lauantai 16. elokuuta 2014

Iltapalapiirakkaa ja kesän muisteloita



Halusin tässä eräs päivä tehdä jotain suolaista mutta kuitenkin arkiruokaa herkumpaa. Päädyin vanhaan hyvään ratkaisuun, suolaiseen iltapalapiirakkaan. Se oli samalla loistava tilaisuus päästä lähellä viimeistä käyttöpäivää olevista ruoka-aineista eroon.

Täytteen valinnat tuovat välimerellistä tuulahdusta piirakkaan. Lie näin kesällä huolella täyttyneestä makkara- ja pihvikiintiöstä johtuen piirakasta tuli lihaton. Huolimatta lihan puutteesta, se oli oikein täyttävää. Jos piirakan paistoa olisi edeltänyt kauppareissu, yrtit olisivat olleet tuoreita ja ranskankerma ihan kermaa. Mutta näillä mentiin, ja oikein maistuvasti mentiinkin.







FETA-OLIIVI-PAPRIKAPIIRAKKA

2 pss (à 80 g) mantelijauhetta
2 rkl voita
1 kananmuna
ripaus suolaa

valkosipuli-yrttimarinoitua fetajuustoa
kalamataoliiveja
punaista paprikaa
150 g ranskankermaa
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
kuivattuja yrttejä
emmentaljuustoraastetta



Sulata voi. Sekoita pohjan ainekset (sula voi, mantelijauhe, kananmuna ja suola) keskenään kulhossa. Taputtele taikina piirakkavuokaan.

Ripottele fetajuusto, oliivit ja suikaloitu paprika pohjataikinan päälle.

Riko kananmunien rakenne kevyesti haarukalla ja lisää joukkoon ranskankerma. Sekoita ihan tasaiseksi massaksi ja mausta.

Kaada seos piirakan päälle, ripottele yrttimaustetta ja aivan päällimmäiseksi raasta juustoa paistoksen peitteeksi.

Paista piirakkaa 200 asteessa noin 30-40 minuuttia. Kesken paiston piirakka kannattaa suojata foliolla, ettei pinta pääse tummumaan liiaksi.




Tänä kesänä moni asia oli toisin. Rivitalon piha vaihtui parvekkeeseen, haikeana sai vain muistella edellisien kesien puutarhapuuhasteluja. Toki jotain pientä piti muutaman neliön parvekkeellekin kyhäillä, muun muassa mansikan, paprikan ja chilin taimet kasvoivat yllättävän komeasti.

Mökkeilyn hienouden uudelleen hoksaaminen kuului myös tähän kesään. Pihamaan puutosta hyvin korvasi järven rannalla käyskentely. Jopa helteet tuntuivat ihan siedettäviltä laiturin nokassa makoillessa. Niiden muistikuvien turvin pärjää edessä siintävät kylmät ja koleat säät, tosin niitä en toivo tulevaksi vielä pitkään aikaan.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti