Pääsiäisen lammasruoka onnistuu näinkin

Olin pari viikkoa sitten Jyväskylän luomupiirien järjestämällä talviretkellä. Lähiruoan ollessa retken teema kävimme keskisuomalaisilla maatiloilla tutustumassa niiden toimintaan ja tuotteisiin. Yksi stoppi tehtiin Röykkälän lammastilalle Joutsaan, josta myös hankin tässä pataohjeessa käytetyn lampaanlihasäilykkeen.

Nauroinkin jo ostaessani säilykettä, että valmistuupahan tänä vuonna myös Puolen valtakunnan keittiöstä lammasruokaa. Olen nimittäin tosi vähän tehnyt lampaasta mitään ja korkeintaan jauhelihasta. Kokkausintoa on laimentanut pelko villasukanmakuisesta lihasta. Täytyisikin kunnolla joskus paneutua lampaan- tai karitsanpaistin valmistukseen.

Mutta nyt asiaan eli siihen reseptiin. Kehittelin säilykelihasta kaalipadan, jonka maustamiseen otin vaikutteita kreikkalaisesta keittiöstä. Yllättävän hyvää!

LAMMAS-KAALIPATA

noin 1/2 kg savoijinkaalia

400 g lampaan säilykelihaa

 voita paistamiseen

2-3 dl lihalientä

oreganoa

kalamataoliiveja

fetajuustoa

mustapippuria

suolaa

Keitä pieneksi silputtu kaali vedessä pehmeäksi. Lisää kaalit voideltuun uunivuokaan.

Kuutioi säilykeliha. Paista kuutiot voin kera pannulla ja lisää kaalien sekaan.

Lisää uunivuokaan lihaliemi, juusto, oliivit sekä mausteet ja sekoita ainekset hyvin. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Ovelat yhdessä - salami ja maa-artisokka

Joskus lopputulos tilanteesta, kun venähtäneen työpäivän ja karvakamun ulkoilutuksen jälkeen massu huutaa kiireesti apetta, tuottaa yllättäviä makuelämyksiä. Tällä tavalla kävi viimeksi, kun piti suit-sait-sukkelaan saada jotain ravinnoksi luokiteltavaa lautaselle.

Tämä pikakokkaus ei tosin olisi ollut mahdollinen, ellen olisi keittänyt maa-artisokkia jo edellisenä iltana. Ei niiden kypsymisen takia vaan sen vaivalloisen kuorimisen. Oi ja voi, miksei maa-artisokat voi olla tasaisen pyöreitä niin kuin vaikkapa perunat?

Alkuperäinen ajatus oli tehdä keitetyistä mukuloista keittoa, siksi tällainen esivalmistelu. Muuten hyvä, mutta seuraavana päivänä sopan teko ei kiehtonutkaan. Huvitti ennemmin tehdä tälläinen pyttipannumainen paistos.

 MAA-ARTISOKKA-SALAMI -PAISTOS

500 g keitettyjä maa-artisokkia

100 g italialaista salamia leikkeleenä

100 g pakastepinaattia

voita paistamiseen

kalamata-oliiveja

fetajuustoa

mustapippuria

Kuori ja esikeitä maa-artisokat. Paloittele ne hieman jäähtyneenä pieniksi kuutioiksi. Tai vaihtoehtoisesti käytä raakoja, mutta huomioi se kypsennysajassa.

Laita jäiset pinaatit pannulle sulamaan voinokareen kera. Lämmitä pannua hiljalleen, lisää sekaan myös silputut salamileikkeleet ja maa-artisokat. Jatka paistamista, kunnes ainekset tuntuvat sopivan kypsiltä.

Lopuksi lisää sekaan paloitellut oliivit ja fetajuustoa. Mausta mustapippurilla.

Salaattia nassuun

 

Jos mieli haikeana odottaa jo kevättä, kannattaa kasata lautaselle värikäs salaatti. Piristää kummasti tällaisena lumipyrypäivänä.

