Hih, tämä ruokaohje on noin kuukauden verran etuajassa. Reseptejä kinkun rippeistä kaipaillaan yleensä vasta joulun jälkeen. Tai voihan se olla, että moni muukin on jo joulukinkun paistanut, onhan niitä kauppojen pakastealtaista pidemmän aikaa löytynyt.
Niin tai näin, meillä muutaman kilon kinkku paistettiin pyhäinpäivän tienoilla. Kaksi ihmistä ei samaa ruokaa kuitenkaan määräänsä enempää pysty syömään, joten suuri osa kinkusta päätyi suikaloituna pakastimeen. Nyt muutaman viikon vierähdettyä otin yhden rasiallisen kinkkusuikaleita sulamaan helppo arkiruoka mieleissäin.
KINKKU-RUISLASAGNE
n. 400-500 g joulukinkkua suikaleena
1 sipuli
pari valkosipulinkynttä
voita ja öljyä paistamiseen
currya
mustapippuria
cayennepippuria
suolaa
1 kesäkurpitsa
1 prk ruokakermaa
150 g ranskankermaa
n. 100 sulatejuustoa (voimakkaanmakuista)
6 viipaletta ruispaloja
Kuorin ja lohkoin ensin sipulit. Kuullotin niitä pannulla kunnes hieman pehmenivät, sitten lisäsin kinkkusuikaleet joukkoon. Jatkoin paistamista ja hieman myöhemmin lisäsin sekaan maitotuotteet ja sulatejuuston. Lopuksi maustoin kastikkeen ja lisäsin pilkotun kesäkurpitsan joukkoon. Annoin kastikkeen tekeytyä miedolla lämmöllä.
Voitelin uunivuoan ja ladoin pohjalle kolme ruispalaviipaletta. Kaadoin kinkkukastiketta reilusti ruispalojen päälle. Tein samalla lailla toisenkin kerroksen ja paistoin lasagnea 200 asteessa noin puoli tuntia.
Hyvä että olet ajoissa tämän kanssa, niin ei tarvitse sitten silloin joulun jälkeen ruveta paniikissa miettimään että minne sen lopun kinkun piilottaisikaan :) Voi vaan tulla täältä kurkkaamaan.
VastaaPoistaKannattaa kyllä ehdottomasti kokeilla sitä kurpitsabrowniesia, on aivan törkeän hyvää!
Kyllä itsekin on huomannut miten ruokantarve muuttuu näin syksyn tullen. Kesällä pärjäsi ihan loistavasti töissä salaatilla eväänä, mutta kyllä nyt on jo kuukauden päivät ainakin ollut enemmän se lämmin ruoka mielessä...
J
a yksittäisistä mauista himoan nyt lakua ja luinkin juuri tällä viikolla, että se auttaa kaamosmasennukseen :) Että ehkä mulla sitten on vähän sitä...