklaamanteleita tarjoiluun

Kiehauta vesi kattilassa ja lisää riisit joukkoon. Kunnes vesi on melkein imeytynyt, lisää vaniljasoijamaitoa pienissä erissä. Kypsennä puuroa miedolla lämmöllä (noin tunnin verran) välillä sekoittaen kunnes se on sakeaa. Anna jäähtyä.

Vatkaa kerma, lisää maun mukaan sokeria ja yhdistä se puuron sekaan. Tarjoa kanelin ja kanelipäällysteisten suklaamanteleiden kera.

Ahvenanmaa: Ahvenanmaan pannukakku

Enpä ollut aiemmin tätä pannaria maistanutkaan. Kuullut kyllä moisesta, mutta en maistanut ikinä. Mielenkiinnolla siis aloin taikinaa tekemään. Ja eipäs ollut hullumman makuista, kardemumma tosin antaa kovin pullamaisen vaikutelman tähän. Tämähän on kuin pullan ja pannukakun yhdistelmä. Mutta hyvää siis.

Käytin vahingossa liian pientä uunivuokaa, näin ollen taikina jäi melko paksuksi. Tajusin onneksi pienentää uunin lämpötilaa ja vastaavasti pidentää paistoaikaa, joten pannukakku kypsyi kunnolla.

Pannarin ohella tarjolla oli pelkästään kevyesti sokeroitua mansikkasosetta, mikä mielestäni sopi oikein kivasti.

AHVENANMAAN PANNUKAKKU

puoli uunipannullista

3 munaa
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja (käytin täysjyvävehnäjauhoja)
2 dl valmista riisi- tai mannapuuroa (käytin riisipuuroa)
7 dl maitoa
vuoan voiteluun voita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon suola, kardemumma ja vehnäjauhot. Lisää kylmä riisipuuro ja maito, sekoita taikina tasaiseksi. Tarkista maku ja kaada taikina voideltuun uunivuokaan tai leivinpaperilla vuoratulle ja rajatulle uunipannulle. Paista uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Tarjoa lämpimänä tai kylmänä vadelmahillon ja kermavaahdon kera.

(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")

Loppuun vahingossa taltioitunut "taidekuva".

Mansikka-suklaamousse

Ohjeen nappasin Glorian Ruoka&viinistä, numerosta 7/2006. Hieman pienensin/muuntelin reseptiä meille sopivaksi.

TUMMASUKLAAMOUSSE

3 annosta

100 g tummaa suklaata
25 g voita
2 kananmunaa
1/2 dl tomusokeria
vajaa 100 g ranskankermaa
n. 2 dl marjoja

Sulata suklaa ja voi esimerkiksi mikrossa. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Lisää keltuaisiin sokeri ja ranskankerma ja vatkaa seos löysäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sula suklaa.

Nostele suklaavaahdon sekaan vatkatut valkuaiset. Laita annoskulhojen pohjalle marjoja ja lisää suklaamoussea päälle. Anna viilentyä jääkaapissa pari tuntia.

Lappi: Lapin leipäjuustoa ja kermaa

LAPIN LEIPÄJUUSTOA JA KERMAA

Pane juusto, jos se on pieni, tai juustosta leikatut annospalat piirasvuokaan ja kaada päälle kermaa. Kuumenna uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia eli kunnes juusto on kuumaa ja pinta on saanut kauniin värin.

Tarjoa lisänä hilloja eli lakkoja tai lakkahilloa. Kaneli sopii myös leipäjuustoherkun mausteeksi: sirota kanelia juustolle ja kerman joukkoon ennen lämmittämistä.

Vanha tapa on nauttia leipäjuustoa kahvissa. Paloittele leipäjuustoa kahvikuppiin ja kaada kahvia päälle. Juo kahvi päältä ja kaada uusi kupillinen. Näin lämmennyt leipäjuusto syödään lopuksi sokerilla maustettuna lusikalla.

(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")

Tällä tavoin tehtynä leipäjuusto maistuu ihan hyvältä, makeutetun hillon kera kun syö. Itse tosin tykkään enemmän tavasta, jolla äitini samantapaisen leipäjuustojälkiruoan valmistaa. Eli yksinkertaisesti paistetaan leipäjuustopalasia pannulla ilman kermaa ja lopuksi makeutetaan hunajalla. Juusto lämpenee ja pehmenee tällöin mukavasti.

Paistamisessa leipäjuustosta irtoaa ihanaa kinuskia, siitä onkin aina "kädenvääntöä" kuka sen herkun lopulta lautaselleen saa. Ja kuten kirjan ohjeessa, meilläkin nautitaan juuston lisänä erilaisia hilloja tai makeita kastikkeita. Namskis.. Vesi herahti kielelle, tämä on kyllä yksi suosikkijälkkäreistäni ehdottomasti.