Melkein kuin mannapuuroa ja mansikkaa..

Onhan näitä terveysvillityksiä ja superruokia. Kaikenmaailman ihmesiemenistä ja -jauheista ynnä muista uutisoidaan ja pöhistään oma aikansa niin paljon, että ne jo sanana alkavat tulla korvista ulos. Puhumattakaan edes siitä, että pysyisi jokaikisen trendin perässä.

Eipä sillä, etteikö superfoodit olisi ravintorikkaita ja kannattavia sisällyttää ruokavalioon. Varmasti näin on. Itseäni vaan harmittaa jos hetken innostuksesta hankittu tyyris pakkaus jääkin vanhenemaan kaappiin. Silläkin kynnys hommata jotain uutta ihmetuotetta kokeiluun on todella korkea.

Chia-siementen kohdalla tein poikkeuksen. Syksyllä huomasin useassa blogissa tätä proteiini-, vitamiini- ja kivennäisainepommia hehkutettavan. Joten mielenkiinnosta ja sen käyttötapojen runsaudesta johtuen tein hurjan sijoituksen.

Ilokseni sain todeta, että ostos kannatti. Erityisen tykästynyt olen tähän mannapuuron korvaajaan chia-puuroon. Myös hilloa täytyy testata, uskoisin sen olevan erittäin toimiva myös siinä.

Tämä versio puurosta on sitten hyvin tuhti, se pitää varmasti nälän loitolla perusvälipalaa paremmin.

CHIA-SIEMENPUURO

2 rkl chia-siemeniä

2 dl kermaa (tai kookoskermaa)

1 rkl voita (tai kookosöljyä)

makeutusta tarvittaessa

ripaus suolaa

Kaada kerma pieneen kattilaan. Mittaa joukkoon chia-siemenet ja anna liueta hetken aikaa (noin puolisen tuntia).

Liotuksen jälkeen kuumenna kerma kiehuvaksi ja hauduttele kunnes se sakenee puuromaiseksi. Lopuksi lisää suola, makeutus ja nokare voita.

Tarjoa puuro esimerkiksi marjojen kera.

Pikku Leijonan talvimuotia vuodelta 2015!

Pääsiäiseen passeli tuplasuklaaherkku

Ymmärtääkseni pääsiäisenä herkuttelu on sallittua, jopa suotavaa. Siinä mielessä nämä muffinssit ovat erittäin käypäisiä juurikin juhlapyhien aikaan. Näissä ei kuulkaas ole säästelty niin suklaan, kerman kuin voin määrässäkään. Ja sen kyllä maistaa.

TUPLASUKLAAMUFFINSSIT

(12 isoa muffinssia)

200 g voita

70 g tummaa suklaata

2 dl sokeria

3 kananmunaa

4 1/2 dl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria

2 dl kermaa

100 g valkosuklaata

50 g tummaa suklaata

koristeluun esimerkiksi säilykepersikkaa ja sulatettua valkosuklaata

Sulata voi ja 70 grammaa tummaa suklaata joko kattilassa tai mikrossa. Mikäli seoksen sulattaa mikrossa, on se hyvä tehdä pienellä teholla erissä ja sekoittaa aina välissä.

Mittaa jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, ruokasooda ja vaniljasokeri kulhoon. Sekoita ne huolellisesti.

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jauhoseos, voi-suklaasula ja kerma pienissä erissä vaahtoon sekoittaen hyvin.

Lopuksi lisää taikinan joukkoon pieneksi paloitellut valko- ja tumma suklaa.

Kaada taikina muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Testaa muffinssien kypsyys paistotikulla.

Makoisaa pääsiäistä!

PS. Pikku Leijona sai uuden pirteänvärisen pannan. Panta on mittatilaustyötä ja itse tilaus sekä toimitus onnistui niin vaivattomasti, että mielestäni pieni mainos on paikallaan. Joten kaikki karvakuonojen omistajat, mikäli uudelle kaulapannalle on tarvetta, kannattaa tsekata Muffin designin valikoima.

Riks, raks ja poks

Salaatteihin ja sosekeittoihin saa mukavasti särmää ripottelemalla niiden päälle jotain ekstraa. Lisäjuju ruokiin onnistuu esimerkiksi leipäkrutongeilla, pähkinöillä, siemenillä tai vaikka murustellulla juustolla. Itse tykkään näistä valtavasti, ja silläpä innostuin heti tekemään tätä ennen kokeilematonta lisuketta, paahdettuja kikherneitä.

