maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ehkä vaikein tapa valmistaa ruokaa


Ehkä saatoin hieman liioitella tuon otsikon kanssa, mutta siltä tällä hetkellä tuntuu. Ja vaikka kuinka tiesin grillailun olevan suht haasteellista, en olisi ikinä arvannut sen olevan näin vaikeaa. Nyt tiedän. Ei se olekaan ihan niin, että ruoka ritilälle ja nupista vääntö.

Toisaalta, kukapa täällä olisi grillimaisteri syntyessään? Enhän osannut alkuun tehdä perusruokaakaan, miksiköhän kuvittelin osaavani grillata tuosta vaan..

Kuvista näkee, miten käy, kun ensimmäistä kertaa grillailee ilman apukäsiä. Muuta en kysynyt kuin, että miten masiina laitetaan käyntiin. Lopputuloksen nähtyäni säikähdin pilanneenni ihanat tuoreet kasvikset tyyliin "herkusta hävikiksi", mutta ehei, kaikki tuli syötyä.

Isot aplodit teille, jotka osaatte grillata. Se on hieno taito.


Nämä harmitti alkuun ehkä eniten. Potut osoittautuivat kuitenkin isommaksi yllättäjäksi, ne olivat nimittäin melkoisen herkkua kovan kuoren ja pehmoisen sisuksen kera. Siitäkin huolimatta varhaisperunat mielestäni pääsevät parhaiten oikeuksiinsa keitettyinä.


Porkkanoilla oli komeat rusketusraidat grillipaahteen jälkeen. Tästäkin katastrofista selvisi palaneimmat kohdat raapimalla pois.


Munakoisot onnistuivat vaihtelevasti. Parhaimmat siivut sai rapistella suoraan nurmikolle, ne meni grilliin liian ohuena ja paloivat sen vuoksi poroiksi. Kantapään kautta opettelua siis.


Lohi onnistui hyvin. Tykkään grillatusta lohesta, on niin paljon parempaa uuniloheen verrattuna. Toki savustettuna/loimutettuna se olisi ihan huipuinta. Fisu on maustettu simppelisti valkopippurilla ja merisuolalla.


Kesäkurpitsojen lopputuloksessakaan ei ollut valittamista. Kaavin näistä siemenosion pois ennen grilliin laittoa, näin ne pysyivät jämäköinä.

Eka ikimuistoinen kokeilu on innostanut jatkamaan harjoittelua. Sisu vain kasvaa epäonnistumisten myötä. Tämän paistotuokion jälkeen on ainakin folionyyteissä kypsennettävä varhaiskaali-pekoniyhdistelmä onnistunut hyvin ja tietenkin grillimakkaran paisto, se legendaarisin ja suomalaisin kesäeväs. Tästä se lähtee!

Seuraavassa postauksessa kerron, miten grillikasvikset tuli hyödynnettyä (ja lopulta suorastaan ahmittua!).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti