keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Sitruunaiset kanankoivet ja munakoisopaistos


Tämä ruoka lähti liikkeelle siitä ahaa-elämyksestä, että kanaa myydään myös koipina kaupassa. Edellisistä kanankoipiviritelmistä onkin kulunut pitkä aika.

Kanankoivet taitavat olla käsitykseni mukaan sitä oikeata "kasarimeininkiä", sillä sellainen hatara muistikuva on lapsuudesta, että silloin niistä tehtiin ruokaa usein. Vai lie olleet vasta "ysäriä", mutta suositumpaa apetta joka tapauksessa kuin nykyisin.

SITRUUNAISET KANANKOIVET UUNISSA

3 kanankoipea

1-1 1/2 dl oliiviöljyä
1 pienen (luomu)sitruunan kuoriraaste ja mehu
suolaa
mustapippuria
muutama valkosipulinkynsi lohkoina

(luomu)sitruunalohkoja
kalamataoliiveja
mustapippuria
suolaa
timjamia

Sekoita kanamarinadi (öljy, sitruunankuoriraaste ja mehu, valkosipulilohkot ja mausteet) ja kaada se joko astiaan tai pussiin. Laita kanankoivet marinadin joukkoon.

Anna maustua hetkisen.

Voitele uunivuoka. Lado koivet vuokaan ja kaada myös marinadi joukkoon. Lohko muutama siivu sitruunasta sekä ripottele oliiveja kanojen pinnalle. Mausta vielä kuivatulla timjamilla, mustapippurilla ja suolalla.

Paista 200 asteessa noin 40-50 minuuttia. Sopivan paistoajan voi tarkastaa hammastikulla, lihasta tihkuvan nesteen ollessa kirkasta kana on kypsää.


MUNAKOISOPAISTOS

1 munakoiso
muutama aurinkokuivatun tomaatin siivu
kourallinen kalamataoliiveja
fetajuustoa
kuivattua basilikaa
mustapippuria

Lohko munakoiso samankokoisiksi paloiksi. Lado palat siivilään ja ripottele niiden sekaan suolaa reilusti. Anna itkettyä hetkisen.

Huuhtele munakoisot siivilässä vedellä ja anna kuivahtaa. Kaada ne sitten voideltuun uunivuokaan. Siivuta joukkoon aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit. Mausta basilikalla ja mustapippurilla. Lopuksi ripottele fetajuusto muruina pinnalle.

Paista 175-200 asteessa noin puoli tuntia.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kaikki-hyvät-rasvat-yhes-koos -iltapala


Kuinkahan suuri merkitys asenteella on siihen, miltä eri ruoka-aineet maistuvat? Olen huomannut usean tuotteen ja raaka-aineen kohdalla entisen inhokin muuttuneen tämän päivän suosikiksi. Ja nimenomaan nyt sen jälkeen, kun olen alkanut lisäämään rasvojen käyttöä.

Esimerkiksi otan avokadon. Joko suhtautuminen oikeasti vaikuttaa tai viime aikojen avokadot ovat sattumalta olleet paljon parempia, mutta suoraan sanoen en voinut ennen käsittää niiden mahtavuutta. Minusta ne maistuivat lähinnä oudoilta. Nyt makuhermoni ovat täysin päinvastaista mieltä, ja nykyisen iltapalani päätähtenä toimiikin useimmiten juuri avokado.

Yhdistin tähän iltapalaan kaksi mukavaa juttua, voissa paistetun kaalin ja muussatun avokadon. Todellinen makuhuipennus tähän olivat paahdetut pähkinät. Huippuhyvä yhdistelmä oli kasassa.

Huomasin muuten, ettei kannata olla liian varovainen pähkinöitä paahtaessa (puolivahingossa annoin niiden olla pannulla normaalia hitusen kauemmin). Näin tehden pähkinöiden maku oli ihanan paahteinen, muttei vielä palanut. Pähkinöiden rouhiminen pienemmiksi saattoi osaltaan vaikuttaa. Sitä aina vaan hoksaa uusia asioita kokatessa.

