torstai 30. syyskuuta 2010
Makean tulinen kana-ohravuoka
Tämä kuuluu helppotekoisiin arkiruokiin, niin kuin uunivuoka-ruuat yleensä ovat. Vuokaan päätyi kanan rintafileitä (hetken pannulla paistettuina), kypsennettyjä ohrasuurimoita, purjosipulia, chilipaprikaa sekä tämä arjen pikku apuri. Mukaan paloittelin myös pari nektariinia. Ohrasuurimoiden keitinveteen lisäsin hiukan kasvisliemijauhetta, sen kummempia mausteita ei tämä ruoka kaivannut.
tiistai 28. syyskuuta 2010
Pellavansiemen-puolukkasämpylät ja syysretki
Nämä sämpylät on tehty syyskuun Yhteishyvän ruokalehtisestä napatulla ohjeella. Pieniä muutoksia tein jauhoihin sekä mukaan hujahti pellavansiementen lisäksi kurpitsansiemeniä. Puolukoita luultavasti oli enemmän kuin mitä ohjeessa pyydettiin, en tarkemmin mittaillut marjoja.
Mitään muotovalioita nämä eivät ole, sen siitä saa kun hosumalla kiireessä tekee ;) Maku oli kyllä mainio, näistä tuli juuri sellaisia minkälaisia haluan sämpylöiden olevan.
Pellavansiemen-puolukkasämpylät:
1 dl pellavan- ja kurpitsansiemensekoitusta
5 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
2 rkl siirappia
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
4 dl sämpyläjauhoja
1 dl öljyä
1 dl puolukoita
- Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
- Lisää suola, siirappi, siemenet ja ruisjauho
- Alusta muut jauhot niin että taikinasta tulee kimmoisa
- Lisää öljy ja tarvittaessa vielä jauhoja
- Kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi
- Vaivaa taikinaan puolukat ja muotoile taikinasta sämpylät
- Anna sämpylöiden vielä kohota uunipellillä liinalla peitettynä
- Paista 225 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia.
Kiireen kesken sämpylänteon aiheutti syysretkeen valmistautuminen (kehnolla aikatauluttamisella oli iso rooli sunnuntaiaamupäivän hässäkässä). Onneksi sämpylät päätyivät vaan retkieväiksi eikä mihinkään virallisempaan, joten ulkonäöllä ei ollut mitään merkitystä. Se vaan harmittaa vietävästi kun joutuu puolijuosten jotain kokkailemaan.
Joka tapauksessa, määränpäänä viime sunnuntaina meillä kaverin kanssa oli Kulhanvuori. Kulhanvuori sijaitsee Saarijärven lähellä ja se on luonnonsuojelualuetta. Siellä on vuoren lisäksi luontopolku, joka mm. kulkee komean rotkon ohitse. Maisemat vaihtuvat hurjasti polun varrella ja erilaista maastoa pitkin kulkeva reitti on ajoittain hyvinkin haastava taivaltaa. Lähinnä hirvitystä aiheutti jyrkkien mäkien alastulo, täytyi olla tosi tarkkana ettei astu esimerkiksi märän puunjuurakon päälle.
Yhtenä kappaleena reissusta selvittiin ja useampi tunti kului luontoa ihastellen. Tässä kuvasatoa reitin varrelta:
Erilaisia metsämaisemia.
Kosken kohina oli mahtava, veden virtausta tuijoteltiin jokunen tovi. Miten osasikin olla niin terapeuttista ;)
Ja voi poijjaat miten hyvältä retkieväät ja kuuma juoma maistuikaan patikoinnin jälkeen:
Mitään muotovalioita nämä eivät ole, sen siitä saa kun hosumalla kiireessä tekee ;) Maku oli kyllä mainio, näistä tuli juuri sellaisia minkälaisia haluan sämpylöiden olevan.
Pellavansiemen-puolukkasämpylät:
1 dl pellavan- ja kurpitsansiemensekoitusta
5 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
2 rkl siirappia
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
4 dl sämpyläjauhoja
1 dl öljyä
1 dl puolukoita
- Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
- Lisää suola, siirappi, siemenet ja ruisjauho
- Alusta muut jauhot niin että taikinasta tulee kimmoisa
- Lisää öljy ja tarvittaessa vielä jauhoja
- Kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi
- Vaivaa taikinaan puolukat ja muotoile taikinasta sämpylät
- Anna sämpylöiden vielä kohota uunipellillä liinalla peitettynä
- Paista 225 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia.
Kiireen kesken sämpylänteon aiheutti syysretkeen valmistautuminen (kehnolla aikatauluttamisella oli iso rooli sunnuntaiaamupäivän hässäkässä). Onneksi sämpylät päätyivät vaan retkieväiksi eikä mihinkään virallisempaan, joten ulkonäöllä ei ollut mitään merkitystä. Se vaan harmittaa vietävästi kun joutuu puolijuosten jotain kokkailemaan.
Joka tapauksessa, määränpäänä viime sunnuntaina meillä kaverin kanssa oli Kulhanvuori. Kulhanvuori sijaitsee Saarijärven lähellä ja se on luonnonsuojelualuetta. Siellä on vuoren lisäksi luontopolku, joka mm. kulkee komean rotkon ohitse. Maisemat vaihtuvat hurjasti polun varrella ja erilaista maastoa pitkin kulkeva reitti on ajoittain hyvinkin haastava taivaltaa. Lähinnä hirvitystä aiheutti jyrkkien mäkien alastulo, täytyi olla tosi tarkkana ettei astu esimerkiksi märän puunjuurakon päälle.
Yhtenä kappaleena reissusta selvittiin ja useampi tunti kului luontoa ihastellen. Tässä kuvasatoa reitin varrelta:
Erilaisia metsämaisemia.
Kosken kohina oli mahtava, veden virtausta tuijoteltiin jokunen tovi. Miten osasikin olla niin terapeuttista ;)
Ja voi poijjaat miten hyvältä retkieväät ja kuuma juoma maistuikaan patikoinnin jälkeen:
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Marjainen "frutti"
Törmättyäni tähän Annumannan Kevytkeittokirjan välipalareseptiin, meni se heti kokeiluun. Pidän sekä puuroista että erilaisista jugurteista (ja tietty kaupan riisi- ja mannafruteista), joten miten loistava tapa tehdä välipalapurtavaa onkaan yhdistää nämä suosikit ihan "kotikutoisesti". Ja makuvariaatioitahan löytyy, senkun vain vaihtaa jugurttimakua, tekee erilaista puuroa (esim. manna) tai laittaa lisukkeeksi jotain aivan muuta. Muutama houkutteleva yhdistelmä pyöriikin mielessä saman tien ;)
Tällä kertaa frutista tuli marjainen versio. Marjainen senkin takia, koska halusin vaniljan lisäksi maistaa myös tätä makua Yosan probioottisista kauravalmisteista. Kivasti toimi tämäkin tässä omatekoisessa fruttihässäkässä.
Marjainen frutti:
jäähtynyttä neljän viljan puuroa
Yosa metsämarja probioottista kauravalmistetta
mustikoita
Tällä kertaa frutista tuli marjainen versio. Marjainen senkin takia, koska halusin vaniljan lisäksi maistaa myös tätä makua Yosan probioottisista kauravalmisteista. Kivasti toimi tämäkin tässä omatekoisessa fruttihässäkässä.
Marjainen frutti:
jäähtynyttä neljän viljan puuroa
Yosa metsämarja probioottista kauravalmistetta
mustikoita
torstai 16. syyskuuta 2010
Nälkäpäivän haaste: linssikeitto
Muun muassa "Jokiksen" blogissa on ollut juttua nälkäpäivään liittyen. Eipä sitä aina muistakaan kuinka onnekas on: löytyy ruokaa ja on katto pään päällä. Silti pitää kitistä aina vaikka mistä vähäpätöisistä(kin) asioista. Lähdin tämän päivän ruuanlaitossa vastaamaan nälkäpäivän haasteeseen, eli yritin kokkailla mahdollisimman edullisilla ja jo kotoa löytyvillä aineksilla täyttävän ruuan. Linssikeitto täytti nämä edellä mainitut kriteerit.
Ensi töikseni huuhtelin ja liotin vihreät linssit. Pilkoin lempparikasviksiani (porkkana, palsternakka ja lanttu) kattilaan kasvisliemeen kypsymään. Lisäsin myös purjoa pikku pätkän sekä yhden chilipaprikan. Ja ne linssit myös. Sitten vaan annoin sopan kiehua hiljalleen ja kypsyä.
Annokseen ripottelin muutaman valkosipulisen krutongin mukaan. Kesällä sain tämän pussin palkkioksi mielipidekyselyyn vastaamisesta. Eli ei tämäkään lisännyt jo muutenkin edullisen keiton hintaa. Krutongit ovat Brexin multigrain snackseja ja makuna siis valkosipuli. Minun lemppareiksi näistä ei ollut johtuen voimakkaasta valkosipulin mausta, mutta Pikku leijonan isäntä tykkäsi kovin.
Ensi töikseni huuhtelin ja liotin vihreät linssit. Pilkoin lempparikasviksiani (porkkana, palsternakka ja lanttu) kattilaan kasvisliemeen kypsymään. Lisäsin myös purjoa pikku pätkän sekä yhden chilipaprikan. Ja ne linssit myös. Sitten vaan annoin sopan kiehua hiljalleen ja kypsyä.
Annokseen ripottelin muutaman valkosipulisen krutongin mukaan. Kesällä sain tämän pussin palkkioksi mielipidekyselyyn vastaamisesta. Eli ei tämäkään lisännyt jo muutenkin edullisen keiton hintaa. Krutongit ovat Brexin multigrain snackseja ja makuna siis valkosipuli. Minun lemppareiksi näistä ei ollut johtuen voimakkaasta valkosipulin mausta, mutta Pikku leijonan isäntä tykkäsi kovin.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Taas hiukan erilainen kanasalaatti :)
Tämänkaltaista salaattia on tässä blogissa nähty ennenkin, mutta laitetaanpas nyt tämäkin versio tänne. Voi sitten joskus myöhemmin käydä hakemassa ideoita jos pää raksuttaa tyhjää. Tuskin näin tulee käymään (siis että kävisin myöhemmin selailemassa näitä, pää kyllä jumittaa..), sillä parastahan näissä "sekasikiösalaateissa" on juuri se improvisaatio, saa hetken leikkiä luovaa ;)
Tämänkertaisesta salaatista löytyi:
- grillattua kanaa kaupan lihatiskiltä
- Rainbow:n salaattisekoitusta (ei kuulu vakio-ostoksiin, oli kiire ja tuote oli alennuksessa.. seli seli)
- aurinkokuivattuja tomaatteja + niiden öljyä loraus
- fetajuustoa
- paprikatäytteisiä oliiveja
- paahdettuja auringonkukansiemeniä
Täytyy kyllä todeta että olipas taas jälleen hyvä yhdistelmä! Harvoinpa sitä salaatti epäonnistuu jos käyttää itselleen mieluisia raaka-aineita ja ei harrasta mitään extreme-yhdistelmiä. Hetken kerkesin jo popsia salaattia tällaisenaan, kunnes tajusin keittiön pöydällä nakottavat, kypsyneet aprikoosit. Ne oli kuin tehty salaatin sekaan, sinne siis joutivat :) Tässä vielä salaatti "väriläiskillä" vahvistettuna:
Tajusin Siskot kokkaa -blogin jutun luettuani, etten ole ikinä maistanut tuoretta aprikoosia. Kuivattuja tai tölkkikamaa aina vain. No, nyt on ja maku on hyvä, totta kai, tuoretta kun ovat.
Tämänkertaisesta salaatista löytyi:
- grillattua kanaa kaupan lihatiskiltä
- Rainbow:n salaattisekoitusta (ei kuulu vakio-ostoksiin, oli kiire ja tuote oli alennuksessa.. seli seli)
- aurinkokuivattuja tomaatteja + niiden öljyä loraus
- fetajuustoa
- paprikatäytteisiä oliiveja
- paahdettuja auringonkukansiemeniä
Täytyy kyllä todeta että olipas taas jälleen hyvä yhdistelmä! Harvoinpa sitä salaatti epäonnistuu jos käyttää itselleen mieluisia raaka-aineita ja ei harrasta mitään extreme-yhdistelmiä. Hetken kerkesin jo popsia salaattia tällaisenaan, kunnes tajusin keittiön pöydällä nakottavat, kypsyneet aprikoosit. Ne oli kuin tehty salaatin sekaan, sinne siis joutivat :) Tässä vielä salaatti "väriläiskillä" vahvistettuna:
Tajusin Siskot kokkaa -blogin jutun luettuani, etten ole ikinä maistanut tuoretta aprikoosia. Kuivattuja tai tölkkikamaa aina vain. No, nyt on ja maku on hyvä, totta kai, tuoretta kun ovat.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Melkein kuin ratatouillea ja tunnustus :)
Teen hyvin usein kasviksista lisukkeenomaisia seoksia, joita sitten muutan ruokaisammaksi lisäämällä jotain proteiinipitoista, kuten kanaa, kalaa tai pähkinöitä. Ja aina raejuustoa, mun lempparia :) Vähän kuin tekisi salaattia, mutta näitä "mössöjä" voi halutessaan lämmittää esimerkiksi töissä lounaaksi.
Tällä kertaa kaupassa osui silmiini munakoisot ja siitä se ajatus sitten lähti. Munakoisojen ohella nappasin ostoskoriin muitakin kauden vihanneksia ja kotona sitten laitoin lieden "tulelle". Tein tämän hyvin yksinkertaistaen ja helppouteen nähden oli kyllä maistuva lisuke.
Ohje simppelisti näin: kypsensin erilaisia pilkottuja kasviksia vähäisessä määrässä kasvislientä ja loppuvaiheessa lisäsin säilykekirsikkatomaatit sekaan. Maustoin timjamilla ja mustapippurilla. Hieman sakeutta tuomaan lisäsin vähän myös täysjyväohrasuurimoita. Kasviksina tällä kertaa taisi toimia parsakaali, paprika, porkkana, munakoiso ja kesäkurpitsa. Olen jo useamman kerran tehnyt tätä lisuketta, sillä meinaa olla vähän niin ja näin tuon muistin kanssa ;)
Ja sitten siihen tunnustukseen.. Olipa niin kiva yllätys vastaanottaa tämä Vallan makeeta -blogista! Ihka ensimmäinen näin lyhyen blogiurani aikana, kiitosta kovasti :)
Ja kuten moni muukin, en jatka tunnustusta millekään blogille erityisesti, sillä olisi vaikea tehtävä valkata kaikista ihanista ruokablogeista juuri ne seitsemän. Toisekseen eiköhän tämä ole kiertänyt jo kaikilla ja monilla jo useampaan kertaan :)
Mutta ne seitsemän faktaa itsestäni voisin tähän loppuun laittaa:
- Innostuin ottamaan selvää ruuasta ja ravinnosta noin viitisen vuotta sitten kun havaihduin siihen tosiasiaan, että minun täytyy laihduttaa. Ja sitä laihdutettavaa oli paljon. Painonpudotuksen jälkeen ruokajutut edelleenkin kiinnostavat, välillä vähän liikaakin ;)
- Silloin kun aloin ottamaan selvää siitä mitä ravintoa suuhunsa kannattaisi laittaa, tutustuin ruoka- ja leivontablogeihin. Enkä ole vieläkään kyllästynyt selailemaan niitä.
