Pekoni-sienipiirakka

Nyt seuraa ihanan sienipiirakan lihaisampi jatko-osa. Jos alkuperäiseen, jo siltänään makoisaan piirakkaan lisää yhdeksi ainesosaksi pekonin, se ei todellakaan voi huonontua.

Tälläkin kertaa tein mantelijauheesta pohjan, se kun vaan on niin äärimmäisen vaivaton tehdä. Halutessaan sen tilalla voi mainiosti käyttää muuta suolaiselle piiraalle käypäistä pohjareseptiä (vaikkapa tätä tai tätä) tai valmista pakastepohjaa.

PEKONI-SIENIPIIRAKKA

2 pss (à 80 g) mantelijauhetta

2 rkl voita

1 kananmuna

ripaus suolaa

150 g pekonia

1 iso sipuli

kuivattuja kantarelleja ja suppilovahveroita

tuoretta timjamia

2 kananmunaa

2 dl maitoa

1 dl parmesanjuustoraastetta

mustapippuria ja suolaa

Mittaa pohjaa varten mantelijauhe ja suola kulhoon. Riko joukkoon sekoittaen yksi kananmuna. Lopuksi lisää huoneenlämpöinen voi ja nypi seos sormin kiinteäksi taikinaksi.

Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytettä varten valmista ensin pekoni-sipulisilppu pannulla kuullottaen. Voit lisätä paiston loppuvaiheessa joukkoon timjamia kevyesti rouhittuna.

Yhdistä kulhoon juustoraaste, maito sekä kananmunat. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada pekoni-sipulipaistos esipaistetun piirakan pohjalle. Levitä niiden päälle juusto-maitoseos. Ripottele piirakan pinnalle vielä kuivattuja sieniä sekä timjamia.

Paista piirakkaa noin puoli tuntia. Reunojen liiallisen tummumisen estämiseksi piirakan voi suojata foliolla tai leivinpaperilla.

Kun ajatus on tärkein

♥ HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ YSTÄVÄT RAKKAAT ♥

Ystävänpäiväkakun täytyy ei pelkästään maistua, vaan myös näyttää imelältä. Nyt on se hetki vuodesta, kun sokerileipurit saavat luvan kanssa ottaa kaikki hempeänsävyiset ja lällyimmät sydänkoristerakeet käyttöön.

Ja vaikkei kakku onnistuisikaan aivan viimeisen päälle, ei hätää, sillä tosi ystävät eivät sellaisesta piittaa. Se ajatus kun on tärkein. Ja kevyt sokerihiprakka.

SUKLAINEN YSTÄVÄNPÄIVÄKAKKU MANSIKKA-KERMATÄYTTEELLÄ

Pohja

4 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl tummaa kaakaojauhetta

1 dl perunajauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

Täyte

250 g pakastettuja mansikoita

1 dl kuohukermaa

200 g vaniljanmakuista tuorejuustoa

1/2 - 1 dl sokeria (tai maun mukaan)

Päälle

1/2 prk mansikanmakuista rahkaa

vaaleanpunaista sokerimassaa

koristerakeita

Pohjaa varten mittaa kulhoon kuivat aineet sokeria lukuunottamatta sihdin läpi sekoittaen.

Vatkaa kananmunat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää jauhoseos vaahdon sekaan varovasti käännellen.

Kaada taikina tasaiseksi levyksi leivinpaperoidulle pellille ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla 6-8 minuuttia.

Soseuta tai muussaa sulaneet mansikat kevyesti haarukalla. Valuta enimmät nesteet joukosta pois (se kannattaa hyödyntää myöhemmin kakun kostutuksessa).

Vatkaa kerma kuohkeaksi. Lisää joukkoon tuorejuusto ja sopiva määrä sokeria.

Leikkaa jäähtynyt pohja joko puoliksi tai vinottain kulmasta kulmaan, riippuen siitä minkämuotoisen kakun haluaa.

Levitä toiselle puoliskolle soseutetut mansikat sekä kerma-tuorejuustoseos. Käännä toinen levy päälle ja kostuta sen pinta kevyesti mansikoista jääneellä mehulla (tai vedellä).

Nosta kakku viileään ja anna sen tekeytyä mielellään yön yli.

Koristeluvaiheessa leikkaa kakku haluamaasi muotoon. Nosta se tarjoiluvadille.

