Melkein kuin mannapuuroa ja mansikkaa..

Onhan näitä terveysvillityksiä ja superruokia. Kaikenmaailman ihmesiemenistä ja -jauheista ynnä muista uutisoidaan ja pöhistään oma aikansa niin paljon, että ne jo sanana alkavat tulla korvista ulos. Puhumattakaan edes siitä, että pysyisi jokaikisen trendin perässä.

Eipä sillä, etteikö superfoodit olisi ravintorikkaita ja kannattavia sisällyttää ruokavalioon. Varmasti näin on. Itseäni vaan harmittaa jos hetken innostuksesta hankittu tyyris pakkaus jääkin vanhenemaan kaappiin. Silläkin kynnys hommata jotain uutta ihmetuotetta kokeiluun on todella korkea.

Chia-siementen kohdalla tein poikkeuksen. Syksyllä huomasin useassa blogissa tätä proteiini-, vitamiini- ja kivennäisainepommia hehkutettavan. Joten mielenkiinnosta ja sen käyttötapojen runsaudesta johtuen tein hurjan sijoituksen.

Ilokseni sain todeta, että ostos kannatti. Erityisen tykästynyt olen tähän mannapuuron korvaajaan chia-puuroon. Myös hilloa täytyy testata, uskoisin sen olevan erittäin toimiva myös siinä.

Tämä versio puurosta on sitten hyvin tuhti, se pitää varmasti nälän loitolla perusvälipalaa paremmin.

CHIA-SIEMENPUURO

2 rkl chia-siemeniä

2 dl kermaa (tai kookoskermaa)

1 rkl voita (tai kookosöljyä)

makeutusta tarvittaessa

ripaus suolaa

Kaada kerma pieneen kattilaan. Mittaa joukkoon chia-siemenet ja anna liueta hetken aikaa (noin puolisen tuntia).

Liotuksen jälkeen kuumenna kerma kiehuvaksi ja hauduttele kunnes se sakenee puuromaiseksi. Lopuksi lisää suola, makeutus ja nokare voita.

Tarjoa puuro esimerkiksi marjojen kera.

Pikku Leijonan talvimuotia vuodelta 2015!

Maistuu se grillisalaatti talvellakin

Löysin hiljattain mainion blogin nimeltä Eilistä & Paistoa. Sieltä hetken selailun jälkeen matkaan lähti lisukeidea. Pitkästä aikaa tätä omaa suosikkisalaattia oli saatava heti.

Mikäpä tosiaan estää tekemästä tätä ehkä ennemmin grillaukseen ja kesään miellettyä salaattia näin sydäntalvella? Ei yhtikäs mikään.

Salaatin teossa oiva apuväline on sauvasekoitin ja sen silppurikulho. Kaalit ja porkkanat saa todella sukkelasti pieneksi rouheeksi. Tässä ohje suoraan blogista omin pienin muutoksin:

KAALISALAATTI

kaalia (pienestä noin puolet)

porkkanaa

purjoa

2 dl kermaviiliä

2 rkl majoneesia

1/4 tl suolaa

1/4 tl rouhittua mustapippuria

1-2 tl omenaviinietikkaa

mieluisia kuivayrttejä (itse laitoin kuivattua nokkosta)

Surauta kaali ja kuoritut porkkanat hienoksi silpuksi sauvasekoittimella. Halkaise pesty purjo ja hakella ohuiksi suikaleiksi. Sekoita kaikki vihannekset yhteen kulhoon.

Sekoita loput ainekset keskenään ja yhdistä kaali-porkkana-purjoraasteeseen.

Tarkista lopuksi maku ja anna tekeytyä jääkaapissa hetken aikaa.

PS. Toinen erittäin tykätty coleslaw-ohje löytyy täältä.

Appelsiini maustaa suklaaherkun

Oranssin hehku piristää tätä pimeää vuodenaikaan, niin ulkonäöllään kuin maullaan. Nyt se on, nimittäin appelsiinin sesonkiaika. Appelsiinien kilohinta ja maku on tällä hetkellä parhaimmillaan.

Jokin laittoi minutkin niitä kauppareissulla ostamaan, vaikken muuten kovin paljon hedelmiä syökään. Näin ollen oranssiset pallot kulhossa ja vanhaksi menevä kermapurkki ovat syypäitä tähän jälkiruokaan. Ei voi valittaa, tällä kertaa hävikistä herkuksi todellakin toimi sananmukaisesti.

Ja nyt menin todellakin matalimmasta kohdasta aitaa, kun valitsin pohjaksi Valion sivuilta löytyvän mousse-ohjeen. Tämä on maailman nopein ja iisein suklaamousse ikinä.