AVOKADOA, PAAHDETTUJA PÄHKINÖITÄ JA PAISTETTUA KAALIA

kourallinen pähkinöitä (esimerkiksi cashew- ja saksanpähkinöitä)
reilu lohko keräkaalia
voita
2-3 avokadoa
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Paahda pieneksi rouhitut pähkinät kuivalla pannulla. Niiden ollessa sopivan paahtuneita, siirrä ne sivuun ja laita pannulle nokare voita sulamaan.

Silppua kaali suikaleiksi. Paista suikaleet voissa miedolla lämmöllä. Kun kaalit ovat pehmenneet, siirrä ne tarjoiluastiaan jäähtymään.

Kuori avokadot ja muussaa ne joko haarukalla tai sauva/teho -sekoittimella.

Yhdistä lopuksi kaalisilppu, avokadot ja pähkinärouhe. Purista sitruunasta sekaan mehua sekä mausta suolalla ja pippurilla.

torstai 24. tammikuuta 2013

Nopea arkikeitto ja sananen ruokavaliorempasta

Laitan nyt arkisopan ohjeen, joka toimii loistavana esimerkkinä siitä, kuinka helposti omatekoisen ruoan loppujen lopuksi saa nenänsä eteen.

Viime aikoina tekemieni ruokien koostumus on noussut entistäkin tärkeämmäksi kriteeriksi. Ja se miten pienellä vaivannäöllä voi jättää einekset kaupan hyllylle. Niin kuin tämä keitto. Sen valmistaminen vie maksimissaan puoli tuntia ja siitä saa useamman annoksen kerralla. Samalla myös kukkaro kiittää.

"Maun ohella keiton ulkonäkö on ehtaa kotiruokaa muhkuroineen ja sattumineen."

TÄYTELÄINEN KINKKU-KUKKAKAALI-SOSEKEITTO

1 iso kukkakaali
1 purjo tai muutama lehtisellerin varsi
1/2 pkt voimakasta Koskenlaskija -sulatejuustoa
(kermaa tai ranskankermaa)
mustapippuria
(suolaa)
kinkkua/ilmakuivattua kinkkua

Lohko kukkakaali ja suikaloi purjo ja pistä ne pieneen määrään vettä kiehumaan kattilaan. Lohkot höyrystyvät pehmeiksi melko nopeasti, varsinkin jos kukkakaalin pilkkoo pienehköiksi paloiksi. Kukkakaalista kannattaa silputa mukaan myös varsiosa ja siistimmät lehdet, näin hävikin saa todella vähäiseksi.

Vaihtoehtoisesti purjoa voi kuullottaa ensin öljytilkassa kattilanpohjalla ja lisätä vasta sitten kukkakaali ja keitinvesi. Itse hyvin usein varsinkin kiireisinä päivinä oion tämän vaiheen yli.

Kun kukkakaali on sopivasti kypsynyt, surauta keitto sileäksi sauvasekoittimella. Lisää tämän jälkeen sulatejuusto paloina sulamaan keiton sekaan. Mikäli koostumuksesta tulee liian paksua, voi sitä notkistaa kermatilkalla tai muutamalla ruokalusikallisella ranskankermaa.

Lisää tässä vaiheessa kinkkusuikaleet keiton sekaan lämpenemään.

Lopuksi mausta keitto mustapippurilla ja jos on tarpeellista, suolalla.

---------------------------------------------------------------

Alkuhöpötyksestä saan kätevän aasinsillan kertoa lyhykäisesti yhdestä tärkeästä asiasta. Olen nimittäin viimein oivaltanut, miten minun oikeasti kannattaa syödä.

Luulin aina ennen syöväni hyvin ja tietoisesti. Ruokavalioni oli melko vähärasvaista (rivien välistä luettuna jokaikinen käyttämäni tuote oli kevyintä mahdollista) ja sallin itselleni terveellä tavalla herkutteluhetkiä (just joo, kohtuuton määrä kaikkea makeaa jokaikinen viikonloppu). Asenteeni ruokaan oli siis tyystin vinksallaan.

Tällä tasapainottelulla paino kyllä pysyi kohdillaan, mutta olotila oli kaikkea muuta. Ainoastaan runsas kasvisten käyttö, rasvaisen kalan hyväksyminen ja tasainen ateriarytmi ovat entisistä ruokailutottumuksistani asioita, jotka allekirjoitan edelleen.

Pari kuukautta sitten muutin on-off -tyyppisesti ruokavalioni täysin pyllylleen. Muutin ajatusmaailmaani ja unohdin ruokien sisältämät kalorit tyystin. Ryntäsin kauppaan ostamaan rasvaisimmat mahdolliset vaihtoehdot jättäen kaikki kevyttuotteet hyllyyn. Samalla jäivät einekset ja oikea ruoka astui kuvioihin. Mikä makumaailma tämän myötä on avautunutkaan!

Mikäs nyt sitten on muuttunut?

Tämän pienimuotoisen ihmiskokeen ehkä paras asia on ollut alati piinaavan makeanhimon tainnutus. En todellakaan uskonut tätä päivää näkeväni, mutta niin vain sisäinen herkuttelijani on saatu kuriin ja ilman minkäänlaisia kärvistelyjä.

Tai oikeastaan suuri ruoalla nautiskelija olen edelleen, herkut vain ovat muuttuneet. Täyteläisen ja ravinnerikkaan kotiruoan ansiosta tuntuu siltä kuin joka päivä olisi juhlat. Hah, no ei mikään ihmekään sen kituuttelu-ruokavalion jälkeen.

Jatkossa lupaan rustailla tänne blogiin sitä maukasta perussafkaa, mitä on tullut viime aikoina tehtyä. Minkään sortin terveysterroristiksi ei ole aikomus ryhtyä, siihen hommaan löytyy pätevämpiä tyyppejä (ja oikeammat kanavat). Halusin nyt vain lyhyesti kertoa muutoksesta, minkä olen kokenut, kun se hehkulamppu viimein syttyi pääni päällä.

Jännä yhteensattuma, että myös Thetken Teemulla on samankaltaisia suuntauksia omassa ruokavaliossaan. Eli jos aihe kiinnostaa, käy ihmeessä lukemassa täältä. Teemu selventää asiat paljon yksityiskohtaisemmin. Mielenkiintoisia juttuja nämä, ja ei todellakaan mitään rakettitiedettä!

Paatoksen jälkeen loppukevennyksenä kuva blogin nimikkokoirasta ja uudesta nutusta, mikä oli Pikku Leijonan 7-vuotissynttärilahja. Söpö villapaita on tilaustyö käsistään kätevältä naapurilta.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Eräänlainen leipä tämäkin


Uusi vuosi alkaa lunkisti, nimittäin tämän postauksen eteen en itse ole muuta tehnyt kuin räpsäissyt kuvan. Leipä on äitini tekemä, ja tätä samaista löytyi myös joulupöydästä. Se on aivan mahtavan makuista (varsinkin lämmitettynä) ja kätevä tapa käyttää erilaiset siemenet kaapista lojumasta.

Ohje on prikulleen sama kuin Karppisiskoilla, joten kopioin sen sieltä suoraan tänne.

SIEMENLEIPÄ

3 kananmunaa
3 dl juustoraastetta (mielellään voimakkaan makuista)
1 rkl majoneesia
2 rkl raejuustoa
1,5 tl leivinjauhetta
noin 5 dl siemeniä: esim. seesaminsiemeniä, kokonaisia pellavansiemeniä, auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä

Mittaa ainekset lukuunottamatta siemeniä kulhoon ja sekoita ne hyvin. Lisää sitten siemeniä sen verran, että taikinasta tulee sopivan jähmeää, ei kuitenkaan liian kuivaa.

Levitä taikina tasaisesti leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 225 asteessa noin vartti tai kunnes leipä on sopivasti saanut väriä pintaansa.