Reseptin myötä myös kauan omasta mausterepertuaarista kadoksissa ollut savupaprikajauhe pääsi käyttöön. Se on aivan loistavan makuista, ja arvatakin saattaa, että sitä on nyt "joutunut" lisäilemään useissa viime aikojen kokkailuissa.

Suosittelen kokeilemaan näitä rapeita, lempeän ärhäkän makuisia hernepallukoita. Ne ovat helppoja ja edullisia tehdä. Tällä ohjeella lisuketta tulee vain reilun parin desin verran, joten suuremmalle tarpeelle tuplaa ainekset.

PAAHDETUT, SAVUPAPRIKAN MAKUISET KIKHERNEET

1 tlk (400 g) kikherneitä

1 1/2 rkl kookosöljyä

1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

1 tl jauhettua juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta

1/2 tl valkosipulijauhetta

Valuta ja kuivaa kikherneet huolellisesti.

Sulata kookosöljy ja mittaa mausteet joukkoon. Sekoita öljy-mausteseos kikherneiden sekaan.

Levitä herneet leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda 200 asteessa noin puoli tuntia.

Säilytä paahtuneet herneet kannellisessa astiassa kuivassa paikassa.

Huom! Loppuvaiheessa paistoa kannattaa olla tarkkana, sillä herneet kärähtävät liian tummaksi todella nopeasti.

Loppuun vielä tuore kuva vastikään 8 vuotta täyttäneestä pikkuleijonasta. Vuosien määrästä voisi päätellä kyseessä olevan jo rauhallinen koirakaveri, mutta vielä mitä, asia on täysin päinvastoin. Lenkeillä varsinkin meno yltyy niin villiksi, että vastaantulijat arvailevat tätä tapausta harva se päivä pentukoiraksi.

On se ihana. Toivottavasti meillä olisi vielä monen monta vuotta yhdessä tallattavana.

Niin paljon mahtuu pieneen pihaan

Kun kysytään, minkälainen piha minulla on, usein vastaan virnuillen lyhyesti "postimerkin kokoinen". Eli pieni. Mutta mitä kaikkea ihmettä ja kummaa sinne mahtuukaan, totesin, kun eräänä helteisenä iltapäivänä tein pienen kuvauskierroksen.

Eikä näihin otoksiin mahtunut kuin murto-osa, sillä kuvaamatta jäi muun muassa huonosti hoidetut ruusut, muulta kasvustolta juuri erottuvat havupensaat ja viimeisiään vetelevä kaasugrilli. Kaikki nämä epäkohdatkin yhtälailla kuuluvat sinne pihaan ja tekevät sen, vaikkei ne kameran linssiin osuneetkaan.

Vuosi vuodelta enemmän kesäkukkien tilan ja ruukut ovat vallanneet hyötykasvit. Esimerkkinä yläkuvassa näkyvät mansikantaimet, niiden tilalla alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäisi olla terassihortensia. Aina löytyy näköjään pari muuttujaa kun ruokabloggaaja lähtee taimimarkettiin.

Amppelikurkku nököttää puutarhalaatikon päällä. Miten ihania minikurkkuja se tekeekään!

Suuriin rottinkikoreihin istutin koeluontoisesti vihersalaattia ja ruiskaunokkeja.

Ostoyrttejä saviruukuissa. Pikkubasilika, viinisuolaheinä ja timjami.

Ilahduttavan paljon tänä kesänä käytössä ollut vesikannu ja puutarhurin omat potut.

Pihalla rehottaa myös luonnonkukkia ja ihan luvan kanssa. 

 Viime vuosina myös metsämansikat ovat löytäneet meille.

Yrttilaatikko, pelargonia (jokavuotuinen pakko-ostos) ja vielä vähän vaiheessa olevan kukkapenkin mullat.

Kohta saan tehdä pestoa mielin määrin. Yrttilaatikossa itsekasvatettuina viihtyvät basilika, persilja ja timjami.

Viinisuolaheinä on ollut kova puskemaan lehtiä. Harva se ilta niitä saa käydä napsimassa.

Myös kesäkurpitsaa ja kurkkua on tuloillaan. Viereisissä kukkalaatikoissa omia kasvatuksia - kosmoskukkaa ja kaunokaista.

Miten järkyttynyt ilme! Pikku Leijona löysi maasta puoliksi nakerretun raa'an mansikan (luultavasti yritti myös itse sen syödä, mutta taisi olla pahaa). Nyttemmin mansikantaimet on suojattu ja ulkopuoliset vieraat pysyvät loitolla.

Pihan tämän hetkinen komistus.

Nopea arkikeitto ja sananen ruokavaliorempasta

Laitan nyt arkisopan ohjeen, joka toimii loistavana esimerkkinä siitä, kuinka helposti omatekoisen ruoan loppujen lopuksi saa nenänsä eteen.

Viime aikoina tekemieni ruokien koostumus on noussut entistäkin tärkeämmäksi kriteeriksi. Ja se miten pienellä vaivannäöllä voi jättää einekset kaupan hyllylle. Niin kuin tämä keitto. Sen valmistaminen vie maksimissaan puoli tuntia ja siitä saa useamman annoksen kerralla. Samalla myös kukkaro kiittää.

"Maun ohella keiton ulkonäkö on ehtaa kotiruokaa muhkuroineen ja sattumineen."

TÄYTELÄINEN KINKKU-KUKKAKAALI-SOSEKEITTO

1 iso kukkakaali

1 purjo tai muutama lehtisellerin varsi

1/2 pkt voimakasta Koskenlaskija -sulatejuustoa

(kermaa tai ranskankermaa)

mustapippuria

(suolaa)

kinkkua/ilmakuivattua kinkkua

Lohko kukkakaali ja suikaloi purjo ja pistä ne pieneen määrään vettä kiehumaan kattilaan. Lohkot höyrystyvät pehmeiksi melko nopeasti, varsinkin jos kukkakaalin pilkkoo pienehköiksi paloiksi. Kukkakaalista kannattaa silputa mukaan myös varsiosa ja siistimmät lehdet, näin hävikin saa todella vähäiseksi.

Vaihtoehtoisesti purjoa voi kuullottaa ensin öljytilkassa kattilanpohjalla ja lisätä vasta sitten kukkakaali ja keitinvesi. Itse hyvin usein varsinkin kiireisinä päivinä oion tämän vaiheen yli.

Kun kukkakaali on sopivasti kypsynyt, surauta keitto sileäksi sauvasekoittimella. Lisää tämän jälkeen sulatejuusto paloina sulamaan keiton sekaan. Mikäli koostumuksesta tulee liian paksua, voi sitä notkistaa kermatilkalla tai muutamalla ruokalusikallisella ranskankermaa.

Lisää tässä vaiheessa kinkkusuikaleet keiton sekaan lämpenemään.

Lopuksi mausta keitto mustapippurilla ja jos on tarpeellista, suolalla.

---------------------------------------------------------------

Alkuhöpötyksestä saan kätevän aasinsillan kertoa lyhykäisesti yhdestä tärkeästä asiasta. Olen nimittäin viimein oivaltanut, miten minun oikeasti kannattaa syödä.

Luulin aina ennen syöväni hyvin ja tietoisesti. Ruokavalioni oli melko vähärasvaista (rivien välistä luettuna jokaikinen käyttämäni tuote oli kevyintä mahdollista) ja sallin itselleni terveellä tavalla herkutteluhetkiä (just joo, kohtuuton määrä kaikkea makeaa jokaikinen viikonloppu). Asenteeni ruokaan oli siis tyystin vinksallaan.

Tällä tasapainottelulla paino kyllä pysyi kohdillaan, mutta olotila oli kaikkea muuta. Ainoastaan runsas kasvisten käyttö, rasvaisen kalan hyväksyminen ja tasainen ateriarytmi ovat entisistä ruokailutottumuksistani asioita, jotka allekirjoitan edelleen.

Pari kuukautta sitten muutin on-off -tyyppisesti ruokavalioni täysin pyllylleen. Muutin ajatusmaailmaani ja unohdin ruokien sisältämät kalorit tyystin. Ryntäsin kauppaan ostamaan rasvaisimmat mahdolliset vaihtoehdot jättäen kaikki kevyttuotteet hyllyyn. Samalla jäivät einekset ja oikea ruoka astui kuvioihin. Mikä makumaailma tämän myötä on avautunutkaan!

Mikäs nyt sitten on muuttunut?

Tämän pienimuotoisen ihmiskokeen ehkä paras asia on ollut alati piinaavan makeanhimon tainnutus. En todellakaan uskonut tätä päivää näkeväni, mutta niin vain sisäinen herkuttelijani on saatu kuriin ja ilman minkäänlaisia kärvistelyjä.

Tai oikeastaan suuri ruoalla nautiskelija olen edelleen, herkut vain ovat muuttuneet. Täyteläisen ja ravinnerikkaan kotiruoan ansiosta tuntuu siltä kuin joka päivä olisi juhlat. Hah, no ei mikään ihmekään sen kituuttelu-ruokavalion jälkeen.

Jatkossa lupaan rustailla tänne blogiin sitä maukasta perussafkaa, mitä on tullut viime aikoina tehtyä. Minkään sortin terveysterroristiksi ei ole aikomus ryhtyä, siihen hommaan löytyy pätevämpiä tyyppejä (ja oikeammat kanavat). Halusin nyt vain lyhyesti kertoa muutoksesta, minkä olen kokenut, kun se hehkulamppu viimein syttyi pääni päällä.

Jännä yhteensattuma, että myös Thetken Teemulla on samankaltaisia suuntauksia omassa ruokavaliossaan. Eli jos aihe kiinnostaa, käy ihmeessä lukemassa täältä. Teemu selventää asiat paljon yksityiskohtaisemmin. Mielenkiintoisia juttuja nämä, ja ei todellakaan mitään rakettitiedettä!

Paatoksen jälkeen loppukevennyksenä kuva blogin nimikkokoirasta ja uudesta nutusta, mikä oli Pikku Leijonan 7-vuotissynttärilahja. Söpö villapaita on tilaustyö käsistään kätevältä naapurilta.

Joulu 2012 ja kerran vielä parit ei-niin-jouluiset-laatikot

"Joulunajan rääppiäisruokakin on suussa sulavan hyvää."

Tonttuilut tämän vuoden osalta alkavat olla ohi. Joulu meni tuttuun tapaan vanhempieni luona, ja pyhiä vietettiin jälleen hyvin ruokapainotteisesti. Tarjolla oli niin paljon laidasta laitaan erilaisia herkkuja, ettei joka kattauksella pystynyt kaikkea maistelemaan.

Pääosin ruokatarjoilu oli äitini loihtimaa, itse vein viemisinä ainoastaan nämä kurpitsapaistokset sekä marianne-kääretortun.

RICOTTA-KURPITSAPAISTOS

1 iso myskikurpitsa

1 sipuli

voita kuullottamiseen

250 g ricottajuustoa

1/2-1 dl kermaa

cayennepippuria

muskottipähkinää

mustapippuria

suolaa

kuivattua timjamia

parmesanjuustoraastetta kuorrutteeksi

*****

SINIHOMEJUUSTO-KURPITSAPAISTOS

1 iso myskikurpitsa

1 sipuli

voita kuullottamiseen

sinihomejuustoa maun mukaan (itse laitoin noin 100 g Peltolan blueta)

1 1/2-2 dl kermaa

mustapippuria

(suolaa)

parmesanjuustoraastetta kuorrutteeksi

Kuori ja lohko kurpitsat. Esikeitä tai höyrytä niitä noin kymmenisen minuuttia. Siirrä hieman pehmenneet kurpitsapalat uunivuokaan.

Kuullota sipulisilppu voissa pehmeäksi. Lisää sipulit kurpitsojen sekaan.

Sekoita kerma ja juusto keskenään. Lisää seokseen mausteet. Kaada kerma-juustoseos uunivuokaan ja sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään.

Paista paistosta 200 asteessa noin puoli tuntia. Lisää loppupuolella paistoa pinnalle parmesanjuustoraastetta.