Salaatteja tässäkin blogissa on nähty vinopino, mutta erityiseksi tämän päiväisen kyhäelmän tekee pari asiaa. Ensinnäkin uppomunan teko oli itselleni uusi kypsennystapa, ja toiseksi salaatin juusto on ennennäkemätön raaka-aine Puolen valtakunnan keittiössä.

Ja se juusto on siis vuohenjuusto. Olen toki vuohenjuustoa muutamaan otteeseen maistanut, mutten koskaan ole siitä pitänyt. Juuston voimakas maku ja pehmeä rakenne ei ole jotenkin natsannut.

Muutaman viikon takaisella ravintolavisiitillä tilaamaani alkuruokaan kuului maistiainen kovaa vuohenjuustoa. Huomasin tuolloin, ettei se nyt niin omituista olekaan. Yritänkin nyt totutella vuohenjuuston makuun nimenomaan tällä kovalla vaihtoehdolla.

Askel (ja tuote) kerrallaan olen kohta likipitäen kaikkiruokainen. Tai saattaa olla liian aikaista noin kovin sanoin kehua, sillä nirsoilun kohteita kyllä riittää. Seuraavaksi siedätyshoitolistalla voisikin olla sienet.

 
 

 UPPOMUNA-VUOHENJUUSTOSALAATTI

1 kananmuna

loraus etikkaa

salaattia

retiisejä

miniluumutomaatteja

kovaa vuohenjuustoa

oliiviöljyä

mustapippuria

suolaa

Laita kattilaan vettä ja anna sen lämmetä poreilevaksi. Uppomunan teossa vesi ei saa olla tulikuuman kiehuvaa. Lisää veden joukkoon loraus etikkaa, se pitää kananmunan yhtenäisenä.

Kun vesi hieman poreilee, pyöräytä siihen kauhalla virtaus ja kippaa joukkoon etukäteen esimerkiksi kuppiin rikottu kananmuna. Anna kypsyä noin neljän minuutin ajan.

Huuhtele salaatti, retiisit ja tomaatit. Revi ja pilko ainekset lautaselle. Lohko sekaan myös juustoa. Kananmunan ollessa kypsä, asettele se salaatin kruunuksi.

Mausta oliiviöljyllä, pippurilla ja suolalla.

Tacomausteinen jauheliha-kurpitsakeitto

En sitten millään pääse yli enkä ympäri myskikurpitsasta. Sitä on edelleen hyvin saatavilla kaupoissa niin melkein viikottain teen jotain kurpitsahässäkkää joko pannulla/uunissa paistoksena tai sitten soseutettuna keitossa. Eikä kyllästymisestä tietoakaan. Tämä taitaakin olla yksi niistä monista omien talviruokien lemppariraaka-aineista.

Keittoon käytetty jauheliha oli laadukasta pihvikarjalihaa (limousin), jonka sain vanhempieni kautta (kiitokset vaan sinne). Alkujaan liha oli peräisin Mikkelin seudulta, joten ehkä voisi puhua lähiruoasta tässä yhteydessä. Maukasta ja hyvälaatuista lihaa se jokatapauksessa oli.

JAUHELIHA-KURPITSAKEITTO

1 iso myskikurpitsa

1 purjosipuli

1-2 valkosipulinkynttä

1-2 punaista chilipaprikaa

500 g naudan jauhelihaa

1 sipuli

2 rkl tai maun mukaan tacomausteseosta

2 dl kermaa

(suolaa)

Kuori ja lohko kurpitsa kattilaan. Silppua sekaan purjo, valkosipulinkynnet sekä chilipaprikat. Lisää vettä niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Anna kiehua kannen alle, kunnes ainekset ovat sopivasti pehmenneet.

Paista jauheliha silputtujen sipulien kera pannulla. Mausta tacomausteella.

Soseuta kasvikset kattilassa sileäksi keitoksi. Lisää sekaan kerma sekä paistettu liha. Mausta vielä tarvittaessa suolalla.

Made from Keitele, made in Jyväskylä

Ehdinpäs! Nimittäin tajusin ajoissa tänä vuonna sen, ettei madesesonki kestä loputtomiin. Edellisien vuosien yritykset tehdä jotain mateesta ovat nimenomaan tyssänneet siihen, että niitä ei enää tiskeillä ole näkynyt.

Tykästyin ajatukseen tehdä hommatuista madefileistä jotain muuta kuin keittoa, joka on varmaan se ensimmäinen ruokalaji mikä kyseisestä kalasta tulee mieleen. Idea valmistaa madetta uunissa on lähtöisin Ursulan mahtavasta Kalantiini -blogista.

En malta olla hehkuttamatta kyseistä blogia, sillä sieltä on omalle to-do -listalle korvamerkittynä monen monta reseptiä. Kannattaa tutustua, Ursula kalakauppiaana jos kuka tietää miten kalasta tehdä safkaa.

UUNIMADE SMETANALLA KUORRUTETTUNA

noin 1/2 kg madetta fileenä

suolaa

valkopippuria

sitruunamehua

1/2 purjo

öljyä kuullottamiseen

tuoreita yrttejä (itse käytin ruohosipulia)

1 prk smetanaa

3 rkl majoneesia

ripaus suolaa

Ota fileet huoneenlämpöön ja ripottele niiden pinnalle suolaa ja pippuria. Purista kaloille myös vähän sitruunan mehua. Anna maustua hetkisen.

Kuullota tällä välin ohueksi leikattu purjo pannulla öljytilkan kera. Purjosuikaleiden ollessa pehmeitä, siirrä ne sivuun hetkeksi odottamaan.

Sekoita smetana ja majoneesi keskenään, mausta seos halutessasi ripauksella suolaa.

Voitele uunivuoka. Siirrä kalat vuokaan, kaada purjosipulit sekä silputut yrtit tasaisesti niiden pinnalle. Levitä päällimmäiseksi smetana-majoneesiseos.

Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Mateen kylkiäisenä oli tarjolla raikasta ja värikästä salaattia.

 

Täytetyt poblanot

Toisinaan sosiaalisessa mediassa notkuminen kannattaa. Viikonloppuna saatoin olla niin ajan hermolla kuin mahdollista, kun luin Facebookista paikallisesta marketista löytyvän poblanoja (kiitti vinkistä Sita). Muutahan ei tarvittu, että uteliaisuus heräsi tonkimaan enemmän tietoa näistä itselleni oudoista chileistä.

Poblanot ovat chileiksi suurehkoja, suippopaprikaa ulkonäöltä muistuttavia mutta hyvin mietoja. Ne eivät kuitenkaan ole niin makeita kuin perus- tai suippopaprikat. Ärhäkän tulisiakaan ne eivät siis ole, joten sopivat mainiosti myös pääraaka-aineeksi. Suosittelen nappaamaan ostoskoriin, mikäli niitä joskus kaupassa vastaan tulee.

Heti kättelyssä päätin tehdä poblanot uunissa jollain kivalla täytteellä. Näistä muuten tulee mieleen eräs ikisuosikki-lisuke, nimittäin sinihomejuustolla täytetyt ja pekoniin käärityt suippopaprikat. Makoisia paprikoita on tehty usein, ja pieni ihme onkin, etten niitä tänne blogiin ole koskaan postannut.

TÄYTETYT POBLANO-PAPRIKAT

3 poblanoa

noin 200 g jauhelihaa (possua, rasvaa 22%)

1 pieni sipuli tai isosta puolikas

mustapippuria

suolaa

kuivattuja yrttejä (oregano, kirveli, meirami tms.)

aurinkokuivatun tomaatin siivuja

muutama rkl ricottajuustoa

emmentaljuustoraastetta

Voitele uunivuoka. Pese poblanot, halkaise ne ja poista sisältä siemenet ja vaaleat osat. Lado puolikkaat tiiviisti vuokaan.

Paista jauheliha sipulisilpun kera pannulla kypsäksi. Mausta pippurilla, suolalla ja yrteillä. Loppuvaiheessa kypsennystä lisää lihan sekaan aurinkokuivatut tomaatit sekä ricottajuusto. Juusto sulaa mukavasti seokseen samalla tiivistäen sitä.

Täytä poblanot ja ripottele pinnalle kevyesti juustoraastetta.

Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Sitruunaiset kanankoivet ja munakoisopaistos

Tämä ruoka lähti liikkeelle siitä ahaa-elämyksestä, että kanaa myydään myös koipina kaupassa. Edellisistä kanankoipiviritelmistä onkin kulunut pitkä aika.

Kanankoivet taitavat olla käsitykseni mukaan sitä oikeata "kasarimeininkiä", sillä sellainen hatara muistikuva on lapsuudesta, että silloin niistä tehtiin ruokaa usein. Vai lie olleet vasta "ysäriä", mutta suositumpaa apetta joka tapauksessa kuin nykyisin.

SITRUUNAISET KANANKOIVET UUNISSA

3 kanankoipea

1-1 1/2 dl oliiviöljyä

1 pienen (luomu)sitruunan kuoriraaste ja mehu

suolaa

mustapippuria

muutama valkosipulinkynsi lohkoina

(luomu)sitruunalohkoja

kalamataoliiveja

mustapippuria

suolaa

timjamia

Sekoita kanamarinadi (öljy, sitruunankuoriraaste ja mehu, valkosipulilohkot ja mausteet) ja kaada se joko astiaan tai pussiin. Laita kanankoivet marinadin joukkoon.

Anna maustua hetkisen.

Voitele uunivuoka. Lado koivet vuokaan ja kaada myös marinadi joukkoon. Lohko muutama siivu sitruunasta sekä ripottele oliiveja kanojen pinnalle. Mausta vielä kuivatulla timjamilla, mustapippurilla ja suolalla.

Paista 200 asteessa noin 40-50 minuuttia. Sopivan paistoajan voi tarkastaa hammastikulla, lihasta tihkuvan nesteen ollessa kirkasta kana on kypsää.

MUNAKOISOPAISTOS

1 munakoiso

muutama aurinkokuivatun tomaatin siivu

kourallinen kalamataoliiveja

fetajuustoa

kuivattua basilikaa

mustapippuria

Lohko munakoiso samankokoisiksi paloiksi. Lado palat siivilään ja ripottele niiden sekaan suolaa reilusti. Anna itkettyä hetkisen.

Huuhtele munakoisot siivilässä vedellä ja anna kuivahtaa. Kaada ne sitten voideltuun uunivuokaan. Siivuta joukkoon aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit. Mausta basilikalla ja mustapippurilla. Lopuksi ripottele fetajuusto muruina pinnalle.

Paista 175-200 asteessa noin puoli tuntia.

Kaikki-hyvät-rasvat-yhes-koos -iltapala

Kuinkahan suuri merkitys asenteella on siihen, miltä eri ruoka-aineet maistuvat? Olen huomannut usean tuotteen ja raaka-aineen kohdalla entisen inhokin muuttuneen tämän päivän suosikiksi. Ja nimenomaan nyt sen jälkeen, kun olen alkanut lisäämään rasvojen käyttöä.

Esimerkiksi otan avokadon. Joko suhtautuminen oikeasti vaikuttaa tai viime aikojen avokadot ovat sattumalta olleet paljon parempia, mutta suoraan sanoen en voinut ennen käsittää niiden mahtavuutta. Minusta ne maistuivat lähinnä oudoilta. Nyt makuhermoni ovat täysin päinvastaista mieltä, ja nykyisen iltapalani päätähtenä toimiikin useimmiten juuri avokado.

Yhdistin tähän iltapalaan kaksi mukavaa juttua, voissa paistetun kaalin ja muussatun avokadon. Todellinen makuhuipennus tähän olivat paahdetut pähkinät. Huippuhyvä yhdistelmä oli kasassa.

Huomasin muuten, ettei kannata olla liian varovainen pähkinöitä paahtaessa (puolivahingossa annoin niiden olla pannulla normaalia hitusen kauemmin). Näin tehden pähkinöiden maku oli ihanan paahteinen, muttei vielä palanut. Pähkinöiden rouhiminen pienemmiksi saattoi osaltaan vaikuttaa. Sitä aina vaan hoksaa uusia asioita kokatessa.

