sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Lempeän tulinen bratwurstipata ja kesäkurpitsalisuke
Lauantai-iltana istahdimme ajan kanssa pöydän ääreen ruokailemaan, ihan kunnolla taas pitkästä aikaa. Arkisin harvemmin ruoka-ajat sattuvat meillä yksiin, eikä edes pöydän ääressä syöminen ole aina itsestäänselvyys.
Alkuruoaksi tein salaattia. Pääruoan ollessa melko tuhti, en halunnut kovin raskasta aloitusta. Raikkaan makuinen viikuna-mozzarella-pähkinäsalaatti vei kielen mennessään pari viikkoa sitten, täten halusin tehdä tätä toistamiseen.
Pääruokana oli makkarapataa ja uunissa paahdettuja kesäkurpitsaviipaleita. Kaupassa satuin huomaamaan Savuhovin tuotteita, siitä sitten sain idean tähän ruokaan. Taisikin olla ensimmäinen kerta kun tein bratwurstista ruokaa.
Ruoan kanssa juomaksi sopi oikein hyvin punaviini. Teki heti hieman juhlavammaksi tämän melko arkisen ruoan. Toki joku hyvä ruokaolutkin olisi käynyt mainiosti.
BRATWURSTIPATA
n. 300 g bratwurstimakkaraa
voita paistamiseen
2 chilipaprikaa
8 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1 tlk kidneypapuja
1 prk tomaattimurskaa
ripaus sokeria
2,5 dl punaviiniä
1 lihaliemikuutio
3 porkkanaa
1 iso palsternakka
suolaa ja mustapippuria
Kuumenna voi padassa ja lisää makkara- ja chilipaprikaviipaleet. Ruskista hetken aikaa, sitten lisää pavut, tomaattimurska, viini, liemikuutio ja ripaus sokeria. Anna kiehua ja mausta.
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Lisää pataan pilkotut juurekset ja sipulit. Siirrä pata uuniin kannen alle hautumaan. Anna paistua reilun tunnin ajan tai kunnes juurekset ovat sopivan kypsiä.
Makkarapadan kylkeen tein yksinkertaisen lisukkeen kesäkurpitsasta. Leikkasin kurpitsasta noin sentin paksuisia viipaleita, ripottelin hieman suolaa niiden päälle ja annoin itkettyä noin vartin ajan. Sitten pyyhin ylimääräiset nesteet pois ja ladoin ne uunivuokaan. Maustoin mustapippurilla ja pirskottelin hieman oliiviöljyä pintaan.
Paahdoin kesäkurpitsoita uunissa vajaa puoli tuntia, sitten lisäsin pinnalle hieman cheddarjuustoa raasteena. Lisäsin juustoraasteen liian myöhässä, se olisi saanut ruskistua hieman enemmän.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Ahvenanmaa: Ahvenanmaan pannukakku
Enpä ollut aiemmin tätä pannaria maistanutkaan. Kuullut kyllä moisesta, mutta en maistanut ikinä. Mielenkiinnolla siis aloin taikinaa tekemään. Ja eipäs ollut hullumman makuista, kardemumma tosin antaa kovin pullamaisen vaikutelman tähän. Tämähän on kuin pullan ja pannukakun yhdistelmä. Mutta hyvää siis.
Käytin vahingossa liian pientä uunivuokaa, näin ollen taikina jäi melko paksuksi. Tajusin onneksi pienentää uunin lämpötilaa ja vastaavasti pidentää paistoaikaa, joten pannukakku kypsyi kunnolla.
Pannarin ohella tarjolla oli pelkästään kevyesti sokeroitua mansikkasosetta, mikä mielestäni sopi oikein kivasti.
AHVENANMAAN PANNUKAKKU
puoli uunipannullista
3 munaa
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja (käytin täysjyvävehnäjauhoja)
2 dl valmista riisi- tai mannapuuroa (käytin riisipuuroa)
7 dl maitoa
vuoan voiteluun voita
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon suola, kardemumma ja vehnäjauhot. Lisää kylmä riisipuuro ja maito, sekoita taikina tasaiseksi. Tarkista maku ja kaada taikina voideltuun uunivuokaan tai leivinpaperilla vuoratulle ja rajatulle uunipannulle. Paista uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia.