- Ruuanlaitto on ollut hyvin pitkään Pikku leijonan isännän harteilla, oikeastaan vasta tänä vuonna kiinnostuin itse tekemään ruokaa. Vasta-alkaja tällä saralla siis.
- Maustaminen on itselläni vielä hakusessa. Usein tehdäänkin niin, että minä muutoin teen ruuan mutta PLI maustaa. Ja minä yritän opetella vieressä ;)
- Jos alkaisin karppaamaan, myslin ja ruisleivän vähentäminen olisi vaikeinta.
- Olen pikku hiljaa totutellut tuntoaistiani tuliseen ruokaan. Syön huomattavasti tulisempaa ruokaa nykyään kuin esimerkiksi vuosi sitten. Jännä huomata miten maku- ja tuntoaistiaan voi muokkailla totuttelemalla. Maitorahkaakaan ilman en pystyisi enää olemaan ja monet tuntuvat olevan ihmeissään siitä.
- Ruokaan ja ravintoon liittyviä ovat olleet nämä tunnustukset, toisaalta onhan tämä ruokablogi :) Jospa viimeisessä kohdassa tekisin poikkeuksen ja paljastaisin vaikka, että viimeaikojen intohimonani ovat olleet sudokut. Ai kamaluus, miten hurja paljastus ;) Jotenkin koukuttavaa laskeskella niitä ja pahana tapana minulla onkin täytellä ruudukkoja samalla kun syön. No niin, sainhan tämän viimeisenkin kohdan jotenkin liitettyä ruokaan.. :)
Tällä kertaa kaupassa osui silmiini munakoisot ja siitä se ajatus sitten lähti. Munakoisojen ohella nappasin ostoskoriin muitakin kauden vihanneksia ja kotona sitten laitoin lieden "tulelle". Tein tämän hyvin yksinkertaistaen ja helppouteen nähden oli kyllä maistuva lisuke.
Ohje simppelisti näin: kypsensin erilaisia pilkottuja kasviksia vähäisessä määrässä kasvislientä ja loppuvaiheessa lisäsin säilykekirsikkatomaatit sekaan. Maustoin timjamilla ja mustapippurilla. Hieman sakeutta tuomaan lisäsin vähän myös täysjyväohrasuurimoita. Kasviksina tällä kertaa taisi toimia parsakaali, paprika, porkkana, munakoiso ja kesäkurpitsa. Olen jo useamman kerran tehnyt tätä lisuketta, sillä meinaa olla vähän niin ja näin tuon muistin kanssa ;)
Ja sitten siihen tunnustukseen.. Olipa niin kiva yllätys vastaanottaa tämä Vallan makeeta -blogista! Ihka ensimmäinen näin lyhyen blogiurani aikana, kiitosta kovasti :)
Ja kuten moni muukin, en jatka tunnustusta millekään blogille erityisesti, sillä olisi vaikea tehtävä valkata kaikista ihanista ruokablogeista juuri ne seitsemän. Toisekseen eiköhän tämä ole kiertänyt jo kaikilla ja monilla jo useampaan kertaan :)
Mutta ne seitsemän faktaa itsestäni voisin tähän loppuun laittaa:
- Innostuin ottamaan selvää ruuasta ja ravinnosta noin viitisen vuotta sitten kun havaihduin siihen tosiasiaan, että minun täytyy laihduttaa. Ja sitä laihdutettavaa oli paljon. Painonpudotuksen jälkeen ruokajutut edelleenkin kiinnostavat, välillä vähän liikaakin ;)
- Silloin kun aloin ottamaan selvää siitä mitä ravintoa suuhunsa kannattaisi laittaa, tutustuin ruoka- ja leivontablogeihin. Enkä ole vieläkään kyllästynyt selailemaan niitä.