AVOKADOA, PAAHDETTUJA PÄHKINÖITÄ JA PAISTETTUA KAALIA

kourallinen pähkinöitä (esimerkiksi cashew- ja saksanpähkinöitä)

reilu lohko keräkaalia

voita

2-3 avokadoa

sitruunamehua

suolaa

mustapippuria

Paahda pieneksi rouhitut pähkinät kuivalla pannulla. Niiden ollessa sopivan paahtuneita, siirrä ne sivuun ja laita pannulle nokare voita sulamaan.

Silppua kaali suikaleiksi. Paista suikaleet voissa miedolla lämmöllä. Kun kaalit ovat pehmenneet, siirrä ne tarjoiluastiaan jäähtymään.

Kuori avokadot ja muussaa ne joko haarukalla tai sauva/teho -sekoittimella.

Yhdistä lopuksi kaalisilppu, avokadot ja pähkinärouhe. Purista sitruunasta sekaan mehua sekä mausta suolalla ja pippurilla.

Nopea arkikeitto ja sananen ruokavaliorempasta

Laitan nyt arkisopan ohjeen, joka toimii loistavana esimerkkinä siitä, kuinka helposti omatekoisen ruoan loppujen lopuksi saa nenänsä eteen.

Viime aikoina tekemieni ruokien koostumus on noussut entistäkin tärkeämmäksi kriteeriksi. Ja se miten pienellä vaivannäöllä voi jättää einekset kaupan hyllylle. Niin kuin tämä keitto. Sen valmistaminen vie maksimissaan puoli tuntia ja siitä saa useamman annoksen kerralla. Samalla myös kukkaro kiittää.

"Maun ohella keiton ulkonäkö on ehtaa kotiruokaa muhkuroineen ja sattumineen."

TÄYTELÄINEN KINKKU-KUKKAKAALI-SOSEKEITTO

1 iso kukkakaali

1 purjo tai muutama lehtisellerin varsi

1/2 pkt voimakasta Koskenlaskija -sulatejuustoa

(kermaa tai ranskankermaa)

mustapippuria

(suolaa)

kinkkua/ilmakuivattua kinkkua

Lohko kukkakaali ja suikaloi purjo ja pistä ne pieneen määrään vettä kiehumaan kattilaan. Lohkot höyrystyvät pehmeiksi melko nopeasti, varsinkin jos kukkakaalin pilkkoo pienehköiksi paloiksi. Kukkakaalista kannattaa silputa mukaan myös varsiosa ja siistimmät lehdet, näin hävikin saa todella vähäiseksi.

Vaihtoehtoisesti purjoa voi kuullottaa ensin öljytilkassa kattilanpohjalla ja lisätä vasta sitten kukkakaali ja keitinvesi. Itse hyvin usein varsinkin kiireisinä päivinä oion tämän vaiheen yli.

Kun kukkakaali on sopivasti kypsynyt, surauta keitto sileäksi sauvasekoittimella. Lisää tämän jälkeen sulatejuusto paloina sulamaan keiton sekaan. Mikäli koostumuksesta tulee liian paksua, voi sitä notkistaa kermatilkalla tai muutamalla ruokalusikallisella ranskankermaa.

Lisää tässä vaiheessa kinkkusuikaleet keiton sekaan lämpenemään.

Lopuksi mausta keitto mustapippurilla ja jos on tarpeellista, suolalla.

---------------------------------------------------------------

Alkuhöpötyksestä saan kätevän aasinsillan kertoa lyhykäisesti yhdestä tärkeästä asiasta. Olen nimittäin viimein oivaltanut, miten minun oikeasti kannattaa syödä.

Luulin aina ennen syöväni hyvin ja tietoisesti. Ruokavalioni oli melko vähärasvaista (rivien välistä luettuna jokaikinen käyttämäni tuote oli kevyintä mahdollista) ja sallin itselleni terveellä tavalla herkutteluhetkiä (just joo, kohtuuton määrä kaikkea makeaa jokaikinen viikonloppu). Asenteeni ruokaan oli siis tyystin vinksallaan.

Tällä tasapainottelulla paino kyllä pysyi kohdillaan, mutta olotila oli kaikkea muuta. Ainoastaan runsas kasvisten käyttö, rasvaisen kalan hyväksyminen ja tasainen ateriarytmi ovat entisistä ruokailutottumuksistani asioita, jotka allekirjoitan edelleen.

Pari kuukautta sitten muutin on-off -tyyppisesti ruokavalioni täysin pyllylleen. Muutin ajatusmaailmaani ja unohdin ruokien sisältämät kalorit tyystin. Ryntäsin kauppaan ostamaan rasvaisimmat mahdolliset vaihtoehdot jättäen kaikki kevyttuotteet hyllyyn. Samalla jäivät einekset ja oikea ruoka astui kuvioihin. Mikä makumaailma tämän myötä on avautunutkaan!

Mikäs nyt sitten on muuttunut?

Tämän pienimuotoisen ihmiskokeen ehkä paras asia on ollut alati piinaavan makeanhimon tainnutus. En todellakaan uskonut tätä päivää näkeväni, mutta niin vain sisäinen herkuttelijani on saatu kuriin ja ilman minkäänlaisia kärvistelyjä.

Tai oikeastaan suuri ruoalla nautiskelija olen edelleen, herkut vain ovat muuttuneet. Täyteläisen ja ravinnerikkaan kotiruoan ansiosta tuntuu siltä kuin joka päivä olisi juhlat. Hah, no ei mikään ihmekään sen kituuttelu-ruokavalion jälkeen.

Jatkossa lupaan rustailla tänne blogiin sitä maukasta perussafkaa, mitä on tullut viime aikoina tehtyä. Minkään sortin terveysterroristiksi ei ole aikomus ryhtyä, siihen hommaan löytyy pätevämpiä tyyppejä (ja oikeammat kanavat). Halusin nyt vain lyhyesti kertoa muutoksesta, minkä olen kokenut, kun se hehkulamppu viimein syttyi pääni päällä.

Jännä yhteensattuma, että myös Thetken Teemulla on samankaltaisia suuntauksia omassa ruokavaliossaan. Eli jos aihe kiinnostaa, käy ihmeessä lukemassa täältä. Teemu selventää asiat paljon yksityiskohtaisemmin. Mielenkiintoisia juttuja nämä, ja ei todellakaan mitään rakettitiedettä!

Paatoksen jälkeen loppukevennyksenä kuva blogin nimikkokoirasta ja uudesta nutusta, mikä oli Pikku Leijonan 7-vuotissynttärilahja. Söpö villapaita on tilaustyö käsistään kätevältä naapurilta.

Eräänlainen leipä tämäkin

Uusi vuosi alkaa lunkisti, nimittäin tämän postauksen eteen en itse ole muuta tehnyt kuin räpsäissyt kuvan. Leipä on äitini tekemä, ja tätä samaista löytyi myös joulupöydästä. Se on aivan mahtavan makuista (varsinkin lämmitettynä) ja kätevä tapa käyttää erilaiset siemenet kaapista lojumasta.

Ohje on prikulleen sama kuin Karppisiskoilla, joten kopioin sen sieltä suoraan tänne.

SIEMENLEIPÄ

3 kananmunaa

3 dl juustoraastetta (mielellään voimakkaan makuista)

1 rkl majoneesia

2 rkl raejuustoa

1,5 tl leivinjauhetta

noin 5 dl siemeniä: esim. seesaminsiemeniä, kokonaisia pellavansiemeniä, auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä

Mittaa ainekset lukuunottamatta siemeniä kulhoon ja sekoita ne hyvin. Lisää sitten siemeniä sen verran, että taikinasta tulee sopivan jähmeää, ei kuitenkaan liian kuivaa.

Levitä taikina tasaisesti leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 225 asteessa noin vartti tai kunnes leipä on sopivasti saanut väriä pintaansa.