Tarjoa lämpimänä tai kylmänä vadelmahillon ja kermavaahdon kera.
(Lähde: Riitta Pojanluoma "Perinnemakuja maakunnista")
Loppuun vahingossa taltioitunut "taidekuva".
Ahvenanmaa: Paistetut ahvenfileet
Vähän meinasi kiire iskeä tämän kuukauden maakunnan, Ahvenanmaan, kanssa. Useamman viikon jo ajatuksissani olin pyöritellyt useampaakin reseptiä toteutettavaksi, mutta jokin aina sitten "tökkäs". Ahvenanmaan reseptit olivat suurimmalta osalta kala- tai lammasruokia. Suomalaista lammasta en tähään hätään saanut, joten päädyin kalaruokaan. Ja niistä halusin tehdä ahventa.
Kirjan ohjeiden mukaan kalojen maustaminen on aikaisemminkin onnistunut loistavasti, niin kuin tälläkin kertaa. Muutoinhan ohje on melko yksinkertainen, käytännössä pelkkää suolaa, korppujauhoa ja suolaa. Mietinkin miten näin vähillä mausteilla jokin voi maistua niin hyvältä..?
PAISTETUT AHVENFILEET
4 ruokailijalle
4-8 tuoretta ahvenfileetä
1 kananmuna
4 rkl korppujauhoa (käytin ruiskorppujauhoa)
1 tl merisuolaa
paistamiseen voita
pinnalle tillisilppua (käytin ruohosipulia)
Riko munan rakenne rikki matalalla lautasella. Sekoita toiselle lautaselle korppujauhot ja suola. Kuumenna paistinpannu ja siinä nokare voita.
Pyöräytä ahvenfileet ensin munassa ja sitten korppujauho-suolaseoksessa. Paista pannussa molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Silppua pinnalle tilliä.
(Lähde: Riitta Pojanluoma: "Perinnemakuja maakunnista")
Ahvenet maistuivat perjantain herkkuruokana papu-sipulilisukkeen kera. Tällä hetkellä en tiedä kumpi, ahven vai kuha, olisi henkilökohtainen kalasuosikkini, sen verran makunystyröitä herätteli yksinkertaisuudessaan tämä ruoka.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Viikuna-mozzarella-pähkinäsalaatti
Yksinkertaista ja hyvää. Ja nätin näköistäkin vielä.
VIIKUNA-MOZZARELLA-PÄHKINÄSALAATTI
friseesalaattia
viinisuolaheinää
tuoretta viikunaa
mozzarellajuustoa
saksanpähkinöitä
tummaa balsamicoa
pähkinäoliiviöljyä
mustapippuria
Viikuna-juustomuffinit
Glorian Ruoka&viini -lehdestä olen löytänyt monen monta hyvää reseptiä, niin kuin nytkin. Hieman muuntelin ohjetta, suluissa näkyvät alkuperäisen ohjeen raaka-aineet. Ohjeen juustoa en onnistunut lähikaupasta löytämään, joten korvasin sen ihan perus emmental-juustoraasteella. Jauhettua neilikkaa oletin keittiön maustehyllystä löytyvän, mutta muistin väärin. Muutoin sitä olisin taikinan joukkoon laittanut.
Reseptin alkuperäinen nimi on viikuna-manchegomuffinit ja se löytyy vuoden 2006 numerosta seitsemän.
VIIKUNA-JUUSTOMUFFINIT
2 1/2 dl juustoraastetta (hienoksi raastettua manchegojuustoa)
3 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
(1/4 tl jauhettua neilikkaa)
1/2 tl jauhettua kanelia
1/2 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
1 dl rouhittuja pistaasipähkinöitä
3 kananmunaa
2 1/2 dl ranskankermaa
1 1/2 dl silputtuja kuivattuja viikunoita
Pinnalle:
(1 dl manchegoraastetta)
rouhittuja pistaasipähkinöitä
Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa kananmunat ja ranskankerma ja lisää kuivat aineet joukkoon. Lopuksi kääntele viikunasilppu taikinan sekaan.