APPELSIINI-SUKLAAMOUSSE

2 dl kermaa

100 g tummaa suklaata (itse käytin 60 %:sta)

appelsiinin mehua ja kuoriraastetta maun mukaan

makeutusta maun mukaan

koristeeksi esimerkiksi suklaata rouhittuna

Mittaa 3/4 dl kermaa pieneen kattilaan. Kiehauta kerma ja lisää joukkoon suklaa paloiteltuna. Hämmennä sen verran, että suklaa sulaa kerman sekaan. Jätä seos jäähtymään.

Vatkaa loput kermat vaahdoksi.

Yhdistä vaahto ja kerma-suklaaseos varovaisesti sekoittaen.

Mausta appelsiinilla ja makeuta esimerkiksi sokerilla.

Juustonöttöset

Uuden vuoden uudet kujeet, tavataan sanoa. Näissä paistamissani leipäsissä ei sinäänsä ole mitään uutta, samankaltaisia olen tehnyt useasti. Tekotapa kuitenkin poikkesi totutusta. Aiemmin olen kypsentänyt nämä nöttöset uunissa, mutta nyt testimielessä käytin valurautapannua, pikkulettupannua jos tarkkoja ollaan.

Pannuhan toimi oikein näppärästi. Suht nopeatekoiset, viljattomat leivän korvikkeet ovat silloin tällöin tehtynä makoisa välipala. Ne pitävät kaiken hyvän lisäksi nälän loitolla pitkään.

Vielä lämpimän nöttösen päälle kun sipaisee siivun voita sulamaan ja siihen muut mieleiset päälliset, niin eipähän siinä haukattava juurikaan parane.

JUUSTONÖTTÖSET

8 pientä lettua

1 1/2 dl mantelijauhetta

2 1/2 dl emmentaljuustoraastetta

1 kananmuna

1 rkl voita

Sulata voi. Lisää voin joukkoon muut ainekset, sekoita hyvin.

Annostele kuumalle pannulle sopivan kokoisia kekoja. Paista nöttöset voissa kummaltakin puolen kullanruskeaksi.

Huijauspizza

Viljattomuus ja eritoten gluteenittomuus (plus paleo) ruokavalioina porskuttavat edelleen pinnalla. Siitäkin huolimatta, että niitä ehdittiin aikanaan leimata hetkellisiksi trendeiksi. Johan sen huomaa eri tahoilla vastaantulevista ruokaohjeista ja -ideoista tai ylipäätään keskusteluista. Tämänkaltaisiin resepteihin ainakin itse törmään jatkuvalla syötöllä.

Jo vuosia sitten kokeilin useitakin pizzapohjan korvikereseptejä, ja en niistä ikinä oikein välittänyt tai ei ne ainakaan jääneet pysyviksi ratkaisuiksi. Tämä ohje taas tuntuisi olevan toista maata. Näin uskallan sanoa sen perusteella, että olen tehnyt tätä pizzaa eri variaatioina jo kolme kertaa kahden viikon sisään. Pientä hullaantumista ilmassa siis.

Pohjasta tulee mukavan ohut ja kiinteä eikä siitä puske kananmunan maku läpi, kuten joistain kokeilemistani ohjeista. Pizzaa on helppo leikata ja syödä sormin, tai sen voi vaikka kääräistä rullalle.

Aivan mahtava ja yllättävä kokeilu kaiken kaikkiaan. Mutta koska tämä on vain olevinaan jotain mitä se ei hyvällä tahdollakaan oikeasti ole, kutsun sitä huijaripizzaksi.

KINKKU-PEPPERONIPIZZA VILJATTOMALLA POHJALLA

Pohja:

4 kananmunaa

4 rkl smetanaa

reilu 2 dl juustoraastetta

ripaus suolaa

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi jämäkkää silloin, kun kulhon voi vaikkaa kääntää ylösalaisin eikä vaahto hievahdakaan.

Lisää keltuaisten joukkoon smetana sekä ripaus suolaa. Vaahdota ainekset keskenään. Lisää lopuksi juustoraaste sekoittaen.

Lisää keltuaismassa varovasti käännellen valkuaisvaahdon sekaan.

Levitä taikina tasaisesti leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200 asteessa kunnes pohjan pinta on saanut hieman väriä.

Ota pohja uunista ja täytä mieluisilla täytteillä. Itselläni tässä pizzassa oli tomaattimurskaa, kinkkusuikaleita, pepperonisiivuja, marinoituja valkosipulinkynsiä ja tomaattia. Ja tietenkin reilusti juustoraastetta pinnalla.