Kauli sokerimassa ohueksi levyksi. Tomusokeria avuksi käyttäen massa ei tartu pöydän pintaan. Levitä kakun pinnalle mansikkarahkaa, kermavaahtoa tai kakun täytettä mikäli sitä on jäänyt yli. Nosta sokerimassalevy kakun päälle ja taputtele sivuilta tasaiseksi. Tai leikkaa se pelkästään kakun muotoon jättäen sivut paljaaksi.

Koristele teemaan sopivilla rakeilla tai nonparelleilla.

Arkiruokailun uusi apuri - kala-ateria pöytään pikaisesti

Kuvitellaan se hetki, kun aikaa ruoanvalmistukseen ei juuri olisi, ja kiljuva nälkä kuitenkin vaivaa. Veikkaisin, ettei siinä tilanteessa monelle tule ensimmäiseksi mieleen tehdä uunikalaa, itselleni ei ainakaan.

Tämän uutuustuotteen kokeilemisen jälkeen ajatusmallini muuttui - uunilohiateria on oikeasti mahdollinen reiluun puoleen tuntiin. Ottamalla avuksi Abban Ateriavalmis -kastikkeen ruoka on nälkäisten lautasella nopeasti ja helposti. Niin helposti, että täytyi oikein tarkistaa jo kalan ollessa uunissa jäikö itsellä jotain tekemättä ja lisäämättä.

Kastike myydään kätevässä 250 g annospussissa. Makuja on kolme: kokeilemani mieto tomaatti ja yrtti, sitruuna sekä katkarapu ja tilli. Monipuoliset ja kalan kanssa yhteensopivat makuvaihtoehdot siis.

Kastikepakkauksen tekstin mukaisesti mitään muuta ei tarvitse kuin sen kalan. Lohen sijaan voi käyttää myös muuta tuoretta kalaa, sekä esimerkiksi pakasteseitä.

Kastikkeet löytyvät kauppojen kylmätiskeiltä, ja ainakin omassa kaupassa ne oli sijoitettu tuorekalojen läheisyyteen. Tuotteet säilyvät useita kuukausia, joten ne ovat oivia hätävaroja jääkaapissa.

Ja miltäkö ruoka maistui? Ainakin omaan makuun tomaatti ja yrtti oli oikein positiivinen yllättäjä. Huomasin samalla, että onneksi en liioitellut kalan maustamisessa, kastike kun itsessään oli jo melko suolaista.

Tuote on tervetullut "pika-pelastaja" arkiruokailuun. Aion ehdottomasti testata muutkin maut, ihan silkasta mielenkiinnosta.

LOHIPALAT TOMAATTISESSA YRTTIKASTIKKEESSA

noin 400 g nahatonta lohta

1 pss Abba Ateriavalmis mieto tomaatti ja yrtti -kastiketta

(tuoretta/kuivattua basilikaa tai timjamia)

Leikkaa lohi annospaloiksi tai laita filee kokonaisena uunivuokaan. Sopivan pienikokoinen vuoka on paras, näin kastike peittää maistuvasti lähes koko kalan.

Mausta kala ripottelemalla sen pinnalle hieman suolaa.

Kaada kastikeaines tasaisesti vuokaan ja lisää halutessasi tuoretta tai kuivattua basilikaa/timjamia.

Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia.

Koska kalan aktiiviseen valmistukseen menee noin naurettavan vähän aikaa, jää aterian lisukkeen tekoon juuri sopiva rakonen. Tuore salaatti on ehkä helpoin, mutta jos sitä on ollut jo tympivän usein, kokeile tehdä sitä hieman toisin. Salaattiainekset pannulle paistumaan, niin jopas se maistuu taas ihan uudella tavalla.

Ja kuten tuoreessakin salaatissa sitä-sun-tätä-mitä-kaapista-löytyy -menetelmä toimii ehkä parhaiten, niin myös tässä lämpöisessä versiossa. Eli tämän lisukkeen ainekset voisivat olla vaikka mitä muutakin.

Eikä kannata unohtaa pakasteiden mahtavuutta, niitä on kätevä napata pannulle sulamaan. Talvisaikaan pakastekasvikset ovat myös edullisempia verrattuna tuoreiden vihreiden käyttöön.

LÄMMIN SALAATTILISUKE

1 kesäkurpitsa

muutama kevätsipulinvarsi

kirsikkatomaatteja

jotain rapeaa ja tuoretta vihreää, esimerkiksi cosmopolitansalaattia tai kiinankaalia

oliiviöljyä paistamiseen

suolaa ja mustapippuria

Lohko kesäkurpitsa ja pilko kevätsipulin varret. Paista ainekset öljytilkan kera pannulla. Kesäkurpitsasta voi halutessaan kovertaa pehmeän keskustaosan pois. Se onnistuu kätevästi kuorimaveitsellä.

Kesäkurpitsalohkojen saadessa hieman paistopintaa, lisää joukkoon kirsikkatomaatit ja pieneksi revitty rapea salaatti. Kääntele muutama hetki aineksia sekaisin pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla.

"Yhteistyössä Felix Abba"

Popsi, popsi porkkanamuffinsseja

Paluu normileivonnan pariin. Paluulla tarkoitan hetkellistä hyppäystä pois jauhottomien ja raakaleivonnaisten maailmasta.

En edes muista milloin viimeksi olisin vanhojen perinteisten leivontareseptien mukaan mitään tehnyt. Siihen nähden nämä muffinssit onnistuivat hyvin. Ohjetta tosin oli noudatettava piirun tarkasti ja se entisaikojen "jauhonäppituntuma "oli hieman hakusessa.

Helpolla sekoita taikina-kaada vuokaan-paista -tyyppisellä herkkuleipomuksella ei kai kukaan voi epäonnistua. Tai no voi, mutta sitten kyseessä on oltava todellinen supermunaus.

Samankaltaisia tuorejuustotäytteisiä porkkanamuffinsseja olen tehnyt aiemminkin, mutta pienin eroavaisuuksin. Ehkä isoin poikkeavuus tämänkertaisissa muffinsseissa on se, ettei ohje sisällä lainkaan pähkinää. Ja makuun pikanttia lisää tällä kertaa toi appelsiinin kuoriraaste.

PORKKANAMUFFINSSIT MASCARPONETÄYTTEELLÄ

 

12 kappaletta

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

ripaus suolaa

1/2 tl jauhettua kanelia

1/4 tl jauhettua inkivääriä

1/4 tl jauhettua muskottipähkinää

125 g voita

2 kananmunaa

2 1/2 dl ruoko- tai tavallista sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 appelsiinin raastettu kuori

4 porkkanaa raastettuna (noin 4 dl)

noin 2 rkl maitoa tai kermaa

Täyte

1 prk mascarpone-tuorejuustoa

1 rkl vaniljasokeria

1/2 - 1 dl ruoko- tai tavallista sokeria

Mittaa vehnäjauho, leivinjauhe, sooda ja mausteet sekoittaen kulhoon.

Sulata voi.

Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti rikki. Lisää sokerit, voisula sekä porkkanaraaste joukkoon. Pese appelsiini ja raasta sen kuori taikinan sekaan.

Yhdistä kuivat aineet taikinaan. Sekoita huolellisesti ja lorauta lopuksi tarvittava määrä maitoa tai kermaa joukkoon. Taikinan kuuluu olla sopivan notkeaa, jotta sitä on helppo annostella vuokiin.

Sekoita täyte mittaamalla sokerit mascarponen sekaan. Sokerin määrän voi makustella oman makunsa mukaiseksi.

Lado vuoat muffinssipellille. Lusikoi taikinaa joka vuokaan niin, että pohja juuri ja juuri peittyy.

Laita noin peukalonpäänkokoinen nokare tuorejuustotäytettä taikinan päälle. Lopuksi lisää lopputaikina vuokiin, huomioiden kuitenkin, että muffinsseille kannattaa jättää hieman kohoamisvaraa.

Paista muffinsseja 175 asteessa noin 20 - 25 minuuttia.

Vinkki! Itselläni jäi täytettä reilusti ylimääräistä, joten hyödynsin sen kuorrutteena.

Tuorejuustoa voi notkistaa tarvittaessa tilkalla maitoa niin, että sitä on helpompi lusikoida muffinssien päälle. Koristeeksi käy esimerkiksi appelsiininkuoren palat, nonparellit tai pähkinä/suklaarouhe.

Näillä pikku toimenpiteillä muutoin tylsännäköiset kakkuset saa hetkessä muuttumaan astetta houkuttelevammiksi.

Niin tavallista, niin hyvää

Pehmeän samettiset sosekeitot sopivat talviaikaan kuin nenä päähän, eikös? Mainio sapuska syntyy hetkessä, ja pakastetut vihannekset käyvät loistavasti sopan raaka-aineeksi. Toisen tyyppisessä ruoanlaitossahan pakasteet eivät välttämättä ole parhaimmillaan, eivät ainakaan verrattavissa tuoreisiin vihanneksiin.

Sosekeittoon saa helposti lisäpontta lisäämällä esimerkiksi ruokaisan proteiinilisän. Tai jonkun kivan lisukkeen mausteeksi. Tähän juustoiseen kukkakaalikeittoon lisämakua toi savupaprikan makuiset kikherneet, tuore timjami sekä oliiviöljyloraus.

 

SULATEJUUSTO-KUKKAKAALIKEITTO

 

2 pss (à 450 g) pakastettua kukkakaalia

1 sipuli

suolaa

mustapippuria

valkosipulijauhetta

1/2 pkt sulatejuustoa (Koskenlaskija/voimakas)

nokare voita

höysteeksi esimerkiksi tuoretta timjamia, paahdettuja kikherneitä, oliiviöljyä

Keitä kukkakaalit ja sipulilohkot pehmeiksi pienessä määrässä vettä ja soseuta.

Lohko sulatejuusto keiton sekaan. Sekoittele niin, että juusto sulaa. Lisää mausteet ja tarkista maku.

Viimeisen silauksen keittoon saa lisäämällä sekaan voinokareen.

Riks, raks ja poks

Salaatteihin ja sosekeittoihin saa mukavasti särmää ripottelemalla niiden päälle jotain ekstraa. Lisäjuju ruokiin onnistuu esimerkiksi leipäkrutongeilla, pähkinöillä, siemenillä tai vaikka murustellulla juustolla. Itse tykkään näistä valtavasti, ja silläpä innostuin heti tekemään tätä ennen kokeilematonta lisuketta, paahdettuja kikherneitä.

Reseptin myötä myös kauan omasta mausterepertuaarista kadoksissa ollut savupaprikajauhe pääsi käyttöön. Se on aivan loistavan makuista, ja arvatakin saattaa, että sitä on nyt "joutunut" lisäilemään useissa viime aikojen kokkailuissa.

Suosittelen kokeilemaan näitä rapeita, lempeän ärhäkän makuisia hernepallukoita. Ne ovat helppoja ja edullisia tehdä. Tällä ohjeella lisuketta tulee vain reilun parin desin verran, joten suuremmalle tarpeelle tuplaa ainekset.

PAAHDETUT, SAVUPAPRIKAN MAKUISET KIKHERNEET

1 tlk (400 g) kikherneitä

1 1/2 rkl kookosöljyä

1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

1 tl jauhettua juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta

1/2 tl valkosipulijauhetta

Valuta ja kuivaa kikherneet huolellisesti.

Sulata kookosöljy ja mittaa mausteet joukkoon. Sekoita öljy-mausteseos kikherneiden sekaan.

Levitä herneet leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda 200 asteessa noin puoli tuntia.

Säilytä paahtuneet herneet kannellisessa astiassa kuivassa paikassa.

Huom! Loppuvaiheessa paistoa kannattaa olla tarkkana, sillä herneet kärähtävät liian tummaksi todella nopeasti.

Loppuun vielä tuore kuva vastikään 8 vuotta täyttäneestä pikkuleijonasta. Vuosien määrästä voisi päätellä kyseessä olevan jo rauhallinen koirakaveri, mutta vielä mitä, asia on täysin päinvastoin. Lenkeillä varsinkin meno yltyy niin villiksi, että vastaantulijat arvailevat tätä tapausta harva se päivä pentukoiraksi.

On se ihana. Toivottavasti meillä olisi vielä monen monta vuotta yhdessä tallattavana.

Valkosipuliöverit nestemäisessä muodossa

Nyt on vuorossa todellista mielipiteidenjakaja-soppaa!

Keitto, joka on valmistettu neljästä kokonaisesta valkosipulista (eli noin 44 kynnestä), vaatii syöjältään erittäin positiivista suhtautumista valkosipuliin. Näin asian ollessa se sitten todennäköisesti maistuukin aivan mahtavalta. Ja jos on sitä mieltä, että valkosipuli on ihan ok, silloinkin tätä voi luultavasti syödä. Ainakin maistaa. Mutta jos valkosipulia ei voi sietää, varsinkaan sen tuoksua (myönnettäköön sen olevan melko voimakasta), tällöin tuskin edes pystyy olemaan samojen seinien sisäpuolella.

Jos suurehko valkosipulin määrä kuitenkin hieman mietityttää, niin se on turhaa, koska lopputulos ei ole ollenkaan niin ärhäkkä kuin luulisi. Syynä tähän on valkosipulien paahtaminen uunissa, se nimenomaan pehmentää lopullisen keiton makua ja paljon. Ja luultavasti juuri siksi siitä tulee niin hyvää.

Arkiruoaksi tästä ei tosin ole, sen verran aikaa vievää näpertelyä valmistus vaatii. Oikein juhlava alkukeitto se on senkin edestä, ja joka tapauksessa kokeilunarvoinen.

Jälleen kerran ohje on napattu Syötävän hyvä -blogista.

 

 44 KYNNEN VALKOSIPULIKEITTO

 

26 kuorimatonta valkosipulinkynttä

öljyä+suolaa+pippuria

pari rkl voita/öljyä

1-2 pilkottua tavallista sipulia

reilu kasa silputtua tuoretta timjamia

18 kuorittua valkosipulinkynttä

noin 6 dl kasvislientä 

pieni loraus kermaa/kookosmaitoa 

pieni kasa raastettua parmesania

limeä/sitruunaa

Pyöritä kuorimattomat valkosipulinkynnet öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda niitä 180 asteisessa uunissa noin 45 minuutin ajan. Hyvin paahtuneet kynnet on hieman jäähdyttyään helppo puristaa ulos kuorestaan.

Kuullota pilkottua tavallista sipulia ja timjamia hetken aikaa kattilassa voin kera. Lisää paahdetut sekä kuoritut raa'at valkosipulit sekaan ja sekoittele tovi. Kaada joukkoon kasvisliemi ja anna kiehahtaa noin parinkymmenen minuutin ajan.

Tämän jälkeen soseuta keitto. Keittoon voi lopuksi halutessaan lisätä kermaa/kookosmaitoa/parmesanjuustoa. Purista keiton joukkoon hieman sitruunan/limen mehua ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla.

Raakaa makeaa

Raakaleivonnan ja -kokkailun suosiolle ei näy loppua. Ainakin jos on uskominen lehtien palstoihin ja blogien postauksiin. Itse kokeilin "raw-leivontaa" ensimmäistä kertaa kesällä. Testissä olivat silloin raakabrowniet. Jo silloin viehätyin raakaleivonnaisten helppouteen, ja pystynkin vannomaan etteivät nämäkään keksit jää viimeisiksi viritelmiksi tällä saralla.

Tätä nopeampaa saati helpompaa tapaa ei ole tehdä makeaa kahvipöytään. Jos seuraa hyvin ohjetta, ja omistaa tarpeeksi hyvän blenderin tai tehosekoittimen, onnistuminen on taattu. Näin ollen uskonkin, että jokaikinen varmasti kykenee raakaherkkujen leivontamestariksi.

Ja hei, näitä natustellessa tulee väkisinkin mieleen normikeksien raaka taikina. Kukapa sitä voisi vastustaa? Tätä raakaa taikinaa voi syödä luvan kanssa ja se on taatusti makoisaa.

Ohjeen olen pihistänyt aivan loistavasta Syötävän hyvä -blogista.

MAAPÄHKINÄVOI-RAAKAKEKSIT (noin 15 palaa)

1 dl manteleita
1 dl taateleita
n. 1/2 dl maapähkinävoita
1 tl vaniljajauhetta
1/2 tl kanelia
(ripaus suolaa jos maapähkinävoi on suolatonta)

Jauha mantelit hienoksi, niin että niistä tulee miltei jauhoa. Mittaa loput ainekset mantelijauheen sekaan ja jatka jauhamista, kunnes massasta tulee tiivistä. Taikinan vaikuttaessa liian kuivalta (pitäisi olla lähinnä tahmaista), lisää hieman maapähkinävoita.

Muovaa taikinasta tasaisia pötkylöitä ja leikkaa siitä siivuja. Tai pyörittele pienistä paloista ensin palloja, ja litistä ne haarukalla sitten kekseiksi. Tapoja on monia.

Keksit tulee säilyttää viileässä.

Maukas ruoka kananpojan jauhelihasta - mutta miten?