Jaa taikina muffinivuokiin. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja/tai pähkinärouhetta. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.
Viikuna-gorgonzolapiirakka
Tämän tosi maukkaan suolaisen piirakan ohjeen löysin Paistetut muikut -blogista. Piirakassa yhdistyy mahtavasti suolainen ja makea.
Alkuperäisessä ohjeessa oli viikunasalaattia mukavasti piirakan päälle ladottuna, mutta itse tein pelkästään piirakan. Laitoin kuitenkin viikunoita sitten piirakan päälle ja hyvin sopivat niinkin.
VIIKUNA-GORGONZOLAPIIRAKKA
1 pkt valmis piirakkapohja
Täyte:
250 g gorgonzola-juustoa
3 kananmunaa
3 dl maitoa
½ tl suolaa
1 tl valkopippuria
2 tuoretta viikunaa lohkottuina
Voitele piirakkavuoka ja painele pohjataikina siihen tasaisesti. Pilko juusto ja asettele siivut pohjalle. Sekoita loput täytteen ainekset keskenään ja kaada juustojen päälle. Viimeistele piirakka laittamalla pilkotut viikunat täytteen päälle.
Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.
Viikunainen viikonloppu
Jokin aika sitten Voisilmäpelin Eeva vinkkasi kauppojen hyllyiltä löytyvistä (sopuhintaisista) tuoreista viikunoista. Nyt sitten tänä viikonloppuna hamstrasin itsekin näitä ihanaisia hedelmiä ja kehittelin niistä kaikenlaista herkkusyötävää.
Itse viikunoista en tiennyt paljoakaan, joten kurkkasin Wikipediasta vähän faktaa: "Aitoviikuna on viikunoiden (Ficus) sukuun ja mulperikasvien heimoon kuuluva kasvi. Se on lähtöisin Vähästä-Aasiasta. Nykyään aitoviikunoita viljellään laajalti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla.
Aitoviikuna on kesävihanta pensas tai pieni puu, joka voi kasvaa 6 m korkeaksi ja sen lehvästöstä tulee samanlevyinen. Lehtilapa on 3–5-liuskainen. Lehtiruoti on kellanvihreä.
Tuoreena viikunan hedelmäliha on pehmeää ja punertavaa. Siinä on paljon syötäviä siemeniä. Kuori on vaaleanharmaa tai tumman sinertävä. Maku on hapan, mutta makea, ei kuitenkaan niin makea kuin kuivattujen viikunoiden."
Ensimmäisen kerran tuoreita viikunoita maisteltiin salaatin muodossa viime juhannuksena. Ihastuin viikunoiden makuun jo silloin ja edelleenkin ihmettelen sitä, miten ne voivatkin olla niin hyviä. Seuraavaksi on luvassa muutama viikunainen resepti.
Kesäkurpitsalasagne kasvistäytteellä
Tämän lasagnen täytteen ainekset ovat melkoista sekamelskaa, kyseessä oli tyypillinen nopea arkikokkailu mutu-fiiliksellä toteutettuna. Maku oli kuitenkin hyvin mukava yllätys. Ruoasta tuli maukasta kasvisruokaa, jota uskaltaisin tarjota myös ei-kasvissyöjille. Täytteestä eritoten lantun sopivuus arvelutti, mutta sehän kävi sinne kuin nenä päähän.
KESÄKURPITSALASAGNE
Täyte:
öljyä paistamiseen
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 pieni lanttu
soijarouhetta
1 prk (380g) mustapapuja suolaliemessä
fetajuustoa
mausteita (jauhelihamaustetta, hieman currya)
Lisäksi:
1 kesäkurpitsa suikaleina
juustoraastetta
Kuullota silputtuja sipuleita pannulla, kunnes ovat hieman pehmenneet ja lisää sekaan lanttukuutiot. Hetken paistamisen jälkeen lisää valutetut pavut ja soijarouhetta sopiva määrä. Mausta ja lisää tarvittaessa nestettä. Loppuvaiheessa paistoa lisää fetajuustokuutiot, itse lisäsin myös kesäkurpitsasta jäljelle jääneet osat kuutioituna.
