lauantai 12. lokakuuta 2013

Maukas ruoka kananpojan jauhelihasta - mutta miten?




Olen pikku hiljaa alkanut hoksaamaan, miten kanasta saa kielen mennessään vievää ruokaa. Kokemuksen syvällä rintaäänella pystyn sanomaan, että kanaruoan tekee kyllä tosi helposti kuivakkaaksi ja/tai mitäänsanomattoman mauttomaksi. Ja tarkoitan tällä sellaista ruokaa, mitä syö vain siirtääkseen nälkäänsä, ei makunautinnon vuoksi.

Huvittavan pitkään tämän tajuamiseen meni, ainakin siihen nähden, että taikasanat olivat niinkin simppelit kuin rasva ja mausteet. Jopas vain niillä tulee kanaruokaankin makua. Ja hei, rasvalisän ja reilun maustamisen suhteen ei turhaan kannata arastella! Kokeilemallahan se tietty selviää, mikä itse kullekin parhaimmalta maistuu.

Nyt todella pitkästä aikaa hommasin kanaa jauhelihaversiona, ja täytyy myöntää, ettei hullumpaa tästä tullut kunhan vaan muistin nuo edellä mainitut pointit. Tästä oivaltamisesta huolimatta mielestäni pidemmän korren silti vie koipipalat.. Niistä riivittävä liha kun on erityisen mehukasta. Mutta nyt oli siis jauhelihasafkan vuoro näyttää kyntensä.



HITUSEN ÄRHÄKKÄ KANA-KESÄKURPITSAPAISTOS

400 g kananpojan jauhelihaa
voita paistamiseen ja vuoan voiteluun
2-3 valkosipulinkynttä
chilipaprikaa
suolaa
mustapippuria

2 reilunkokoista kesäkurpitsaa
2 dl soijamaitoa tai maitoa tai kermaa
2 kananmunaa
suolaa

pinnalle juustoraastetta ja pistaasipähkinärouhetta




Sulata voi pannulla. Paista jauheliha, chilipaprikat sekä valkosipulirouhe miedolla lämmöllä kypsäksi.

Pilko kesäkurpitsat voideltuun uunivuokaan. Lisää sekaan jauhelihaseos.

Yhdistä kananmunat ja soijamaito/maito/kerma huolellisesti sekoittaen. Mausta suolalla. Kaada seos uunivuokaan muiden ainesten sekaan.

Ripottele pinnalle juustoraastetta sekä pistaasipähkinärouhetta.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia ja kunnes juusto saa hieman väriä pintaansa.


tiistai 1. lokakuuta 2013

Raikas mutta täyteläinen - se parempi jälkkäri


Jälkiruoka kruunaa aterian. Aina, varsinkaan arkena, vaativampia annoksia ei ehdi näperrellä. Silloin jälkimakeaksi sopii ennemmin marjat jonkin lisukkeen kera. Ja harvoin sitäkään. Mutta sitten, kun on aikaa ja tilaisuus vaatii jotain hienompaa, on "plakkarissa" hyvä olla luottoresepti, millä hurmata niin omat kuin vieraidenkin makuhermot.

Tässä olisi yksi sellainen.

Olen aina mieltänyt pannacotan valmistamisen työlääksi ja vaikeaksi. Jaa, enpä tiedä mistä sellaisen käsityksen olen hankkinut, sillä tämä ainakin oli juuri päinvastainen. Helppo ja supernopea.

Jos tykkää kookoksesta, tykkää taatusti tästäkin!


 

 LIME-KOOKOSPANNACOTTA
(2 annosta)

2 dl kookoskermaa/kookosmaitoa
  1 limen mehu
  1-2 rkl hunajaa
  1 vaniljatanko
noin 1 rkl turkkilaista jogurttia (voi jättää myös pois)
  noin 2 tl liivatejauhetta (tai vastaava määrä liivatelehtiä)

Koristeluun esimerkiksi limen kuoriraastetta




Purista limen mehu pieneen kattilaan ja kiehauta. Lisää kuumaan mehuun liivatejauhe huolellisesti sekoittaen. Liivatteen liuettua täydellisesti nesteeseen jätä se hetkeksi jäähtymään.

Halkaise vaniljatanko ja kaavi sen sisältä siemenet kookosmaidon tai -kerman sekaan. Lisää myös hunaja sekä mahdollinen jogurtti ja sekoita.

Lopuksi valuta liivateneste hyvin sekoittaen kookosmaidon/kerman sekaan. Annostele suoraan jälkiruokamaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan.




PS. Tämä ohje on ensimmäinen kokeilu blogista nimeltä Syötävän hyvä. Uskallan jo nyt vannoa, ettei se jää viimeiseksi, sillä niin moni Lotan resepteistä kuulostaa testauksenarvoiselta.