Kun kysytään, minkälainen piha minulla on, usein vastaan virnuillen lyhyesti "postimerkin kokoinen". Eli pieni. Mutta mitä kaikkea ihmettä ja kummaa sinne mahtuukaan, totesin, kun eräänä helteisenä iltapäivänä tein pienen kuvauskierroksen.
Eikä näihin otoksiin mahtunut kuin murto-osa, sillä kuvaamatta jäi muun muassa huonosti hoidetut ruusut, muulta kasvustolta juuri erottuvat havupensaat ja viimeisiään vetelevä kaasugrilli. Kaikki nämä epäkohdatkin yhtälailla kuuluvat sinne pihaan ja tekevät sen, vaikkei ne kameran linssiin osuneetkaan.
Vuosi vuodelta enemmän kesäkukkien tilan ja ruukut ovat vallanneet hyötykasvit. Esimerkkinä yläkuvassa näkyvät mansikantaimet, niiden tilalla alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäisi olla terassihortensia. Aina löytyy näköjään pari muuttujaa kun ruokabloggaaja lähtee taimimarkettiin.
Amppelikurkku nököttää puutarhalaatikon päällä. Miten ihania minikurkkuja se tekeekään!
Suuriin rottinkikoreihin istutin koeluontoisesti vihersalaattia ja ruiskaunokkeja.
Ostoyrttejä saviruukuissa. Pikkubasilika, viinisuolaheinä ja timjami.
Ilahduttavan paljon tänä kesänä käytössä ollut vesikannu ja puutarhurin omat potut.
Pihalla rehottaa myös luonnonkukkia ja ihan luvan kanssa.
Viime vuosina myös metsämansikat ovat löytäneet meille.
Yrttilaatikko, pelargonia (jokavuotuinen pakko-ostos) ja vielä vähän vaiheessa olevan kukkapenkin mullat.
Kohta saan tehdä pestoa mielin määrin. Yrttilaatikossa itsekasvatettuina viihtyvät basilika, persilja ja timjami.
Viinisuolaheinä on ollut kova puskemaan lehtiä. Harva se ilta niitä saa käydä napsimassa.
Myös kesäkurpitsaa ja kurkkua on tuloillaan. Viereisissä kukkalaatikoissa omia kasvatuksia - kosmoskukkaa ja kaunokaista.
Miten järkyttynyt ilme! Pikku Leijona löysi maasta puoliksi nakerretun raa'an mansikan (luultavasti yritti myös itse sen syödä, mutta taisi olla pahaa). Nyttemmin mansikantaimet on suojattu ja ulkopuoliset vieraat pysyvät loitolla.
Pihan tämän hetkinen komistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti