Savo: Kalakukko

Pitihän se tämäkin savolainen perinneruoka vielä näin kuukauden loppupuolella tehdä. Ja hyvä että innostuin väkertämään, sillä tämä onnistui yli odotusten. Kuori vähän kärtsähti liikaa ja oli ehkä osittain liian paksu, mutta muutoin oikein onnistunut kokeilu. Jopa täytteen suolaisuus sattui kohdalleen.

KALAKUKKO

5-6 ruokailijalle

Kuoritaikina:
6 dl vettä
1 dl (100 g) voisulaa tai sulatettua sianrasvaa
1 rkl suolaa
300 g ruispuurojauhoja
300 g ruissihtijauhoja
300 g vehnäjauhoja

Täyte:
1 kg perattuja, huuhdottuja, valutettuja muikkuja, ahvenia, madetta tai kirjolohta
300 g sian kylkilihaa, viipaleina
1 rkl suolaa
voiteluun voita

Sekoita veteen voisula ja suola. Lisää liemeen puuhaarukalla sekoittaen karkeat ruisjauhot, sitten ruissihtijauhot ja taikinaa käsin vaivaten vehnäjauhot. Vehnäjauhot tekevät taikinan sitkeämmäksi ja helpommaksi käsitellä. Vaivaa taikina hyvin. Se saa olla kiinteää muttei liian kovaa. Kaaviloi taikina jauhotetulla pöydällä soikeaksi, keskeltä hieman paksummaksi levyksi.

Kuivaa valutetut kalat keittiöpaperilla ja mausta suolalla. Pienet kalat pannaan kukkoon päineen ja ruotoineen. Lado kalat jauhotetulle levylle niin, että pyrstöt ja päät tulevat lomittain. Asettele väliin ja pinon päälle sianlihaviipaleita.

Taivuta taikinalevyn vastakkaiset reunat kalakeon päälle ja liimaa kiinni vedellä.

Ummista kukko huolellisesti, sillä pitkä paistoaika saa kukon helposti laulamaan, jos se on suljettu huolimattomasti. Siltä varalta, että kukko repeää paistuessaan, on hyvä jättää hiukan kuoritaikinaa paikkaamista varten. Hiero kukon pintaan ruisjauhoja ja pane se leivinuuniin leipien paistamisen jälkeen.

Kun kukko on kuortunut ja saanut pintaan väriä (parin tunnin kuluttua), harjaa jauhot pinnalta ja voitele kukkoa voisulalla tai silavaviipaleella. Tämän jälkeen voit voidella tunnin välein. Kukko saa paistua 5-6 tuntia.

Kukosta saat pehmeäkuorisen, jos käärit sen paistamisen jälkeen voipaperiin ja pyyhkeeseen tai alumiinifolioon. Kääreessä kukko saa jäähtyä haaleaksi, tarjoilulämpöiseksi.

(Lähde: Riitta Pojanluoma: "Perinneherkkuja maakunnista")

Itse jaon ainesmäärät kolmeen osaan ja tein siis vain kolmanneksen ohjeesta. Paistoin minikukkoa ensin 250-asteisessa uunissa noin tunnin (mikä oli hieman liikaa) ja sitten vielä toisen tunnin 175 asteessa.

Kalakukon kuori on parasta mun mielestä. Pelkkää kuorta ja kunnon sipaisun rasvaa, maistuu muutes aikas hyvälle.