"PikkuLeijonaTonttu"

JOULUMENU 2012

                                 * rosolli ja vihersalaatti + rosollin kastike

                                 * kananmuna-kylmäsavulohitartar

                                 * graavi- ja kylmä/lämminsavulohi

                                 * hirvenpaistileikkele

                                 * punasipuli- ja suppilovahverohillokkeet

                                 * riisipiirakat ja munavoi
                                 * siemenleipä

                                 * kinkku

                                 * karjalanpaisti

                                 * perinteiset lanttu- ja porkkanalaatikot

                                 * punajuuri-porkkana-aurajuustolaatikko

                                 * kurpitsapaistokset (sinihome ja ricotta)

                                 * sekahedelmäkiisseli kermavaahdolla

                                 * marianne-kääretorttu

                                 * suklaakonvehteja

Hävikistä herkuksi: Grillimakkarasta munakkaaksi

Ei liene harvinaista muissakaan talouksissa näin kesäsesonkina, että jääkaapista löytyy edellisen päivän ylijäämäisiä grilliruokia. Varsinkin makkaran menekkiä tulee usein arvioitua yläkanttiin.

Viime viikolla vapaapäivää viettäessäni ja nälän kurnahtaessa kurkkasin jääkaappiin. Yksi tällainen jämägrillimakkara nökötti suoraan näkökentässä olevalla lautasella. Täytyy myöntää, ettei se nahistunut makkara ollut se kaikkein vetovoimaisin raaka-aine sillä hetkellä, mutta en halunnut heittää sitä hukkaankaan. Ja ei Pikku Leijonallekaan kaikkea voinut antaa, sen verran pienikokoinen koira kun on.

"Kristillinen tasajako? Ei todellakaan, jos Pikku Leijonalta kysyttäisiin."

GRILLIMAKKARA-MUNAKAS

1 grillattu makkara
1 pieni sipuli
öljyä paistamiseen
2 tomaattia
2 kananmunaa
kalamata-oliiveja
kuivattua paprikaa rouheena
mustapippuria
kuivattua basilikaa
juustoraastetta

Pilko sipuli ja aloita kuullottamaan öljytilkassa pannulla. Lisää perään myös grillimakkaraviipaleet sekä paprikarouhe. Anna ruskistua hetken ennen kuin lisäät kananmunat.

Kananmunien hyytyessä lisää munakkaan pinnalle loput ainekset eli tomaattiviipaleet, oliivit ja juustoraaste. Näin nekin ehtivät lämmetä ja juusto hieman sulaa. Lisää myös mausteita maun mukaan.

Kaikesta huolimatta tästä tuli kelpo evästä. Jälkeenpäin sai todeta, että pieni pähkäily ruoan poisheiton sijaan tuotti jälleen tulosta eli maukasta lounasruokaa. Kannattaa siis viimeiseen asti yrittää keksiä epämääräisimmillekin tuotteille ja raaka-aineille käyttötarkoitus, sillä lopputulos saattaa olla hyvinkin iloinen yllätys.

Munakas pelastaa usein hävikkiruokapaniikissa, niin kuin nytkin. Ja saipahan pikkukoirakin osuutensa tästä hävikkiherkusta, sillä silppusin pätkän makkarasta ja muutaman tomaatinkannan kuivamuonan joukkoon.

"Ota jo se kuva!!"

Bataatti-kookoskeitto

Kevät keikkuen tulevi ja päivät pitenevät. Kaikesta valoisuudesta huolimatta tein täyteläisen mausteista sosesoppaa, niin talvista evästä kuin olla ja osaa. Toisaalta, olihan tänäkin aamuna rapsakka pikku pakkanen ja luntakin vielä reilusti maassa, mutta kyllähän se on jo ainakin varhaiskevät nyt. Eikös?

Järkeenkäypää tai ei, mutta hyvää soppaa oli tälläkin kertaa. Ensimaistelut keitosta meni alkuruokana. Arvelen kuitenkin, että tästä eteenpäin keitotkin tulevat olemaan kevyempiä ja muutenkin ruokailutottumukset muuttavat huomaamatta muotoaan. Ajatukset alkavat jo ihan selvästi suuntailemaan kesäjuttuja.

BATAATTI-KOOKOSKEITTO

1 bataatti (noin 450g)
1 kukkakaali (noin 400g)
puolikas purjosipuli
1 punainen chilipaprika
1 (pieni) tlk kookosmaitoa
sipuli- ja valkosipulijauhetta
mustapippuria
cayennepippuria
juustokuminaa
suolaa

Laita bataattikuutiot kattilaan kiehuvaan veteen. Lisää joukkoon lohkottu kukkakaali, purjosipuli ja chilipaprika. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes bataatit ja kukkakaalit ovat kypsyneet. Lisää vettä kiehumisen aikana tarpeen mukaan.

Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella. Lopuksi lisää kookosmaito ja mausteet. Alkuvaiheessa unohtui silputa oikeita sipuleita keiton joukkoon, joten korvasin ne maustamisen yhteydessä valkosipuli- ja sipulijauheella.

"Kuva kattauksesta. Huomionarvoista on seinällä oleva kuvakollaasi Pikku Leijonasta. Kuvat on peräisin Koiramme-lehden kuvauksista. Tuolloin parivuotias Pikku Leijona on toiminut siis valokuvamallinakin."

Broileripiirakkaa, mauste-elämyksiä ja tassuttelua

Halusin tehdä suolaisen piirakan, johon en käyttäisi valmiiksi maustettuja tuorejuustoja/ruokakermoja/rahkoja, marinoiduista broilerisuikaleista puhumattakaan. Tarkoitus oli siis saada omin mausteviritelmin yhtälailla maistuvaista aikaiseksi kuin nekin piirakat, joihin jotain edellä mainittua olen käyttänyt.

Tämä on taas askel eteenpäin maustamisen jalon taidon omaksumisessa. Samalla kun mausteita lisäilen, maistelen koko ajan tuotoksia ja tuumailen mitähän sitä lisäilisi vielä tai mitä on jo tarpeeksi. Mukavan haastavaa hommaa ja koko ajan oppii lisää.

Toki en millään tavoin halua väheksyä (tai olla käyttämättä) näitä kaupan valmistuotteita, käteviähän ne ovat. Ja nopeuttavat/helpottavat usein ruoanlaittoa. Niinkuin nytkin tuo pakastepohja, helppohan se olisi ollut tehdä itsekin, mutta nopeutin piirakan valmistumista sen osalta. Eli puolivalmis/valmistuotteet ovat ihan jees, mutta haluan myös osata maustaa ruokia tarvittaessa itse, alusta loppuun saakka.

BROILERIPIIRAKKA

1 pakastepiirakkapohja

täyte:
300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
öljyä
soijakastiketta
hunajaa
mustapippuria
1 sipuli
1/2 kesäkurpitsa
aurinkokuivattuja tomaatteja
suolaa, mustapippuria
kuivattuja basilikanlehtiä
kuivattua timjamia

munaseos pinnalle:
2 kananmunaa
1 prk ranskankermaa
sinappia
sitruunamehua
ruohosipulia
mustapippuria
suolaa

Kypsennä broilerisuikaleet öljyssä paistaen. Mausta soijalla, hunajalla ja mustapippurilla. Siirrä kypsät suikaleet lautaselle ja lisää sipuli- ja kesäkurpitsalohkot pannulle. Lisää tarvittaessa öljyä. Kuullota kasvikset pehmeäksi. Mausta yrteillä, mustapippurilla ja suolalla.

Riko kananmunien rakenne kevyesti haarukalla. Lisää munaseoksen loput ainekset ja mausta mieleiseksi. Sekoita tasaiseksi tahnaksi.

Esipaista piirakkapohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia. Lisää sen jälkeen broilerit, kasvikset, aurinkokuivatut tomaatit ja munaseos vuokaan. Jatka paistamista noin 10 minuuttia tai sen verran että munaseos on hyytynyt.

Täytteen määrän kanssa kävi hassusti, se ei olisi millään mahtunut siihen vuokaan, mihin pohjan olin taputellut. Hetken tuumailtua tilannetta, kippasin loput täytteistä toiseen pieneen vuokaan ja sen perään sitten loput munaseoksesta. Siihen vielä päälle leikkasin mozzarellajuustosiivuja ja paistoin tätä pohjatonta piirakkaa, kunnes se oli hyytynyt.

Olimme viikonlopun vanhempieni koiria hoitamassa, he kun itse olivat matkoilla. Homma toimii hyvin niin, että Pikku Leijona on meidän reissujen ajan porukoilla hoidossa ja kun he ovat poissa, niin me mennään sinne talon vahdiksi. Helppoa hommaa, mikäs siinä mukavia ja tuttuja koiruuksia hoitaa ja viihdyttää.

Aikani kuluksi nappailin muutaman kuvan koirista. Taas sai todeta, miten paljon helpompaa ruokakuvaaminen on. Lautasen kun laittaa pöydälle, se pysyy siinä kiltisti yhdessä paikassa hievahtamatta. Nyt vaikka kuvauskohteet olivat melko väsynyttä sorttia, kuvaaminen oli siltikin, hmm, haastavaa. Näissä kuvissa on yksi lempparikoirani, Halle.