Olen pikku hiljaa alkanut hoksaamaan, miten kanasta saa kielen mennessään vievää ruokaa. Kokemuksen syvällä rintaäänella pystyn sanomaan, että kanaruoan tekee kyllä tosi helposti kuivakkaaksi ja/tai mitäänsanomattoman mauttomaksi. Ja tarkoitan tällä sellaista ruokaa, mitä syö vain siirtääkseen nälkäänsä, ei makunautinnon vuoksi.

Huvittavan pitkään tämän tajuamiseen meni, ainakin siihen nähden, että taikasanat olivat niinkin simppelit kuin rasva ja mausteet. Jopas vain niillä tulee kanaruokaankin makua. Ja hei, rasvalisän ja reilun maustamisen suhteen ei turhaan kannata arastella! Kokeilemallahan se tietty selviää, mikä itse kullekin parhaimmalta maistuu.

Nyt todella pitkästä aikaa hommasin kanaa jauhelihaversiona, ja täytyy myöntää, ettei hullumpaa tästä tullut kunhan vaan muistin nuo edellä mainitut pointit. Tästä oivaltamisesta huolimatta mielestäni pidemmän korren silti vie koipipalat.. Niistä riivittävä liha kun on erityisen mehukasta. Mutta nyt oli siis jauhelihasafkan vuoro näyttää kyntensä.

HITUSEN ÄRHÄKKÄ KANA-KESÄKURPITSAPAISTOS

400 g kananpojan jauhelihaa

voita paistamiseen ja vuoan voiteluun

2-3 valkosipulinkynttä

chilipaprikaa

suolaa

mustapippuria

2 reilunkokoista kesäkurpitsaa

2 dl soijamaitoa tai maitoa tai kermaa

2 kananmunaa

suolaa

pinnalle juustoraastetta ja pistaasipähkinärouhetta

Sulata voi pannulla. Paista jauheliha, chilipaprikat sekä valkosipulirouhe miedolla lämmöllä kypsäksi.

Pilko kesäkurpitsat voideltuun uunivuokaan. Lisää sekaan jauhelihaseos.

Yhdistä kananmunat ja soijamaito/maito/kerma huolellisesti sekoittaen. Mausta suolalla. Kaada seos uunivuokaan muiden ainesten sekaan.

Ripottele pinnalle juustoraastetta sekä pistaasipähkinärouhetta.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia ja kunnes juusto saa hieman väriä pintaansa.

Raikas mutta täyteläinen - se parempi jälkkäri

Jälkiruoka kruunaa aterian. Aina, varsinkaan arkena, vaativampia annoksia ei ehdi näperrellä. Silloin jälkimakeaksi sopii ennemmin marjat jonkin lisukkeen kera. Ja harvoin sitäkään. Mutta sitten, kun on aikaa ja tilaisuus vaatii jotain hienompaa, on "plakkarissa" hyvä olla luottoresepti, millä hurmata niin omat kuin vieraidenkin makuhermot.

Tässä olisi yksi sellainen.

Olen aina mieltänyt pannacotan valmistamisen työlääksi ja vaikeaksi. Jaa, enpä tiedä mistä sellaisen käsityksen olen hankkinut, sillä tämä ainakin oli juuri päinvastainen. Helppo ja supernopea.

Jos tykkää kookoksesta, tykkää taatusti tästäkin!

 

 LIME-KOOKOSPANNACOTTA

(2 annosta)

2 dl kookoskermaa/kookosmaitoa

  1 limen mehu

  1-2 rkl hunajaa

  1 vaniljatanko

noin 1 rkl turkkilaista jogurttia (voi jättää myös pois)

  noin 2 tl liivatejauhetta (tai vastaava määrä liivatelehtiä)

Koristeluun esimerkiksi limen kuoriraastetta

Purista limen mehu pieneen kattilaan ja kiehauta. Lisää kuumaan mehuun liivatejauhe huolellisesti sekoittaen. Liivatteen liuettua täydellisesti nesteeseen jätä se hetkeksi jäähtymään.

Halkaise vaniljatanko ja kaavi sen sisältä siemenet kookosmaidon tai -kerman sekaan. Lisää myös hunaja sekä mahdollinen jogurtti ja sekoita.

Lopuksi valuta liivateneste hyvin sekoittaen kookosmaidon/kerman sekaan. Annostele suoraan jälkiruokamaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan.

PS. Tämä ohje on ensimmäinen kokeilu blogista nimeltä Syötävän hyvä. Uskallan jo nyt vannoa, ettei se jää viimeiseksi, sillä niin moni Lotan resepteistä kuulostaa testauksenarvoiselta.