- Ruuanlaitto on ollut hyvin pitkään Pikku leijonan isännän harteilla, oikeastaan vasta tänä vuonna kiinnostuin itse tekemään ruokaa. Vasta-alkaja tällä saralla siis.
- Maustaminen on itselläni vielä hakusessa. Usein tehdäänkin niin, että minä muutoin teen ruuan mutta PLI maustaa. Ja minä yritän opetella vieressä ;)
- Jos alkaisin karppaamaan, myslin ja ruisleivän vähentäminen olisi vaikeinta.
- Olen pikku hiljaa totutellut tuntoaistiani tuliseen ruokaan. Syön huomattavasti tulisempaa ruokaa nykyään kuin esimerkiksi vuosi sitten. Jännä huomata miten maku- ja tuntoaistiaan voi muokkailla totuttelemalla. Maitorahkaakaan ilman en pystyisi enää olemaan ja monet tuntuvat olevan ihmeissään siitä.
- Ruokaan ja ravintoon liittyviä ovat olleet nämä tunnustukset, toisaalta onhan tämä ruokablogi :) Jospa viimeisessä kohdassa tekisin poikkeuksen ja paljastaisin vaikka, että viimeaikojen intohimonani ovat olleet sudokut. Ai kamaluus, miten hurja paljastus ;) Jotenkin koukuttavaa laskeskella niitä ja pahana tapana minulla onkin täytellä ruudukkoja samalla kun syön. No niin, sainhan tämän viimeisenkin kohdan jotenkin liitettyä ruokaan.. :)
maanantai 6. syyskuuta 2010
Tulinen jauhelihapiirakka
Viime aikoina on tullut tehtyä erityisen paljon tulista evästä, joten tämäkin lauantai-illan herkuksi tehty piirakka oli normaalia ärhäkämpää. Kaipasin vähän vaihtelua perusiltapalapiirakoille ja varsinkin muna-maito/kermaviiliseos ei tällä kertaa napannut. Pohjana käytin jo edellisessä piirakassa hyväksi havaittua reseptiä.
Täytteenä on erivärisiä paprikoita ja sipulia kuullotettuna öljytilkassa, paistettua jauheliha-GoGreenin salsa mexicana-seosta, sekä omatekoista salsaa (missä papaija vaihtui nektariiniin). Pinnalla ihan vähän emmental-juustoraastetta. Ihan vähän ;)
En voinut vastustaa kiusausta ottaa vielä "raa'asta" piirakasta kuvaa, oli niin herkullisen värikäs :)
Tässä piirakka paiston jälkeen:
Ja seuraavana päivänä (viimeisestä) palasesta otettu kuva:
Kyl oli hyvvää, ja sopivan tulista minun ei vielä niin tuliseen tottuneille tuntoaisteille.
Täytteenä on erivärisiä paprikoita ja sipulia kuullotettuna öljytilkassa, paistettua jauheliha-GoGreenin salsa mexicana-seosta, sekä omatekoista salsaa (missä papaija vaihtui nektariiniin). Pinnalla ihan vähän emmental-juustoraastetta. Ihan vähän ;)
En voinut vastustaa kiusausta ottaa vielä "raa'asta" piirakasta kuvaa, oli niin herkullisen värikäs :)
Tässä piirakka paiston jälkeen:
Ja seuraavana päivänä (viimeisestä) palasesta otettu kuva:
Kyl oli hyvvää, ja sopivan tulista minun ei vielä niin tuliseen tottuneille tuntoaisteille.
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Suklainen nektariinijuoma
Eilen kun muistin taas pitkästä aikaa sauvasekoittimen olemassaolon, tuli sillä kikkailtua tänäänkin. Jääkaapissa on kauan nököttänyt heräteostoksena hankittu Nalle suklaakaurajuoma, josta sitten lähdin tämänpäiväistä välipalaa kehittelemään.
Koska halusin koostumuksesta kuitenkin kaakaojuomaa kiinteämpää, lisäsin maitorahkaa mukaan. Höysteeksi lisäsin yhden nektariinin sekä ruisrouhetta. Erikoisesta yhdistelmästä huolimatta juoma maistui ihan kaakaolta, jossa on hedelmäinen vivahdus.
Homerkin pitäisi tästä juomasta, vaikka enemmän oluen ystävä taitaa olla ;)
Koska halusin koostumuksesta kuitenkin kaakaojuomaa kiinteämpää, lisäsin maitorahkaa mukaan. Höysteeksi lisäsin yhden nektariinin sekä ruisrouhetta. Erikoisesta yhdistelmästä huolimatta juoma maistui ihan kaakaolta, jossa on hedelmäinen vivahdus.
Homerkin pitäisi tästä juomasta, vaikka enemmän oluen ystävä taitaa olla ;)
Kahvi- ja teetilaus
Kesällä tilattiin kahvia ja teetä netistä täältä. Kahvi vasemmalla on Peru Oxapampa, jota kuvaillaan verkkokaupassa näin: "Pehmeä kahvi, jossa vivahdus kanelia ja karamellia. Hedelmäisiä ja kukkaismaisia sävyjä jälkimaussa. Terävä ja suora hapokkuus".
Oikeanpuoleinen kahvi on puolestaan Brasil Yellow Bourbon, jota kuvaillaan näin: "Intensiivisen aromikas ja makeahko kahvi, jonka maussa on häivähdys sitrusmaista hedelmäisyyttä".
Teetäkin tilattiin kahta eri laatua: Rooibos vanilja (luomu) sekä Earl Grey.
Kahveista on maisteltu tuota brasilialaista ja se ainakin on ollut huippuhyvää. Tiedä sitten miten hyvää se oikeasti on, kun en kovin kokenut kahvinjuoja ole, mutta minulle ainakin maistuu. Teesuosikkini on ehdottomasti se vaniljainen ihanuus :)
Jotta irtoteet pääsisivät paremmin oikeuksiinsa, hommasimme teenhaudutuspannun. Suht kätevä tällä on teetä itselleen haudutella, toki silloin kun ei aikaa olevinaan ole, kuvioihin ilmaantuvat teepussit.
Oikeanpuoleinen kahvi on puolestaan Brasil Yellow Bourbon, jota kuvaillaan näin: "Intensiivisen aromikas ja makeahko kahvi, jonka maussa on häivähdys sitrusmaista hedelmäisyyttä".
Teetäkin tilattiin kahta eri laatua: Rooibos vanilja (luomu) sekä Earl Grey.
Kahveista on maisteltu tuota brasilialaista ja se ainakin on ollut huippuhyvää. Tiedä sitten miten hyvää se oikeasti on, kun en kovin kokenut kahvinjuoja ole, mutta minulle ainakin maistuu. Teesuosikkini on ehdottomasti se vaniljainen ihanuus :)
Jotta irtoteet pääsisivät paremmin oikeuksiinsa, hommasimme teenhaudutuspannun. Suht kätevä tällä on teetä itselleen haudutella, toki silloin kun ei aikaa olevinaan ole, kuvioihin ilmaantuvat teepussit.
lauantai 4. syyskuuta 2010
Persikka-banaani-smoothie
Tämäpäs olikin nopeatekoinen ja täyttävä välipala :) Hujautin sauvasekoittimella ainekset yhdeksi mössöksi ja annos oli valmis. Täytyykin muistaa useammin tehdä näitä, makukin oli oikein mainio ja makeuttakin oli ilman lisättyä sokeria. Meni ihan pirtelöstä :)
Tässäpä ainekset:
puoli purkkia rasvatonta maitorahkaa
Yosa - probioottista kauravalmistetta (vanilja)
persikka
pieni banaani
pellavansiemeniä
ruisrouhetta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)