Pikku Leijonakin tuli kuvaussessioon mukaan, varsinainen linssilude kun on. Melko pian sekin kyllästyi ja vääntäytyi kaverin kylkeen huilimaan.

Lantturieskat

Innostus tähän ruokakokeiluun lähti luettuani Kulinaarimuruja -blogia. Mainittakoon myös, että alunperin kunnia reseptistä kuuluu Ruokahommien Jannalle. Eipä suotta nämä kaksi bloggaajaa hehkuttaneet, silkkaa mahtavuuttahan nämä lanttuiset rieskat ovat. Eläköön kotimaiset juurekset, sanon minä.

LANTTURIESKAT

300 g lanttua
1 dl maitoa
munan
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa

Keitä pieneksi pilkottu lanttu vedessä pehmeäksi ja soseuta. Lisää loput ainekset ja sekoita löysäksi taikinaksi. Levitä rieskat leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 250 asteessa 15-20 minuuttia.

Pitkään aikaan ei blogin maskotti, Pikku Leijona, ole vilahtanutkaan täällä. Tilanne korjautuu tällä viime sunnuntaina otetulla poseerauskuvalla.

Satakunta: Tyrnimarjakiisseli

TYRNIMARJAKIISSELI

3 dl tyrnimarjoja
1 l vettä
1-2 dl sokeria
4 rkl perunajauhoja
tilkka vettä

Survo marjat kattilan pohjalla ja lisää vesi. Keitä, kunnes marjoista irtoaa mehu ja kuoret vaalenevat.

Siivilöi kuoret, mausta liemi sokerilla ja suurusta vesitilkkaan sekoitetuilla perunajauhoilla. Tarkista maku ja kaada tarjoilumaljaan. Sirota pinnalle sokeria ja koristele tuoreilla tyrnimarjoilla.

(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")

Ripsautin annoskulhossa kiisselin päälle tyrnimarjajauhetta. Todellinen vitamiinipommi siis kyseessä.

Tyrnimarjapensaita on tänä kesänä istutettu myös vanhempieni pihalle. Mielenkiinnolla saa seurata näiden puskien kasvua ja toivon mukaan tuottavat satoa sitten tulevaisuudessa.

Myös joku nimeltämainitsematon otus kiinnostui kuvauksen kohteesta. Arvata saattaa, että Pikku Leijona hätisteltiin aika nopeasti puskaa tuhoamasta.

Grillatut persikat ja raparperi-mansikkaletut

Heräteostoksena kauppareissulta tarttui mukaan persikoita. Grilliinhän ne piti sitten suolaisten oheen tunkea. Jos olisin ollut nohevampi ja ajoissa liikkeellä, olisi niitä kannattanut marinoida. Tällä kertaa persikoita siveltiin vain hunajalla, mikä tosin riitti makeuttamaan ne mainiosti.

Persikat olisivat saaneet muhia grillissä kauemmin, mutta ihan syötäviä tuli näinkin. Enemmän pehmenneinä olisivat varmasti todellista herkkua, seuraavan kerran täytyy muistaa miettiä ajoitusta paremmin.

Ajatus lettuihin tuli myös melko viime tippaan, onneksi taikinan sekoittaa nopeasti. Hyödynsin lettutaikinaan aiemmin tekemääni mehua, josta lättyjen hieno väri on peräisin. Lettutaikinan ohjeeseen sovelsin omenamehuun tehdyn taikinan ohjetta.

Lisäsin myös sokeria jonkun verran, mehu itsessään ei ollut riittävän makeaa. Lettujen paisto onnistui kätevästi myös ulkona grillin sivukeittimellä.

RAPARPERI-MANSIKKALETUT

1/2 l raparperi-mansikkamehua
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1/2 tl suolaa
1/2 dl öljyä

Muut grillailut olivat tutut ja turvalliset: kanafileitä, tomaatti-mozzarella-basilikaleipiä sekä kasviksia tuorejuustolla. Kanafileisiin makua toi Poppamiehen miedosti tulinen savuhunaja -grillikastike.

Pikku Leijonakin kävi ihmettelemässä meidän herkutteluja.