Lado voideltuun vuokaan ensin täytettä, sitten kesäkurpitsaviipaleita. Tee samanlainen kerros siten, että päällimmäiseksi jää kesäkurpitsat. Ripota pinnalle juustoraastetta ja laita uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi.
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Syysmenu puolen valtakunnan tyyliin
Päätimme pitkästä aikaa tehdä ruokaa kotona normaalia pidemmän kaavan mukaan alku- ja jälkiruokineen. Muistelimme samalla onnistunutta Italian matkaa ja nautimme kotoilusta. Liian harvoin tulee näin perusteellisesti kokattua, puhumattakaan pöydän kattamisesta ja ruokaviinien hankkimisesta.
Alkuruoaksi valikoitui keitto, ja siihen oli syynsä. Halusin vielä kerran tämän syksyn aikana tehdä kurpitsakeittoa. Aivan ihanan makuista tuli tälläkin kertaa, vaikka en lisännyt kermaa ollenkaan. Pelkkä kasvisliemi ja sulatejuusto kera melko voimakkaan maustamisen riitti tekemään keitosta täyteläisen.
Pääruoaksi tehtiin valkoviinissä haudutettua broileria, johon käytin reissulta ostettua ruoanlaittoviiniä. Tosi kätevät nuo pienet pillimehukokoiset viinipönikät, onkohan vastaavia Alkon tuotevalikoimassa?
Broileripadan lisänä tarjolla oli juurespaistosta. Fenkoli juuresten seassa oli aika vinkeän makuista, ensimmäistä kertaa käytin sitä ruoanlaitossa. Sen voimakas, lakritsimainen maku sopisi paremmin ehkä johonkin muuhun yhteyteen, täytyy ehdottomasti jatkaa näitä fenkolikokeiluja.
Jälkkärinä ei ollut mikään kevytherkku, vaan suklaamoussea mansikoiden kera. Tumma suklaa ja mansikat ovat vastustamaton yhdistelmä. Helppotekoinen jälkiruoka, minkä voi tehdä hetkeä aiemmin jääkaappiin tekeytymään.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Feta-pähkinä-juurespaistos
Ohje tehty Kodin Kuvalehden (18/2011) reseptin mukaan, tosin pienin muutoksin niin kuin tapana taitaa olla.
FETA-PÄHKINÄ-JUURESPAISTOS
erilaisia juureksia, meillä palsternakkaa sekä juuripersiljaa + vierailevana tähtenä fenkolia
pähkinäöljyä
suolaa, mustapippuria
fetajuustoa
pähkinärouhetta
Kuori ja lohko juurekset. Laita ne voideltuun uunipannuun ja sekoita sekaan öljy sekä mausteet. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.
Lisää sekaan paloiteltu fetajuusto sekä pähkinärouhe. Jatka paistamista kunnes feta on hieman pehmennyt.
Valkoviinissä haudutettua broileria
Runkoa tähän pääruokaan otin Santa-Marin Mauste-elämyksiä -kirjasta, jonka on toimittanut Oy Gustav Paulig Ab/Eija Laakso. Pikku muutoksia tein ohjeeseen, muun muassa wokkivihannekset korvasin sipulilla, paprikalla ja kirsikkatomaateilla.
VALKOPIPPURIT VIIHTYVÄT BROILERIN VIINILIEMESSÄ
4 annosta
1 sipuli
1 iso valkosipulinkynsi
öljyä paistamiseen
4 kpl broilerin rintafileitä
1 paprika
kirsikkatomaatteja
Liemi:
5 dl kanalientä
1 dl valkoviiniä
10 kpl kokonaisia valkopippureita
1 tl salviaa
2 tl rosmariinia
ripaus suolaa
Lohko sipulit ja paprika. Kuullota ne pehmeäksi öljytilkassa pannulla. Lisää liemenainekset sekä broilerin fileet. Anna kiehua miedolla lämmöllä 30 minuuttia.
Tarkista liemen maku ja lisää kirsikkatomaatit sekaan. Kypsytä vielä hetken, että kirsikkatomaatit hieman pehmenevät.
Mansikka-suklaamousse
Ohjeen nappasin Glorian Ruoka&viinistä, numerosta 7/2006. Hieman pienensin/muuntelin reseptiä meille sopivaksi.
TUMMASUKLAAMOUSSE
3 annosta
100 g tummaa suklaata
25 g voita
2 kananmunaa
1/2 dl tomusokeria
vajaa 100 g ranskankermaa
n. 2 dl marjoja
Sulata suklaa ja voi esimerkiksi mikrossa. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
Lisää keltuaisiin sokeri ja ranskankerma ja vatkaa seos löysäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sula suklaa.
Nostele suklaavaahdon sekaan vatkatut valkuaiset. Laita annoskulhojen pohjalle marjoja ja lisää suklaamoussea päälle. Anna viilentyä jääkaapissa pari tuntia.
Bergamo-Bologna-Rooma
Ei lähdetty PLI:n kanssa kesälomalla sen pidemmälle reissulle, koska varasimme syksymmälle Italian reissun. Melkoinen "myöhäinen kesäloma" viime viikosta meille tulikin, sillä lämpötilä huiteli keskipäivällä lähellä 30 astetta. Sai taas kokea kesän lämmön ja ladattua d-vitamiinivarastot hetkellisesti täyteen auringonpaisteesta. Kyllä nyt jaksaa pitkän syksyn ja talven (tai ainakin paremmin jaksaa).
Valittiin lento Milanon liepeillä sijaitsevaan Bergamoon ja ensimmäinen yö vietettiin tässä pikkukaupungissa. Oikein viehättävä kylä olikin, hieman harmittikin, että oli seuraavana päivänä lähdettävä kohti seuraavaa etappia, emmekä esimerkiksi vanhassa kaupungissa kerenneet käydä ollenkaan. Vanha kaupunki sijaitsee kukkulan laella, näkyy kuvassa taustalla.
Toisena matkapäivänä jatkoimme alaspäin Italiaa junalla Bolognaan. Matkustimme tämän välin mahdollisimman halvalla, eli paikallisjunalla usealla vaihdolla ja siis ilman paikkalippuja. Käytännössä tämä tarkoitti hikisiä olosuhteita täpötäysissä junissa, matkattiinpa yksi väli junavaunujen väliosassa. Tuli ihan vanhat muistot entisaikoijen VR:n pikajunista mieleen. Kumma juttu on se, että lomalla ei tämmöiset melko epämukavat olosuhteet pilaa tunnelmaa.
Bolognassakaan ei oltu yhtä yötä kauempaa, ehdittiin kuitenkin ottaa kaupunki Bergamoa paremmin haltuun. Bolognassa iltapäivällä pysähdyttiin viinilasilliselle ja mikä yllätys suomituristille olikaan herkullinen tapaslautanen, mikä kuului lasillisten hintaan. Nämä suupalat olivatkin oiva antipasti tulevalle illalliselle. Eikös olisikin mahtavaa, jos Suomessakin kesäterassilla saisi oluttuopin kylkeen jotain pikkupurtavaa?
Bolognaan ihastuin näistä kolmesta kaupungista eniten, se on sopivan kokoinen ja mikä parasta, ruoka siellä on aivan mahtavaa. Ainakin niissä paikoissa missä ehdimme lyhyen vierailun aikana käydä. Tänne olisi mukava palata uudelleen.
Bolognan jälkeen vuorossa oli Rooma. Tällä kertaa valitsimme hieman tyyriimmän (itse asiassa aika paljonkin tyyrimmän) junalipun, ja pääsimme etenemään tämän välin muutamassa tunnissa ja mikä parasta, ilmastoidussa vaunussa. Melko luksusta siihen paikallisjunakokemukseen verrattuna.
Roomassa vietimme kaksi yötä. Yllä oleva kuva on otettu hotellin ikkunasta. Rooma on tietenkin mahtava kaupunki, historiallinen ja kaikkea. Muutamat kaupunkialueella sijaitsevat "pakolliset" nähtävyydet kierreltiin, Colosseum, Fontana di Trevi ja espanjalaiset portaat jäivät niistä päällimmäiseksi mieleen. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut kiva lähteä hieman kauemmaksi keskustasta. Nähdä aidompaa roomalaisten elämää, eikä pelkästään niitä turistikojuja vieri vieressä.
Tässä suloinen autokioski, joka nökötti Colosseumin edustalla.
Päätin jo kotimaassa, että Bolognassa on maistettava pasta bolognesea ja matkan aikana myös jossain on tilattava jälkkäriksi tiramisua. Vasemmassa kuvassa onkin Tortellini con ragù (en ole ollenkaan varma tuosta kirjoitusasusta) sekä PLI:n lasagneannos. Oikealla sitten se tiramisu, tilasin sen kahvilassa Roomassa lounaan päätteeksi. Turha kai mainita, että oli oikein maistuvaa.
Kotiin toimme mitäs muutakaan kuin ruokatuliaisia. Ostin Roomasta tällaisen "survival kitin" eli pakkauksen, missä oli pikkuiset oliiviöljy- sekä balsamicopullot plus mustapippuri- ja suolasirottimet. Nämä ovat todella kätevät nakata pöytään tarjolle ja näin kukin voi maustaa esimerkiksi oman salaattinsa.
Raahasin mukanani myös ruokakaupasta ruoanlaittoon sopivia viiniä (ihana annoskoko, 2,5 dl), pähkinä- ja tryffelioliiviöljyä, balsamicoa kätevässä suihkupullossa sekä valmisbolognesekastiketta. Pasta bolognesea täytyy itsekin kokeilla joskus tehdä, sen ihanainen maku on edelleenkin muistissa.
Muina tuomisina oli muun muassa pähkinät, jotka olivat kotosuomea edullisempia, Oreo-keksit sekä puhumattakaan kaikista niistä vaatteista ja kengistä, joita en voinut olla ostamatta.
Kaiken kaikkiaan reissu oli mahtava. Edellisen kerran kun Italiassa sompailtiin (Milano ja Venetsia), tapahtui kaikenlaista kommellusta mm. junissa ja hotelleissa, mutta nyt kaikki meni aivan nappiin. Kokemus karttuu itselläkin miten toimia, Italiassa on kuitenkin aika tavalla eri kulttuuri kuin esimerkiksi Saksassa. Italialaiset ihmiset ovat värikkäitä persoonia. Voisinpa kuvitella, että meidän ulkomaanreissu joskus voisi saapasmaahan suuntautua uudelleenkin.
PS. Italiaiset jäätelöt ovat kuuluisia, mutta hävetäkseni täytyy myöntää että Mäkkärin pistaasi-flurry hakkasi paikallisen jäätelöbaarin vastaavan 6-0. Muut valitsemani maut olivat kuitenkin jumalaisen hyviä. Jätskiä kun tuli muutamaan otteeseen nautittua siinä helteessä..
Valittiin lento Milanon liepeillä sijaitsevaan Bergamoon ja ensimmäinen yö vietettiin tässä pikkukaupungissa. Oikein viehättävä kylä olikin, hieman harmittikin, että oli seuraavana päivänä lähdettävä kohti seuraavaa etappia, emmekä esimerkiksi vanhassa kaupungissa kerenneet käydä ollenkaan. Vanha kaupunki sijaitsee kukkulan laella, näkyy kuvassa taustalla.
Toisena matkapäivänä jatkoimme alaspäin Italiaa junalla Bolognaan. Matkustimme tämän välin mahdollisimman halvalla, eli paikallisjunalla usealla vaihdolla ja siis ilman paikkalippuja. Käytännössä tämä tarkoitti hikisiä olosuhteita täpötäysissä junissa, matkattiinpa yksi väli junavaunujen väliosassa. Tuli ihan vanhat muistot entisaikoijen VR:n pikajunista mieleen. Kumma juttu on se, että lomalla ei tämmöiset melko epämukavat olosuhteet pilaa tunnelmaa.
Bolognassakaan ei oltu yhtä yötä kauempaa, ehdittiin kuitenkin ottaa kaupunki Bergamoa paremmin haltuun. Bolognassa iltapäivällä pysähdyttiin viinilasilliselle ja mikä yllätys suomituristille olikaan herkullinen tapaslautanen, mikä kuului lasillisten hintaan. Nämä suupalat olivatkin oiva antipasti tulevalle illalliselle. Eikös olisikin mahtavaa, jos Suomessakin kesäterassilla saisi oluttuopin kylkeen jotain pikkupurtavaa?