Paista pizzaa täytteiden kanssa 250 asteessa niin kauan, että juusto sulaa ja rusehtuu hieman.

Raakasuklaan valmistuksen lyhyt oppimäärä suoritettu

Sain mahdollisuuden ammattiliiton kautta osallistua raakasuklaakurssille. Mukava ja kuin itselleni tehty jäsenetu. Se oli tiivis parituntinen työpaja-tyylinen kurssi. Alusta asti sai itse olla tekemässä sitä mitä opetettiin, pelkästä kuuntelemisesta mitään mieleen olisi jäänytkään. Tykkäsin ja suosittelen. Kurssista vastasi Greenstreet.

Työskentelimme parittain ja jokainen pari valmisti 15 suklaapalan kokoisen muotin. Suklaamassan raaka-aineiden lisäksi tarjolla oli erilaisia superfood-jauheita, makeutusaineita sekä kuivattuja marjoja, kaakaonibseja ja kookoshiutaleita suklaata maustamaan.

Pienen alustavan tietoiskun jälkeen alettiin hommiin. Ensin raastettiin kaakaovoi, ja se ehkä olikin suklaan valmistamisen tympein homma. Yllättävän lujaa tavaraa tuo voi. Toki sen voisi pelkästään pilkkoakin, mutta sulaminen veisi sitten kauemmin.

Muuten suklaan valmistus olikin pelkkää sulattelua ja sekoittelua. Eli ei todellakaan hankalaa.

Muotin pohjalle kukin sai koota haluamansa täytteet. Kuvassa inka- ja mulperinmarjoja, kaakaonibsejä sekä kookoshiutaleita.

Raastettu kaakaovoi sulatettiin vesihauteessa. Raakavalmistamisen idea perustuu raaka-aineiden alle 42 asteessa "kypsentämiseen". Kuulemma toinen koulukunta käyttää tässä 45 asteen rajapyykkiä. Oli miten oli, mutta uunia tai liettä ei valmistamiseen tarvita.

Sulaan kaakaovoihin yhdistettiin raakakaakaojauhe sekä ravinteikkaat maca-, toco- ja lucumajauheet. Toco eli riisinlesejauhe toi kermaisuutta ja täyteläisyyttä suklaamassaan.

Kunnes massa oli tasaisesti sekoittunut, se kaadettiin muottiin. Suklaan jähmettymiseen suositellaan käytettäväksi pakastinta, mutta olosuhteiden pakosta jouduimme kurssilla turvautumaan jääkaappiin. Yllättävän vikkelään suklaa kuitenkin valmistui, vain reilun puolen tunnin odottelun jälkeen.

Kurssilla tehtyihin suklaapaloihin käytettiin noin 100 grammaa kaakaovoita, puolet sen määrästä raakakaakaojauhetta, teelusikka kutakin superfood-jauhetta (maca, toco ja lucuma) ja maun mukaan makeutusta (luomuhunajaa sekä kookossokeria).

Yleissäännöksi raakakaakaon reseptiin voi sanoa kaksi osaa kaakaovoita ja yksi osa raakakaakaojauhetta. Loput voi säätää omien mieltymyksien mukaan, niin superfood-jauheet kuin makeutuksenkin. Puhumattakaan suklaaseen tulevista "sattumista", melkein vain taivas on rajana mitä voi suklaan sekaan laittaa.

Pienen totuttelun jälkeen raakasuklaan teko onnistuu näppituntumalla.

Suklaata todellakin saa syödä vedoten terveellisyyteen, mikäli kyseessä on tällainen hivenaine- ja vitamiinipommi. Loistava juttu. Lienee turha erikseen mainita, että innostuin tästä ihan kympillä?

Tatti-pekonipiirakka

Jälleen oli suolaisen piirakan vuoro. Siihen oli kaksi syytä. Ensinnäkin, sain lahjaksi pussillisen kuivattuja tatin paloja, enkä parempaa käyttötarkoitusta kuivatuille sienille tiedä kuin tällaiset piirakat.

Toinen syy oli testata itselle uutta viljatonta pohjaohjetta. Reseptin jujuna on kookosjauhot, mikä ehkä ei ihan parhain vaihtoehto kuitenkaan ole suolaiseen leivontaan. Ainakin omaan makuuni se antaa liian makean vivahteen. Taidan vastedes pitäytyä tässä mantelisessa versiossa.