Bolognaan ihastuin näistä kolmesta kaupungista eniten, se on sopivan kokoinen ja mikä parasta, ruoka siellä on aivan mahtavaa. Ainakin niissä paikoissa missä ehdimme lyhyen vierailun aikana käydä. Tänne olisi mukava palata uudelleen.
Bolognan jälkeen vuorossa oli Rooma. Tällä kertaa valitsimme hieman tyyriimmän (itse asiassa aika paljonkin tyyrimmän) junalipun, ja pääsimme etenemään tämän välin muutamassa tunnissa ja mikä parasta, ilmastoidussa vaunussa. Melko luksusta siihen paikallisjunakokemukseen verrattuna.
Roomassa vietimme kaksi yötä. Yllä oleva kuva on otettu hotellin ikkunasta. Rooma on tietenkin mahtava kaupunki, historiallinen ja kaikkea. Muutamat kaupunkialueella sijaitsevat "pakolliset" nähtävyydet kierreltiin, Colosseum, Fontana di Trevi ja espanjalaiset portaat jäivät niistä päällimmäiseksi mieleen. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut kiva lähteä hieman kauemmaksi keskustasta. Nähdä aidompaa roomalaisten elämää, eikä pelkästään niitä turistikojuja vieri vieressä.
Tässä suloinen autokioski, joka nökötti Colosseumin edustalla.
Päätin jo kotimaassa, että Bolognassa on maistettava pasta bolognesea ja matkan aikana myös jossain on tilattava jälkkäriksi tiramisua. Vasemmassa kuvassa onkin Tortellini con ragù (en ole ollenkaan varma tuosta kirjoitusasusta) sekä PLI:n lasagneannos. Oikealla sitten se tiramisu, tilasin sen kahvilassa Roomassa lounaan päätteeksi. Turha kai mainita, että oli oikein maistuvaa.
Kotiin toimme mitäs muutakaan kuin ruokatuliaisia. Ostin Roomasta tällaisen "survival kitin" eli pakkauksen, missä oli pikkuiset oliiviöljy- sekä balsamicopullot plus mustapippuri- ja suolasirottimet. Nämä ovat todella kätevät nakata pöytään tarjolle ja näin kukin voi maustaa esimerkiksi oman salaattinsa.
Raahasin mukanani myös ruokakaupasta ruoanlaittoon sopivia viiniä (ihana annoskoko, 2,5 dl), pähkinä- ja tryffelioliiviöljyä, balsamicoa kätevässä suihkupullossa sekä valmisbolognesekastiketta. Pasta bolognesea täytyy itsekin kokeilla joskus tehdä, sen ihanainen maku on edelleenkin muistissa.
Muina tuomisina oli muun muassa pähkinät, jotka olivat kotosuomea edullisempia, Oreo-keksit sekä puhumattakaan kaikista niistä vaatteista ja kengistä, joita en voinut olla ostamatta.
Kaiken kaikkiaan reissu oli mahtava. Edellisen kerran kun Italiassa sompailtiin (Milano ja Venetsia), tapahtui kaikenlaista kommellusta mm. junissa ja hotelleissa, mutta nyt kaikki meni aivan nappiin. Kokemus karttuu itselläkin miten toimia, Italiassa on kuitenkin aika tavalla eri kulttuuri kuin esimerkiksi Saksassa. Italialaiset ihmiset ovat värikkäitä persoonia. Voisinpa kuvitella, että meidän ulkomaanreissu joskus voisi saapasmaahan suuntautua uudelleenkin.
PS. Italiaiset jäätelöt ovat kuuluisia, mutta hävetäkseni täytyy myöntää että Mäkkärin pistaasi-flurry hakkasi paikallisen jäätelöbaarin vastaavan 6-0. Muut valitsemani maut olivat kuitenkin jumalaisen hyviä. Jätskiä kun tuli muutamaan otteeseen nautittua siinä helteessä..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)