Mutta täyte oli napakymppi. Oma lempparimakusekoitus yhdessä piirakassa: pekonia, sieniä, valkosipulia, timjamia, parmesaania ynnä muita ihanuuksia.

TATTI-PEKONIPIIRAKKA

Pohja:

3 dl voisulaa

3 kananmunaa

2 1/2 dl kookosjauhoja

ripaus suolaa

Täyte:

1 sipuli

1 pkt pekonia

kuivattuja tatteja

1 prk valkosipulin makuista ranskankermaa

(tai vastaavasti normaalia ranskankermaa ja 1-2 valkosipulinkynttä sipulin kera)

1 kananmuna

mustapippuria, suolaa, kuivattua timjamia

parmesaanijuustoraastetta

Sulata voi.

Vatkaa voin sekaan kananmunat, niin että niiden rakenne rikkoutuu.

Mittaa joukkoon kookosjauhot ja ripaus suolaa. Sekoita kiinteäksi taikinaksi.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle.

Täytettä varten paista pekonisuikaleet ja silputtu sipuli pannulla. Kaada ne pohjan päälle.

Ripottele myös kuivattuja tatinpalasia täytteeksi.

Lisää ranskankerman sekaan kananmuna ja mausteet. Sekoita hyvin ja valuta täytteiden päälle.

Lopuksi ripottele juustoraastetta piirakan pinnalle.

Paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia. Pohjan reunat palavat helposti, sen vuoksi piirakka kannattaa suojata vaikka foliolla paiston puolivälistä eteenpäin.

Toisen kerran ansaan

Heti mustikkaisen leivonnaisen jälkeen toinen ajankohtaan sopiva herkku. Koska kotimaan omppukausi on kuumimmillaan, olisi minusta suorastaan synti jättää hyödyntämättä hyvä leipomusraaka-aine.

Tähän ansaan päädyin jo toistamiseen. Alkukesästä piirakan pääosassa oli raparperi, tällä kertaa siis omena. Ei heti muistu mieleen helpompaa ja herkullisempaa ohjetta. Tähän ei tarvitse edes vatkainta, ja siltikin se vie kielen mennessään. Ja onpahan piirakka sen verran mehukas kermarahkan takia, ettei se välttämättä tarvitse vaniljakastiketta tai -jäätelöä kyytipojaksi.

Nämä varioitavat ansa-piirakat ovat todellakin päätyneet tämän talouden vakioresepteihin.

OMENA-ANSA

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

100 g voita

150 g vaniljajugurttia

1 muna

Täyte:

noin 1/2 l omenapaloja

2 prk (á 250 g) kermarahkaa

1 dl sokeria

3 munaa

Pinnalle:

puolet pohjataikinasta

Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Puoleen litraan meni noin viisi kotimaista omenaa.

Sulata voi.

Mittaa pohjan kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Lisää sulatettu voi sekoittaen joukkoon.

Ota pohjataikinasta puolet toiseen astiaan. Lisää toiseen puoliskoon yksi kananmuna ja vaniljajugurtti. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja painele voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija noin 30 cm ja korkeus noin 4 cm).

Ripottele omenat pohjan päälle.

Sekoita rahka, sokeri ja kananmunat keskenään. Lisää seos omenakuutioiden päälle.

Aivan päällimmäiseksi murustele jäljelle jäänyt pohjataikinan puolikas.

Paista piirakka kypsäksi uunin alatasolla 200 asteessa noin 40 minuutin ajan.

Klassikkomuffinssit

Mustikka plus valkosuklaa on aivan loistava yhdistelmä makeaan leivontaan. Näitä muffinsseja olen tehnyt iät ja ajat ja ovatpa nämä blogien kestosuosikkeja olleet siitä lähtien kun ylipäätään sellaisia on pidetty. Hämmästyinkin kun huomasin, ettei näitä mustikka-valkosuklaaihanuuksia löydy täältä omastani ollenkaan. Outo juttu.

Jotenkin näistä muffinsseista tuli nostalgisesti mieleen eräs yksittäinen blogipostaus ja se on tämä. Marien "Sekasopan" muffinssit vuodelta 2006. Näin ne vaan vuodet vierivät, ja jotakin jää aina muistin sopukoihin.

Marien ohjeella tulee todella ihania muffinsseja (testattu on), mutta tällä kertaa tein Kermaruusun blogista löytyvällä reseptillä. Helppoja tehdä kuin mitkä.

MUSTIKKA-VALKOSUKLAAMUFFINSSIT

 100 g voita

1 dl sokeria

2 kananmunaa

2½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

1½ dl mustikoita (käytin 200 g pakastettuja)

60g valkosuklaata

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten.

Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne taikinaan erissä. Tämän jälkeen sekoita joukkoon maito sekä paloiteltu valkosuklaa.

Aivan viimeiseksi kääntele mustikat taikinan sekaan.

Annostele taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Koristelumateriaalin puutteessa improvisoin jääkaapista löytyneestä ranskankermasta ja valkosuklaalevyn lopusta kuorrutteen. Eli kohtuu jämäkän ja erittäin makean tahnan sai kun sulatti noin 70 g valkosuklaata ja lisäsi joukkoon noin desin verran ranskankermaa.

Juustolla aina parempaa - pari resepti-ideaa uutuustuotteesta

Maustettu juustoraaste, mikä keksintö! Ainakin tällaiselle juustojen suurkuluttajalle tämä on aivan loistava juttu. Vaihtelua ruoanlaittoon erittäin maukkaalla tavalla saa käyttämällä tätä Valion texmexin makuista juustoraastetta. Se on sopivasti näpsäkän tulinen antaen uudenlaista särmää tuttuihin ruokiin.

150 gramman pussi on kätevän kokoinen, ja se on helppo avata repäisemällä. Sinänsä pikku juttu, mutta ärsyttäähän se kesken kokkailun penkoa saksia tai puukkoa pussin aukaisua varten. Raasteeseen on käytetty muun muassa Valion Oltermanni Cheddaria ja se on maustettu chilillä, jalapenolla, timjamilla, persiljalla ja mustapippurilla. Tuote on laktoositon.

Innostuin samantien kuullessani tästä tuoteuutukaisesta ja olenkin kokeillut texmex-juustoraastetta jo vaikka mihin. Oikeastaan aivan kaikkeen mihin olisin tavallistakin raastetta laittanut. Ja melko harvassa ovat ne ruoat, mihin ei jonkinlainen juusto kävisi. Valion sivuilta voi käydä hakemassa kivat ideat ja toimivat reseptit juustoraasteiden käyttöön.

Jos omaa yhtään viehtymystä tuliseen ja texmex-henkiseen ruokaan, silloin varsinkin tämä tuote on kokeilemisen arvoinen.

Omista kokkailukokeiluista tykästyin erityisesti helppoihin paprikaisiin suupalasiin, joihin texmex-juusto sopi kuin nenä päähän. Ne eivät pekonin ja juustoraasteen ohella muita mausteita kaivanneet.

PEKONILLA TÄYTETYT 

PAPRIKAPALAT

2 paprikaa

1 pkt (140 g) pekonia

2 pientä tai 1 iso sipuli

1/2 pss Valion Texmex-juustoraastetta

Pilko paprikat suuriksi paloiksi. Yhdestä paprikasta tulee ainakin neljä isohkoa, laakeaa palasta.

Leikkaa pekoni kuutioiksi ja paista pilkotun sipulin kera pannulla rapeaksi.

Lado paprikapalat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai -vuokaan. Annostele pekoni-sipuliseos palojen päälle.

Lopuksi ripottele juustoraaste päällimmäiseksi.

Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Toinen kokeiluun päätynyt ruokalaji oli gratiininkaltainen kukkakaalipaistos, mikä sai uuden vivahteen itselleni ainakin tavanomaisesta poikkeavilla mausteilla. Lisätyt kananmunat kerman joukossa toivat ruokaan mukavasti täyttävyyttä.

Miedonmakuisen kukkakaalin rinnalla texmex-mausteet ja -juustoraaste korostuivat enemmän kuin mitä paprikapalasissa. Gratiiniin tuli tarvittavaa potkua, sitä "jotain". Tämä oli oikein hyvä yhdistelmä.

TEXMEX-KUKKAKAALIGRATIINI

1 kukkakaali

oliiviöljyä

suolaa

jauhettua paprikaa, valkosipulijauhetta, mustapippuria, oreganoa ja juustokuminaa

1 dl kermaa

2 kananmunaa

suolaa

1/2 pss Valion texmex-juustoraastetta

Pilko kukkakaali pieniksi paloiksi voideltuun uunivuokaan. Lorauta hieman öljyä sekaan ja lisää mausteet. Pyöräytä kukkakaalit ja mausteet sekaisin vuoassa.

Sekoita astiassa kerma ja kananmunat tasaiseksi seokseksi. Mausta ripauksella suolaa. Kaada seos kukkakaalien päälle vuokaan.

Ripottele lopuksi gratiinin pinnalle juustoraaste. Paista 200 asteessa noin 30-35 minuuttia.

"Yhteistyössä Valio"